Kiukkuinen eilinen

Vauhdikas viikko oli kai vetänyt pirteyden pois ja purin pahaa mieltäni siivoamiseen. Pyyhin ja kiillotin. Pesin jopa keittiön roskakoreja ja sitä kaiken mönjän peitossa olevaa ritilää niiden alla varmaan puoli tuntia ja hinkkasin harjalla niin, että saippuavaahto vain lenteli.
Lauri yritti auttaa imuroimalla, mutta kaatoi meidän jättimäisen kokovartalopeilin ja se meni ihan säpäleiksi. En voinut kuin tokaista, että onnea seuraavalle seitsemälle vuodelle ja piiloutua pirstaleista sotkua makuuhuoneeseen lakanoiden vaihtoon.

Peti pedattuna päädyin järjestelemään vielä vaatekaappeja. Olin hetken kovin onnellinen, että aamuinen blogikirppis oli mennyt niin hyvin. Kaikki tavarani menivät reilussa puolessa tunnissa. Nyt kaapeissa on tilaa syksyllekin.

Kun koti vihdoin kiilsi ja kiukku laantui, tuli tilalle väsymys ja nälkä. Istuin sohvalle, söin kolme uuniperunaa ja tajusin, ettei The Voice Kidsiä voi katsoa itkemättä.
Kuinka herkkä minusta onkaan tullut.

Lopulta alakuloisuus teki tilaa vielä turhautumiselle avatessani tietokoneen. Bloglovin ei vieläkään päivitä postauksiani. Blogger ja Blogilista sekoilee kanssa. Kaikkea yritetään korjata kokoajan, mutta kärsivällisyyteni on ihan kolhuilla.
(En todellakaan esittele nyt pitkäjänteisyyteni parhaita puolia, mutta tämä on minulle tärkeää ja haluaisin kaiken toimivat tietysti täydellisesti. Heti :))


Kun viimein yöllä kömmin sänkyyn puhtaisiin lakanoihini ja kurotin yöpöydältä käsiini yhden Pohjois-Korea vankileiri –kirjani, purskahdin nauruun.

Oikeasti, kaikki se kiukkuinen kitinä, rikkinäinen peili, Bloglovin?
Olin ollut koko päivän kamalalla tuulella, mutta miten typerien asioiden takia. Kyllähän meitä kaikkia välillä kiukuttaa vähän kaikki, mutta yllättävän nopeasti sen saa loppumaan Koreakirjalla.
Kaikki on enemmän kuin hyvin.

Kuvat: Instagram @juliatoivola