Ujo moikkaus!

Huh huh.

 

Oon monta kertaa avannut nää Cosmon sivuni, aloittanut kirjoittamaan ja laittanut läppärin kannen kiinni saman tien. Ei oo vaan tehnyt mieli kirjottaa mistään. Ainoa asia mistä haluisin kirjottaa on mun omat fiilikset, mutta haluan samalla myös suojella läheisiä. Eihän meidän jutut kuulu tänne.
Tän ammatin vähän kurja kääntöpuoli onkin tää aitous. Mulle on tosi vaikeeta feikata mitään vaikka näyttelijä olenkin 😀 Oon kirjoittanut juttuja ylös puhelimen muistiin mistä haluan kirjottaa, sit kun sen aika on. Nyt kuitenkin haluun jakaa tänne pienesti kuulumisia.

Mulla menee ihan ookoosti, aika vuoristorataahan tää elämä edelleen on. Aina kun nään ystäviä (viimeks just viime viikonloppuna olin taas Ruotsissa kaverin luona) elämä tuntuu kivalta ja hauskalta.
Viikonloppu oli ihan sairaan kiva, oli ihana olla tyttöjen kanssa ja vaihtaa kuulumisia. Ihan kun oltais oltu Jannin ja Jassun kanssa taas yökyläileviä teinejä. Eihän tätä voi edes sanoin kuvailla miten tärkeetä ystävien tuki on.
Mut sit kun oon yksin, sillon tuntuu ajoittain aika pahalta. Monet asiat muistuttaa mua siitä et tulevaisuuteni näkymät on sitä harmaata ja epäselkeetä mössöä. Vielä hetki sitten ne oli suht’ selkeät.
Mutta kyllä tää tästä, pikku hiljaa. Sitä mantraa kun tarpeeksi kauan hokee niin se alkaa ehkä jossain vaiheessa oikeesti tuntua todelta.

Mut mistä mun elämä ja arki nyt koostuu? Oikeastaan kahdesta asiasta, William Shakespearesta ja hot joogasta. Mun päivät on aika lailla täynnä näitä kahta.
Meillä alkaa ens viikolla kolmen viikon harjoittelu Shakespeare’s Globessa, mikä on ehkä siisteintä koskaan! Se on legendaarinen teatteri Lontoossa, ja päästään sinne esiintymään 7.12.
Meidän ryhmän näytelmä on nimeltään As you like it -ja mä esitän siinä Rosalindea, jos joku sattuu kyseisen pätkän tietämään. Meillä oli tällä viikolla ihan mieletön vieraileva opettaja pitämässä Shakespeare-workshoppia ja olin sen päivän jälkeen ihan häkeltynyt. Kelly Hunter oli niin oikea nainen siihen työhön. Muistatteko niitä opettajia jotka sai koko luokan innostumaan jostain aiheesta tai aineesta vaan sillä omalla persoonallaan? Joillain vaan on tosi hyvä ote siihen opetukseen, ja tällä Kelly Hunterilla todellakin oli. Mun suhtautuminen vanhaan englantiin ja näihin näytelmiin on ollut vähän, no… ehkä kuivakka. Nyt saatiin kuitenkin sellasta opetusta joka avas koko äijää ja hänen tuotoksiaan niin uudella ja raikkaalla tavalla. Eilisen jälkeen tuntuu että mun suhtautuminen Shakespeareen, Macbethiin, Othelloon ja kumppaneihin muuttui aika tavalla. Sivistyneisyys siis tulkoon minuun, pikku hiljaa!

 

Oon myös jaksanut olla aika reipas mitä tulee treenaamiseen, joogassa saa ja pitää oikeesti keskittyä ihan täysillä siihen mitä tekee, mut se on samalla rentouttavaa. Tuntuu että joidenkin rutiinien luominen on ollut ihan elintärkeää, saanut sellaisia raameja elämään.
Joogastudio missä käyn on noin puolen tunnin kävelymatkan päässä meiltä, eli saan kivasti sit hyötyliikuntaa kun raahaudun sinne.
Tuolla studiolla on aivan jäätävän raskas Inferno Hiit Pilates -tunti, enkä oikeen vieläkään ymmärrä sen tunnin päälle. Oon käynyt siinä rääkissä nyt ehkä viis kertaa ja oon jäänyt vähän koukkuun. Siellä tehdään siis tunnin ajan kuumassa salissa lihaskuntoa, suurin osa oman kropan painolla. Siellä jos missä hiki virtaa. Kaikkein hulluinta on kuitenkin se fiilis, ne ohjaajat ihan oikeesti huudattaa meitä raukkoja siellä ja jos ei laske toistoja mukana, saattaa kuulua aika äkäinen ”I CAN’T HEAR YOU!!” siitä korvan vierestä. Suomalaiselle tää konsepti on aika vaivaannuttava, mut nykyään mäkin siellä muiden mukana rääyn.

”TEN!…. NINE!…. EIGHT!….”  😀 Ja sitä rataa…

 

 

Mutta tällästä tänne! Jos teillä tulee mieleen jotain kyssäreitä tai postaustoiveita, laittakaa ihmeessä tulemaan. Mulla aika usein lyö tyhjää, kuten aiemminkin kerroin, joten vinkit on enemmän kuin tervetulleita. Jos joku vaan sanoo että kirjoita tästä, niin mä sen teen. Tai ainakin yritän! <3

 

Kivaa torstaita,

 

<3 J