KIIKUN KAAKUN KAMERAN EDESSÄ

Eilen ja tänään on vietetty ja tullaan viettämään melko tiiviisti aikaa kameran edessä. Liikkuvaa kuvaa ja tavallista kuvaa, meikkiä, luonnonvaloa, hiuslakkaa ja salamavaloja.

Tuntuu edelleenkin oudolta löytää itsensä tämän kaiken edestä nyt. Voitte nimittäin olla varmoja, että silloin ennen kun joku kaivoi taskustaan sen keltaisen kertakäyttökameran heppaleirillä, niin tämä tyttö piiloutui kuvailun ajaksi hiustensa taakse, suuntasi katseensa lantaisiin ratsastussaappaisiin, tai mikä parempaa – juoksi vain suoraan pois paikalta.

 

Silloin ennen oikein mikään kuva ei koskaan onnistunut. Tuskin kenelläkään muullakaan oli koko filmirulla täynnä pelkkää editorial matskua, mutta minulle jäi kai jonkinlaiset traumat siitä(kin), miten yhdessäkään niissä filmirullassa – mikä vaivalla käytiin vielä kehittämässä valokuvausliikkeessä – ei koskaan ollut tällä tytöllä kuvissa edes silmät auki.

 

Nykypäivänä kuvia voi ottaa satoja. Ihan vain naps naps. Rulla ei kulu, kuvat voi katsoa heti ja poistaa. Ottaa uusia. Lisätä päälle vielä kasa filttereitä. Käsitellä Photoshopilla. Selfie-kansa tietää kasvojensa paremman puolen ja kaikki oikeat kuvakulmat.
Kuvat onnistuu ja silmät kiinni –kuvat eivät koskaan edes näe päivänvaloa.


Mutta silti
. Silti se kenkiään tuijotteleva heppatyttö tulee välillä studiokuvauksissa esiin ja miettii että apua, toivottavasti niistä onnistuisi nyt edes se yksi kuva 😀

 

Ja sen yhden onnistuneen kuvan (tai ehkä useammankin näette myöhemmin):) Ihanaa saada uutta matskua, uusia tyyppejä ja uusia juttuja tänne MyCosmoon. Pysykää kuulolla!