Carelia

Siellä on ollut tänään taas yksi tuomiopäivä. Sadepisarat paiskoutuivat vasten sateenvarjoa, tuulen mukana alepan muovipussi lensi suoraan päin naamaan. Oli kylmä ja kamalaa, mutta onneksi oli myös kaunis keltainen iso auringonlasku.

Tässä kauniissa syyssäässä perjantaitunnelma on huipussaan – jos viettää sen viltin alla sohvalla.
Minä olen niin viluissani että suostun lähtemään ulos vain syömään ja kipitän sieltä nopeasti sitten takaisin kotiin.

Edellinen ravintolakokemuksemme oli kehutussa Careliassa. Mannerheimintiellä sijaitsevassa entisen apteekin viihtyisissä tiloissa.
Olin odottanut tältä aika paljon, mutta kuinkas silloin aina käykään. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta mielestäni hinnat ehkä hieman liian yläkanttiin enkä saanut revittyä annoksestani irti mitään vau –elämystä. Tai oikeastaan lähellekään.

Alkuruokia listalta olisi löytynyt kaikkea kampasimpukoista tartarpihviin, mutta koska mieheni on nirso ja jaoimme alkuruuan päädyimme menun tavallisimpaan vaihtoehtoon – yrttimunakkaaseen. Minusta se oli hyvä, mutta se oli vain hyvä tavallinen munakas. Ei muuta.

Pääruuaksi Lauri otti grillattua entrecôteta ja kehui sitä parhaaksi mitä on koskaan syönyt. Minä otin päivän kalan – siikaa. Kastike oli hyvä, samoin lisukkeet, mutta kala liian suolaista ja olisin kipeästi kaivannut lautaselleni jotain raikkautta.

Jälkiruokana juustolautanen, missä oli kolme hyvää juustoa, mutta olen myös syönyt parempiakin.

Kaiken kaikkiaan päädyin ratkaisuun, että voisin syödä ravintolassa uudestaan, mutta en hingu sinne takaisin. Palvelulle ja viinilistalle plussaa.

Nyt kiiruhdan katsomaan miltä se tämänpäiväinen ruokakokemus tulee näyttämään. Kivaa viikonloppua kaikille, älkää minun lailla vällittäkö tuosta säästä:)