KOH SAMUIN VESIPUTOUKSET

Olen aina pitänyt vesiputouksia todella kiehtovina luonnon omina taideteoksina, mutta samalla jollain tapaa pelottavina. Ei sitä tajua kun vasta siinä putouksen vieressä, miten kovaäänisiä ja voimakkaita ne ovat ja kuinka vahvan virtauksen putous aiheuttaa kun lähdet korkean putouksen alle pulikoimaan. Lisäksi olen aina ihan varma, että jokin örrimörri satuolento asustaa putouksen pohjalla.

Niitä örrimörrejä ja putouksia lähdimme etsimään Koh Samuilta ja päädyimme tietty kahden ehkä tunnetuimman putouksen äärille. Na Muang 1 & 2 vesiputoukset sijaitsivat Samuin saaren sisämaassa lähellä toisiaan ja paikalle pääsi joko omalla kulkuneuvolla tai järjestetyllä matkalla. Me köröttelimme vuokraskootterilla ja pääsimme parkkeeraamaan ihan Na Muang 1 viereen. En ollut suorittanut perusteellista Googlettelua ennen tätä putousta ja vähän hämmästyin sitä kaikkea turistikojua ja harmittelin elefanttiajelua mitä putouksen vieressä oli tarjolla. Ei siis tosiaan mikään vesiputousten ’hidden gem’, mutta olihan tuo tavallaan odotettavissa. Itse putouksella ei ollut ihan älyttömästi muita. Ehkä n. 15 turistia hämmästeli reunoilla ja kolme lisää uiskenteli putouksen makeavesialtaassa.
Kahlasimme poikaystäväni kanssa kivilohkareisen puron läpi toiselle puolelle putousta missä ei ollut ketään muita 🙂 

 

Na Muang 1
 

Na Muang 2:seen ei päässyt ihan yhtä lähelle omalla kulkuneuvolla, ja putoukselle saikin kävelellä hetken kumpuilevaa maastoa. (Märät jalkoihini hajoavat sandaalit eivät olleet paras vaihtoehto tähän ja harkitsin jo hetken ostavani jeeppikyydin mitä parkkipaikalta sai muutamalla eurolla ostettua).

Ennen pikku patikointimatkaa oli tämänkin vesiputouksen parkkipaikalla kioskia ja mikä surullisinta – eläimiä viihdyttämässä turisteja. Tiikerinpentu ohitettiin vikkelästi ja vaikka kuinka söpö Dumbo-norsunpoikanen nojaili emonsa jalkoihin aitauksessa, emme halunneet pysähtyä ottamaa kuvia, tai tukea millään tavalla tätä toimintaa ja kipitimme nopeasti kohti putousta.

Na Muang2 oli mielestäni ykköstä kiehtovampi. Pientä hämmennystä aiheutti vesiliukumäki ennen putousta, mutta ohittaessamme sen, oli metsän uumenissa pitkä ”monitasoinen” putous, mikä virtasi välillä pieninä puroina kivien välistä ja joissain kohtaa taas jyrkempinä putouksina.

Tästä syystä pystyi isoimmille kiville istahtamaan keskelle putousta ja nauttia näköalasta. Mitä korkeammalle kipusit, sitä enemmän rauhassa sai olla. Meidän lisäksi kivillä ei ollut ketään muita ja poikaystäväni sai lähes raahata minut pois sieltä. Olisin voinut istuskella siinä vaikka tuntikausia. 

 

Na Muang2
 

Kaiken kaikkiaan vesiputoukset oli kiva käydä katsomassa, mutta niitä turisteja ottamassa kuvia tiikerinpentujen kanssa ei. Mielestäni kun mikään villieläin ei kuulu kahleisiin, eikä varsinkaan ihmisen selfieisiin.

Pääsy putouksille oli ilmainen ja koska emme olleet pahimpaan sesonkiaikaan paikalla, sai putouksilla olla aika rauhassa. Hauska kokemus, mutta ehkä ensi kerralla jokin hieman syrjäisempi putous ilman liukumäkijä, jeeppejä ja eläimiä voisi olla hakusessa 🙂