3.11.

Tänään kun heräsin oli ihan voimaton olo. Yritin pyytää Lauria nostamaan mut sängystä, mutta ei se osannut. Kisko vaan käsistä niin että meinasi ranteet revetä ja minä kupsahdin pyllylleni kylmälle lattialle sängyn viereen nauraen. Kehotin sitä harjoittelemaan vielä hieman sellaista oikeaa prinsessanostoa.

Konttasin kylmältä lattialta keittiöön tein itselleni ison kasan ruisleipiä, täytin norsupannuni täyteen vaaleanpunaista teetä ja asettauduin eväitteni kanssa sohvalle katsomaan vain elämään uusinta jaksoa.

Huono valinta.
Jonne Aaronin kylmä ilman sua -version kohdalla rupesin pillittämään kuin koliikkivauva. Varmasti ehkä myös enemmän kuin jopa silloin kun ensimmäistä kertaa katsoin leijonakuningasta ja Mufasa kuoli.

Nyt olo oli sekä voimaton, että itkuinen eikä ruisleivätkään enää maistu. Mitäköhän tästä päivästä tulee kun olen ihan outo.