Kuumottava perjantai ja sen onnellinen loppu

Hip hei!

Viikonloppu Suomessa alkaa tulla päätökseensä. Mulla on ollut todella tapahtumarikkaat pari päivää, mutta nyt haluun kertoa teille vähän perjantaista. Se päivä oli nimittäin kauhun hetkiä täynnä 😀

ennen koulupäivää, vielä autuaan tietämätön loppupäivän sekoiluista

 

Niin kun monet varmaan luki perjantaina lehdistä, London Bridgen terroriteko sai aikalailla liikenteen ja koko Lontoon sekaisin.
Mulla loppui työharkka Globella klo 17.30 ja lento lähti Heathrow’sta 19.40. Ajattelin varata puolisen tuntia extra-aikaa siirtymisiin mahd.tiesulkujen yms säädön takia. Ihan naurattaa mun sinisilmäisyys, ois todellakin pitänyt lähteä ainakin puoltoista tuntia aikaisemmin liikenteeseen.
Kipitin metrolle vaan tajutakseni että rush hour yhdistettynä terroriteon takia lamaantuneeseen liikenteeseen oli aika jäätävää.

Tein vähän tymästi, ja päätin etsiä käsiini uberin tai taksin ja hurauttaa sillä Paddingtonin asemalle ja sieltä sitten Heathrow express -junalla kentälle vartissa.
Autoja ei tietenkään näy eikä kuulu ja tuhlaan kymmenen minuuttia pyöriessäni ympyrää ja yrittäen epätoivoisesti heilutella jokaiselle täydelle taksille jotka menee ohi. Hikikarpalot alkaa nousta, katson kelloa ja tajuan että boarding alkaa tunnin päästä.

Nyt piti ajatella nopeasti, menin takaisin metroporteille jossa ihmiset näkyivät pääsevän jo helpommin läpi rullaportaisiin. Laukku kainaloon ja portaita juoksemaan, sit metrolla muutama pysäkki eteenpäin ja toiselle linjalle vaihto. Jengiä oli ihan sairaasti liikenteessä ja metrot olivat tupaten täynnä. Ne olivat myös vähän myöhässä ja pysähdyksissä jatkuvasti.

Lopulta pääsin kuin pääsinkin Paddingtonin asemalle ja juoksin ostamaan lippua. Kymmenen minuutin päästä lähtisisi seuraava juna, eli klo 18.40.
Mun boarding alkoi 18.55. Eli juuri silloin kun ovet aukesivat terminaali 2&3 -pysäkin kohdalla. Tein henkilökohtaisen juoksuennätyksen turvatarkastukseen ja vielä kahden laukun kanssa. Jonoa oli teitysti sielläkin mutta pakko oli päästä ohi. Ystävällinen turvatarkastaja ymmärsi mun hädän ja päästi puikkelehtimaan nopeampaan jonoon ja mun edelläolevat kuusi henkilöä antoi tietä kun puuskutin itku kurkussa että ”I’m so sorry, can I cut the line MY FLIGHT IS BOARDING NOW!”

Turvatarkastaja heppu oli niin kannustava ja tsemppas mua, kyseli miltä portilta lähden ja vakuutti että kerkiän.
En kuitenkaan pystynyt rauhoittumaan vaan pistin heti juoksuksi kun turvasta pääsin. Kysyin kolme kertaa neuvoa jotta löysin portin, siinä mielentilassa en jotenkin onnistunut löytämään yleensä niin selkeitä kylttejä että 23-29 portit TÄÄLLÄ PÄIN HALOO URPOT. Tuntui etten nähnyt MITÄÄN. Onneksi mua autettiin ja en oo varmaan koskaan kokenut tekstiä ”Gate Open” yhtä lohduttavaksi.

Portille tullessa vedin henkeä ettei laatta olisi noussut kurkkuun. Veri maistui suussa ja päässä huimasi. Näytin virkailijoille passia ja lippua samalla kun hikeä tippui mun nenästä. Ystävällinen rouva kysyi onko mulla kaikki hyvin, no on mulla nyt…
Lippu piipattiin ja sain passin taskuun, pääsin odotusaulaan ja saman tien kun hikiset varpaani kengissäni koskivat odotusaulan lattiaa, alkoi kovaäänisistä kuulumaan ”Ladies and gentlemen, we are now ready to board”
Eli koko boarding alkoi 5-10min myöhässä.


Kiltisti jonoon ja kaikki koneeseen. Laitoin putkesta hikisiä selfieitä kanssajännittejille, I MADE IT. Äiti, Sara ja mun tyttökaverit piti kaikki sormiaan ristissä että ehtisin lennolle ja onneksi ehdin.
Finnairin lentoemäntien lämpimät ja ystävälliset hymyt ei oo koskaan tuntunut niin hyviltä. Pyysin servettiä että saisin vähän otsaa pyyhittyä.
Istuin paikalleni ja hengittelin hetken. Mulla meinas kyyneleet valua helpotuksesta, pidättelin kuitenkin itkut sisälläni ja laitoin Maria Veitolan äänikirjan kuulokkeisiin.
Hengittelin ja aika pian nukahdin kevyeen koiramaiseen uneen.

Äiti ja sisko haki mut kentältä, laitettiin sauna päälle ja syötiin iltapalaa. Juoruttiin koko Puhakan klaanilla kun otettiin Facetime yhteys meidän Argentiinan vahvistukseen. Päästiin puoli neljältä nukkumaan. On varmaan sanomattakin selvää että olin väsynyt, mutta hyvin hyvin onnellinen.

Lisää viikonlopun kuulumisia myöhemmin  <3
Kirjoitin teille myös postauksen mun ehkä vähän yllättävistä suomituliaisista 😀 Julkaisen sen huomenna 🙂

 

Kivaa alkavaa viikkoa,

 

<3 J

 

P.S

Ne jotka kyselivät vaatteiden perään, collegemekko on Acnen, mutta löydetty aikoinaan kirppikseltä (Kaivarin kanuuna).
Musta takki taas on River Islandista.