Last few days

Saaran naapuriin on rakennettu uusi talo. Hulppea, varmaan 7 kerroksinen jättiläinen, missä on ovia ja ikkunoita enemmän kuin kerrostaloissa. Tuijottelin sitä kun istuttiin kivi kynnyksellä odottelemassa taksia. Oltiin tavallaan lukittu itsemme ulos talosta, mutta ei se haitannut kun oltiin muutenkin lähdössä.

Takanamme koditon mies kaivoi hiljaa roskiksiamme. Tuli niin voimaton olo siinä hulppean lukaalin, oman lukitun oven ja kodittoman miehen välissä. Tuijottelin lakattuja varpaitani enkä voinut tehdä mitään. Varpaani ärsyttivät minua. Miksi minulla edes oli nätisti lakatut varpaat kun toinen syö minun eilen roskiin heittämiäni ruuantähteitä.

Tällä alueella ei näe paljon köyhyyttä ja sen jotenkin liian helposti unohtaa. Tätä miestä en kyllä saanut pois mielestäni. En vaikka tänään Lauri antoi sille mansikoita, pastasalaattia, omenapiirakan ja vettä. 

 

Tässä muutamia kuvia viime päiviltä. Emme ole paljon muuta tehneet kuin viettäneet rennosti pyhiä ja säästelleet aktiviteetteja sitten ensi viikkoon. Mukavaa viikonloppua 🙂