LUMOAVA LOUNAS

En tiedä mikä akustisessa kitarassa on niin lumoavaa. Olen aina vain pitänyt siitä. Yritin joskus itsekin sellaista hieman soittaa, mutta onneksi tajusin lopettaa ennen kuin mielikuvani muuttuivat kyseisestä soittimesta kaikeksi muuksi kuin kauniiksi soinnuiksi.

Tosin nyt kun tiedän kuinka hankalaa se on, kitara on vieläkin lumoavampi.

Ja sellaista soitti erittäin hyvin eräs poika Etelä-Afrikassa upeassa Catharina’s ravintolassa Steenbergin viinitilalla.
Oli taas sellainen epätodellinen päivä ja niitä ikimuistoisia hetkiä kun istuin siinä vuorimaisemat takana ja ystävät edessä kauniilla terassilla kuunnellen pojan esiintyvän nurmikolla puun alla. Akustisella kitarallaan ja upealla äänellään pienelle ravintolayleisölle, niissä mielettömissä maisemissa.
Purokin vielä lorisi siinä vieressä ja ihan oikeasti perhonenkin lensi ohi. Se oli kyllä jo vähän liikaa.

Mitä upeampia covereita ja mitä enemmän suosikkikappaleitani tuli, sitä enemmän jossain kohtaa meinasin ihan oikeasti ruveta vähän itkemään. Oli liikaa tärykalvoille ja verkkokalvoille koko paikan kauneus ja ne laulut.

Ruoassakaan ei ollut moittimista 🙂