Millaista on asua kämppisten kanssa Briteissä?

Moikku <3

Nuhainen Jonsku lähettää terkkuja sängynpohjalta. Heräsin eilen aamulla kurkku ihan sairaan kipeenä, mutta onneksi lepäily tuntuu vähän auttavan. Tänään piti Physical Theatre -kurssilla ottaa selkeesti iisimmin ettei lähde sydän irti rinnasta. En yhtään jaksais kipeillä kun koulu on nyt vasta kunnolla alkanut. No mutta, aiheeseen!

Kerroin viimeisimmässä Lontoo-postauksessa millainen eka vuorokausi oli täällä.
Saavuin Loughtoniin Uberilla viikko sit maanantaina ja olin super jännittynyt.
Kämppä näytti juuri siltä kuin Spareroom.com -sivuston kuvissakin. Ketään ei ollut kotona, joten oli hieman spooky tunnelma. Mulle esiteltiin paikat ja sain avaimen käteen. Kaikki tuntui niin hassulta, tässäkö tää nyt sit oikeesti on? Ensivaikutelma oli kuitenkin ihan kiva, jos ärsyttävästi narisevia ovia ja kokolattiamattoa ei lasketa, tää on ihan kiva.

Mun huone näytti ekat pari päivää aivan järkyltä kun mulla ei ollut juuri mitään sisustusta. Sängyn, nojatuolin ja lipaston lisäksi täällä ei ollut mitään. Peilikin tuli vasta myöhemmin (!).
Purkasin kamoja epäuskoisena ja lähdin koululle (meiltä kävelee sinne noin vartin).
Tuon lyhyen matkan aikana eksyin kahdesti ja lopulta raksamiesten avustuksella löysin koululle. Iltapäivällä tapasin kämppikset, meitä on täällä meidän pikku taiteilijakommuunissa yhteensä viisi. Minä, kaksi brittimimmiä, yksi kiinalainen tyttö ja espanjalainen kundi. Ikähaarukka talossa on 18-28v eli aika laaja 😀 Kaikki opiskellaan samassa koulussa ja kaikkia näkee päivittäin koulussa, kotona ehkä vähän vähemmän. Osa viihtyy paremmin omissa oloissaan, toisten kanssa ollaan välillä kokkailtu yhessä ja pikkasen hengailtu.

Mun oletukset kämppiselämästä oli ehkä vähän turhan romantisoituja. Ajattelin että varmaan kokkaillaan kaikki yhdessä joka ilta ja toivotetaan joka aamu hymyssä suin huomenta toisillemme samalla kun kaadetaan samasta kahvipannusta kaikkien kuppeihin kahvia.
Hyvä meininki täällä on ehdottomasti, mutta vähemmän yhteisöllinen mitä luulin. Kaikilla on aikalailla omat mieltymykset ruuan ja sosiaalisuuden suhteen, ehkä ikä vaikuttaa tässä myös. Meillä on selkeesti erilaiset mieltymykset siisteydenkin suhteen, mutta onneksi kaikki yhteiset tilat pysyy siisteinä. Tiedän että mun äiti ja poikaystävä ei varmaan usko lukemaansa, mut mä oon tässä kämpässä kyllä siisteimmästä päästä!

Ekat päivät täällä oli vaan siitä niin raivostuttavia, kun ei vielä omistanut mitään! Jouduin lautasista, haarukoista ja kattiloista asti lainaamaan kaikkea. Se oli raivostuttavaa, tuntui niin vieraalta koko ajan kysellessä kaikkea lainaan. Onneksi kaikki nää hoitui aika pian ja pääsi kunnolla taloksi. Ekat pari yötä kun nukuin ilman tyynyä, jouduin keksimään luovia ratkaisuja. Pehmeä aamutakki vaan rullalle ja tyynyliinan sisään, se toimi yllättävän hyvin!
Käytiin tekemässä pieni reissu Ikeaan kolmantena päivänä ja sain minäkin vähän päiväpeittoa, koristetyynyä ja kynttilöitä tähän pesääni. Nyt alkaa tääkin tuntua vähän kotoisammalta, vaikka ei vieläkään kunnolla kodilta. Eipä sillä, ei sen tarvitsekaan. Tää nyt on vaan väliaikaista 🙂 Alhaalla pari hassua kuvaa mun huoneesta. Isoista ikkunoista tulee kivasti valoa, vaikka mä täällä en päivisin vietäkään aikaa. Viikonloppuisin toki 🙂

Meillä on ollut tän kuluneen puolentoista viikon aikana ihan muutama hetki kun ollaan kaikki viisi oltu samaan aikaan keittiössä puuhastelemassa, keittiön yhteydessä on olkkarin tapainen alue missä kukin tekee mitäkin. Siellä voi lepäillä, opiskella tai muuten vaan hengailla.
Tullaan kuitenkin kaikki tosi kivasti juttuun ja oon niin iloinen siitä että talossa on enkku-natiiveja ,välillä jos joku koulujuttu junnaa tai tökkii, heistä on kivasti apua. Samalla oppii uusia sanoja ja kuulee oikeeta brittiaksenttia koko ajan, se tuntuu välillä vähän tarttuvan… 😀

Sain kuitenkin pienet traumat kun yksi kämppiksistäni, Aaron, (joka on mun kanssa samalla luokalla) säikäytti mut tyyliin ekana päivänä. Olin tekemässä omissa maailmoissani iltapalaa kuulokkeet korvilla ja yht’äkkiä hän huutaa ovensa suulta (joka on keittiön vieressä) HELLO JOHANNA ja mää säikähdän niin paljon et voiveitsi lentää kädestä ja meen automaattisesti päätäni suojaavaan kyykkyyn. No oppipahan ainakin että mua ei kannata säikäyttää 😀 Tottakai naurettiin asialle samantien, mutta kerroin hänelle saman tien että oon ihan super säikky ja pelästyn helposti pieniäkin ääniä tosi dramaattisesti.

Meillä on täällä siis yhteensä 5 makkaria, 2 vessaa ja yhteinen keittiö / oleskelutila ja pieni takapiha. Tätä maata ei niin suotuisilla säillä ole siunattu, joten takapihalla ei ole hirveesti kukaan hengaillut. Jääkaappi meillä himassa Kampissa on niin perkeleen pieni, että täällä iso jääkaappi ja pakastin (vaikka jaankin sen muiden kanssa) tuntuu niin luksukselta, sellanen oikea aikuisten jääkaappi! Parasta!

 

Tuleeko teillä mieleen muistoja ajalta kun ootte asuneet kämppisten kanssa?
Jos jotain vinkkejä tulee vastaan, kertokaa ihmeessä 🙂

 

<3 J