Päivä mun kanssa (Turkish edition)

(Tää postaus pitäis tietysti aloittaa turkin kielisellä tervehdyksellä, mutta se kieli tuntuu viikonkin jälkeen niin pirun vaikeelta joten mennään ihan perinteisellä moikkauksella…)

 

Moikka!
Kuvasin teille yhden päivän ajan meidän reissuporukan toimia kännykällä, ja tässä tulee täydellinen kuvaus meidän perjantaista Turkin vesillä (ja mailla!)

 

8.30 Herätyyyyys! Laivasta kömpii ekana ylös kaikki muut paitsi minä ja Ilmari. Haluttais nukkua pitkään, mutta on oikeesti tosi hyvä että meidän rytmi on niin reipas että noustaan aikaisin ylös. Päivät on alkaneet koko viikon viimeistään ysiltä, ja iltaisin ollaan menty aika ajoissa nukkumaan. Se on ollut aivan tajuttoman ihanaa, oon kerrankin kunnon rytmissä! 😀

9-10 syödään kaikessa rauhassa todella hyvä aamiaisbrunssi tokavikan päivän kunniaksi. Oli jogurttia, hedelmiä, muroja, kahvia, kananmunaa, leipää, leikkelettä, juustoa, kasviksia, mehua, mysliä… Kaikkea mitä ihminen vaan voi toivoa aamiaiselta. Mä rakastan aamiaisia (ja iltapaloja) ehkä eniten koko päivän aterioista.

11-12
Lähdetään käppäilemään Fethiyen satamasta kohti näköalapaikkaa. Kaikki huojuvat kuin humalaiset vaikka täysin selvinä ollaankin.
6 päivää merellä alkaa tuntumaan. Tätäkin kirjoittaessa huomaan koko ajan nojaavani välillä eteen ja välillä taakse. Näköalapaikka maksoia noin euron per pää. Lipunmyyjällä oli pieni suloinen ranskanbuldoggi jolle lässytin sydämeni kyllyydestä. Näköalapaikalle nousi muutaman rappusen ja jalat oli mulla aika hapoilla. Huomaa ettei oo tullut urheiltua pieneen hetkeen.

 

12-13
Kierrellään basaareilla hetki, kaikkialla on värikästä ja mausteet tuoksuu. Liikaa härpäkettä, muovia ja feikkikamaa. Löydetään iso kalatiski jossa tuoretta fisua ja kaikenmoista mönkijää. Ostetaan jättikatkarapuja lounasta varten. Ravut perkaa mies jolla on todella tuuheat viikset, Ilmari ihailee häntä.

13-14
Haetaan kaupasta evästä, osa porukasta jää terassille limuille ja ranskiksille ja osa palaa veneelle kaupan kautta. Ostetaan lisää vettä, sitä kuluu koko ajan.

14-15
Lisää aurinkorasvaa pintaan ja kannelle. Vene tankataan satamassa ja lähdetään purjehtimaan.

          

15-16
Purjehditaan noin puoli tuntia, kiihdytetään hullun kova vauhti ja vastaan tulee älyttömäst muita purkkareita. Vene kulkee kallellaan ja meillä on vauhtia parhaillaan 9 solmua.
Pysähdytään tekemään kunnon lounas ihanaan poukamaan. Meillä on runsas fetasalaatti, spagettia ja niitä ihania rapuja. Kaikki syövät itsensä kylläisiksi ja sitten uidaan. Mä kokeilen ekaa kertaa ikinä sukeltaa snorkkelin ilmaputki suussa, hiffaan veden ulospuhaltamisen jalon taidon ja oon fiiliksissä.
Puolentoista metrin säteellä on 34 merisiiliä.

 

16-17
Rantaudutaan kotisatamaan, miehistö toimii kiitettävästi. Opit on selkeesti menneet perille, kapteeni on ylpeä.

17-18
Käydään suihkussa ja vertaillaan rusketusrajoja tyttöjen kanssa, tuntuu taivaalliselta pestä hiukset ja jättää korjaava after sun -hiusnaamio latvoihin vaikuttamaan. Suihkun jälkeen on yhteinen kännykkähetki, kaikki kattoo Petterin ottamia kuvia haltioituneina ja sometetaan hetki.

18-19
Punkkupullo avataan. Tytöt tekee sangrioita ja kaikilla on vähän hysteerinen olo. Iltapäivä hepulit ja huonot läpät jatkuu.

19-20
Pojat saapuvat kahvilasta meidän kanssa veneelle. Su Getir – Warra Warra kuunnellaan viimeisen kerran ja lähdetään syömään. Göcekin pieni kaupunki (kylä ehkä enemmänkin) on todella söpö ja tunnelmallinen.

20-22
Ravintolassa on hyvä, mutta hidas palvelu 😀
Ruoka saapuu lopulta ja käydään kivoja keskusteluja. Erityisesti mieleeni jäi tämä -rinki sekä kiitospuheita pidetään. Istun pitkän pöydän uloimmassa reunassa ja huomaan koko ajan kurottavani kaula pitkällä keskiosaan. Seafood tagliatella on suussa sulavaa.

22-23.30
Veneellä pakataan eväitä ja pestään hampaita, herätys on kello viisi aamulla. Olo on kiitollinen mutta samalla rauhaton, tää loma on ihan kohta ohi ja reilun vuorokauden päästä mä muutan toiseen maahan. Hullua saatana!

5-9
Matkataan lentokentälle kolme tuntia. Kaikki nukkuvat enemmän tai vähemmän koko matkan.
Datapaketin vikat wifit käytetään loppumatkasta. Warra warraa ja muita reissulla tulleita hokemia hoetaan. Kukaan ei haluaisi lähteä kotiin mutta ihanaa silti päästä sinne. Mulla vaan hetkeksi tosin.

Tästä tulee kyllä jännä syksy!