Hyvinhän tämä alkoi.

 

Lufthansan jonot terminaali ykkösessä kiemurtelivat melkein ulos asti.Lakko Saksan lentokentällä oli aiheuttanut monien lentojen peruuntumisen – mm.meidän New York lentomme. 

 

 
Siinä sitä sitten jonoteltiin paikasta toiseen. Emme lentäneet edessinne Frankfurtiin alkuperäisen lentosuunnitelman mukaisesti, vaan noudatettiinkäskyä jäädä palloilemaan suomen puolelle. Tämä tarkoitti sitä jonottamista.Yhteensä kolme tuntia. 
 
Lippuluukulla tilanne alkoi kohdallamme näyttää toivottomalta.Virkailija yritti melkein tunnin ajan etsiä meille lentoreittiä, milläehtisimme Losin jatkolennoille, mutta parhaana tuloksena oli Tukholma – Frankfurt- New York lento, vielä väärälle kentälle ja hyvin pahasti myöhässä. Lopulta virkailijakinluovutti ja siirsi meidät Finnairin suoralle lennolle Nykiin. 
 
Tätä seuraasi kuitenkin uusi probleema, nimittäin tunnin vaihtoaikaJFK:n kentällä Losin koneeseen. 
Jos me jollain ihmeen kaupalla ehtisimmekoneeseen, niin laukkumme ainakaan eivät. Tässä vaiheessa tuo oli jo kuitenkin aivan samaja lama. Kuhan olisimme ajoissa Losissa.  Janna nimittäin joutui lentämään eri reittiäja alkuperäisten suunnitelmien mukaan olisimme olleet kaikki samoihin aikoihinLos Angelesissa klo 21. Myös auto oltiin sovittu haettavaksi klo 21. Elihalusin olla Losissa kello 21. Ihan sama muusta. 
 
Vastoinkäymiset ottivat jatkuakseen vielä Finnairin tiskillä. Tälläkertaa Leinan Esta eitehnyt yhteistyötä heidän tietokantansa kanssa. Tässä sitä taas oltiin, jopaviiden virkailijan voimin pähkäilemässä pulmiamme. Olihan esta kuitenkin hyväksyttyja mennyt Lufthansallakin läpi, joten ihmeteltävää riitti. Puolen tunnin päästähermo meni, nostin läppärini tiskille ja näpyttelin neidille uuden Estan- aivankuten olin aikaisemminkin tehnyt ja sehän sitten otti ja läpäisi. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Nyt ollaan syömässä. Oli pakko ottaa iso lasi valkkaria, että vähäntästä rentoutuisi. Tosin se ei ole kovin kaukaa haettua, nimittäin olen ollutvalveilla nyt 28 tuntia ja ei tässä mitenkään ylikierroksillakaan käydä.
 
Peukut pystyyn, että ehdimme tuolle mahdottomalle Losin lennolle 🙂