Kun kaikki menee vähän pieleen..

 

Mutta, ei se haittaa. Ihan mukava seikkailu on ollut. 
Onneksi matkaseuraon yhtä stressitöntä, kuin minä ja täällä me ollaan vaan naurettu kippurassa,tapettu aikaa jonoissa keksimällä ihmisille nimiä ja juostu kilpaaterminaalista toiseen.
 
Losin lennolle ei sitten yllättäen ehditty. Yritys muuttui todella haastavaksisiinä vaiheessa kun Finnairin lentomme laskeutui myöhässä New Yorkiin jamahdottomaksi, kun jouduimme odottamaan koneesta ulos pääsyä ikuisuuden porttiongelmientakia. Lopulta kun vihdoin olimme JFK:n kentällä, olisi meillä ollutruhtinaalliset viisitoista minuuttia aikaa jatkolennollemme. Emmekä edes saaneetoranssia pikapassia jonojen ohi, vaan jouduimme jonottamaan passintarkastukseenkaksi tuntia. 
 
Terminaaleissa meitä ohjailtiin puolelta toiselle. Junalla kasista,ykköseen ja ykkösestä taas neloseen. Lopulta löysimme Virgin American tiskille,missä saimme paikat illan viimeiselle Losin lennolle, JOS lennolla olisi tilaa.Meille ei siis voitu taata paikkoja (syystä, jota en väsymykseltäni jaksanutkäsittää) Kone oli viittä vaille täynnä, joten jouduimme jännittämään senlähtöön asti pääsemmekö vai emme. 
 
Lopulta pääsimme. Monien mutkien kautta. Ensin oli tilaa vain yhdelle,sitten oli matkalaukku ongelmia, sitten järjestelmä kaatui, olimme liian myöhässäja lopulta kaikki olikin ok. 
 
Nyt istun täällä koneessa, missä on hassu violetti valaistus. Leinaistuu jossain tuolla toisessa päässä, mutta ei se mitään, tilasin itsellenijuustolautasen, lasillisen viiniä ja kymmenen dollaria maksavan lennon aikaisenwifin.
 
Losiin saavumme aikataulusta vain reilu kolme tuntia myöhässä. Eihaittaa enää tämän seikkailun jälkeen. Paitsi ehkä Jannaa, joka (toivottavasti)on siellä alkuperäisen aikataulumme mukaisesti.
Toivottavasti tästä matka jatkuu helpommin, jos ei muuta niin ainakinhyvät naurut on naurettu tähän mennessä.

 

 

 
Kiitos teille kun jaksatte seurata mukana. On ihan mielettömän kotoisafiilis lukea kommenttejanne täältä kaukaa ilmasta käsin 🙂