Pahin pelkoni toteutui

 

 

Pelkään monia asioita tosi paljon, ehkä kaikkein eniten haiden ja karhujen lisäksi kuitenkin laulamista. Julkisista teoistani laulaminen äänitys studiossa on tän hetkinen pahin pelkoni.
Mä tiedän laulavani ihan kivasti, mutta jotenkin sitä kun ei ole tehnyt niin paljoa, ajattelen helposti kysyttäessä etten ole hyvä laulaja. Kaukana siitä. Vaikka kyllähän mä oon ihan hyvä, kotona varsinkin jopa tosi hyvä. Mä pysyn ihan hyvin nuotissa, mutta en oo koskaan iki-iki-ikinä vetänyt missään projektissa tai esityksessä muutamaa tausta uu-aa:ta enempää.
Okei, yhdessä Hakunilan teatterin lasten esityksessä lauloin pienen pätkän 18-vuotiaana.

Muuten oon aika lailla pysynyt hiljaa. Esiintymiset ei enää jännitä samalla tavalla kuin ennen, uskallan heittää läppää ja sekoilla ja vaikka tanssia kyllä muuten sydämeni kyllyydestä, laulamiseen mulla on kuitenkin tosi outo suhde.  Tykkään kyllä laulaa, mä laulan kotona tosi paljonkin. Oon laulanut monissa pääsykokeissa ja kavereidenkin edessä monesti karaokea, mutta sekin on aina vähän sellasta kännissä hauskaa höpönlöpöä. Mua ei sais koskaan yksin vaikka karaokeen vetämään mitään slovaria jossa tarvis revitellä. En vaan uskaltaisi. Se tuntuu niin käsittämättömän paljaalta.
Haluisin kehittyä tässä ja oon käynytkin laulutunneilla, viime kerrasta on vaan se yli vuosi jo aikaa.

”Sain” kuitenkin tilaisuuden päästä nyt sit ihan kunnolla epämukavuusalueelleni ja studioon laulamaan(tää epämukavuusalueelle hyppiminen on selkeesti joku tän syksyn juttu…)
Ja mitä vielä, musavideolle joka tulee ihan oikeesta telkkarista. Luojan kiitos mun lisäksi ne kaikki muutkin MTV:n tyypit on mukana, eikä mun osuus ollut mitenkään iso. Rantabaarista meitsi, Salkkareista Sami, muista ohjelmista ne kaikki muut!

Pääsin laulamaan pari stemmaa mm. Viivi Pumpasen kanssa, hän se vasta osaskin laulaa. Meinasin sanoa Viiville että vedä sä vaan, mä vähän mumisen taustalla. Mut niin sitä vaan kehittyy ja uskaltaa, kun on osaavia (ja taitavampia tyyppejä kun ite) ympärillä.

Maikkarin Perhe -kappaleen musavideolla on mun lisäki vaikka ja ketä, eikä läheskään kaikilla ole laulutaustaa. Joten päätin että, no what a hell saman tien syvään päätyyn vaan.
Päivä oli jännittävä, hauska ja sympaattinen. Biisin tuottaja oli ihan käsittämättömän kannustava, tästä haluttiin kuitenkin tehdä sellainen hyvän mielen juttu. Siinä kyllä onnistuttiin ihan pirun hyvin. Hänen seurassaan ei tarvinnut jännittää yhtään.

Mulla ihan kyynel tässä kahvilan pöydässä vierähti äsken poskelle. Tää biisi on mun mielestä ihana ja videon toteutus niin huikee. Samalla mulle konkretisoitui taas vähän lisää se mitä mä oikeen teen, ja missä seurassa. Itsensä kehuminen tuntuu niin vieraalta ja pröystäilyltä useimmiten, mutta nyt kyllä meni rinta rottingille. Heti niiden pienten kyyneleiden pyyhkimisen jälkeen.

Mun pikkusisko laittoi viestiä äsken että on katsonut tuon jo kolme kertaa putkeen.
Kattokaa tekin tästä ! Tää on hieno!

 

Ihanaa maanantaita!

<3 J