Heinikossa.

Tänään on ollut taas yksi aikainen aamu.
Olin jopa niin etuajassa kaikesta, että ehdin käydä hakemassa kahvin ja nauttia siitä puistossa auringossa. Tai, ainakin melkein.
Puisto olikin pelto, kahvi ehti loppua ennen kuin edes pääsin sinne, auringon lämpöä heikensi tuuli ja tallasin vahingossa leppäkertunkin.
 

 

 

 

Olen viettänyt niin paljon aikaa nyt pusikoissa ja nauttinut paljainjaloin nurmikolla hyppelystä, että kohta ne kengät jää oikeasti kotiin, tukka takkuuntuu rastoiksi ja sisäinen hippini pääsee valloilleen.
Tai, sitten olen vaan oikeasti todella kesäfiiliksissä, siis maailman eniten.