Taikouskoisia suihkuhetkiä – Miten valmistauduin pääsykokeisiin?

Moikka <3

Moni teistä kyseli ton mun tulevan Brittikoulun pääsykokeista mun instagramissa ja muutamia kommentteja tuli tännekin. Tässä siis vähän mun muistelua siitä miten valmistauduin pääsykokeisiin.
Tai no, en niin kattavuudesta tiedä mutta mun kokemukset niistä. Löysin netistä muutaman tutun vinkkaamana East 15 Acting Schoolin sivut ja sieltä infoa tulevista pääsykokeista. Mä päätin hakea MA International – linjalle, jolloin mun onnekseni pääsykokeisiin ei tarvinnut lähteä kauhean pitkälle, oikeastaan alle 1km päähän Virus Teatterille.
Tälle vuodelle haku alkoi jo viime lokakuussa ja koulun nettisivuilta löytyi Direct Application Form jonne täytettiin kaikki mahdolliset tiedot, taidot, kokemukset, CV:t (niille jotka haki post-graduate studies -linjoille) ja työprokkikset, harrastukset, KAIKKI. Sinne pystyi lisäämään oman agentin ja suosittelijan tiedot ja aloin hetken haaveilemaan agentista. Kuinka WOLRD CLASS MEININKI ois jos mulla ois oma agentti. Voi herregyyd, ehkä sit joskus! Suosittelijat suostui suosittelemaan ja kivat kirjeet ja hakemukset tuli. Muistan kun kirjotin hakemusta Albertinkadun Kuumassa neljä tuntia, pidin taukoa välillä ja söin. Menin kotiin ja jatkoin.

Mulla kostui silmät monta kertaa siinä kahvilassa istuessani kun kirjoitin sitä motivaatiokirjettä. Muistan kuinka havahduin useita kertoja siihen lämpimään koko kehon läpimenevään tunteeseen, kun tietää että teen jotain oikeeta. Tai tiiättekö, itselle tärkeetä. Tätä kirjoittaessa mulla pikkasen tärisee kädet, osakseen siksi kun tein äsken koko kropan treenin tossa olkkarissa, ja osaltaan siksi kun oon niin jotenkin jännittynyt. Mä oon välillä tosi jännä luonne, saatan olla päivän aikana monesti jotenkin tosi jännittynyt enkä välttämättä aina osaa nimetä syytä. Jännitän jotenkin elämää ja kaikkea tulevaa, mutta suurimmaksi osaksi hyvällä tavalla. Kutkuttaa!

Mutta niin, takaisin hakemukseen ja pääsykokeisiin! Hakemus oli luonnollisestikin englanniksi ja sain taiteilla sen kanssa useita tunteja. Vuodatin siihen kaiken, sen miksi mut on vaan yksinkertaisesti pakko ottaa sinne oppimaan. Runoilu ei pelkästään riittänyt, mutta se riitti siihen että sain kutsun pääsykokeisiin. Sain tehtäväkseni opetella kolmessa viikossa kaksi monologia. Toisen piti ollas Shakespearia ja toinen modernimpi. Alkoi armoton youtubevideoiden kärkkyminen ja tekstien etsiminen, modernimpi monologi oli helpompi valita. Tiesin heti että valitsen lapsuuteni lempparileffasta Leijonakuninkaasta erään pätkän. Williamia olikin sit vähän vaikeampi löytää. Valitsin kuitenkin lopulta mun mielestä hauskimman  tekstin Macbethistä, portinvartijan monologin. Ne jotka tekstin tietää, ehkä ymmärtää sen että nautin paljon mustasta huumorista.

 

have napkins enow about you;
here you’ll sweat for’t
Thus to mine eyes
Now o’er the one halfworld

 

Vanhan brittienkun opettelu ei ollut mulle todellakaan mitään easy breezyä, ekaks teksti piti tottakai kääntää niin että ymmärsin tosissaan mitä asiaa tällä jäbällä oikein oli. Sit ei muuta kuin tankkausta, jankkausta ja oman puheen äänittämistä. Kattelin useita eri tyylejä miten ihmiset on näitä tekstejä omissa aukkarivideoissaan tai muilla vetäneet, fiilistelin samalla sitä miten natiivit tätä tekstiä hölöttää. Immu sai m o n e n a iltana kuunnella ja opettajamaisesti korjata ääntämystä kun tätä treenasin. Mulle tuli siihen ehäk jopa pieni pakkomielle. Monena iltana saatoin miettiä että vedän sen mielessäni kymmenen kertaa virheettä ja sit vasta päästän itseni nukkumaan.

Here’s a farmer, that hanged himself on the expectation of plenty:
Thou marshall’st me the way that I was going;
And such an instrument I was to use.

Sama suihkussa, hölötin sitä monta kertaa putkeen kunnes en enää jaksanut omaa ääntäni ja saatoin turhautua tosi helposti. Jos keskeltä tekstiä meni yksikin sana väärin, aloitin alusta. Uskoin vähän sellaseen hauki on kala- periaatteeseen että teksti pitää tulla vaikka unissaan etu -ja takaperin että sitä voi alkaa täysin muokata. Olin aika ehdoton itselleni ja vähän taikauskoinenkin näiden laskujeni kanssa.  Sit vasta kun osasin tekstit oikeesti hyvin, aloin leikkimään niiden kanssa. Monia hikisiä tunteja hölötin niitä itsekseni himassa eri tunnetiloissa ja eri henkilöinä. Välillä laulaen, välillä tanssien. Kuvasin ja äänitin omaa lausuntaa ja puhetta ja katselin niitä ekat kerrat todella kriittisesti omien sormieni takaa, mut pikku hiljaa se sit lähti ja aloin saada itsevarmuutta siihen omaan vetoon.  Tietenkään pelkästään se miten hyvin osaat tekstin ulkoa – ei riitä.
Kerron mielelläni toisessa postauksessa miten ne itse pääsykokeet meni. Siinäkin oli vaikka ja mitä säätöä ja kuumottavuutta ilmassa…

Onko teillä jotain outoja oppimistekniikoita tai tapoja miten opettelette tekstiä? Kertokaa pliis, näitä ois hauska lukea 🙂

P.S Kuva ei liity kauheesti, tai no se on otettu samana päivänä kun ne pääsykokeet oli, mutta missä ? 😉
Lähdin ihan minille reissulle (jossa tutustuin ihan huikeisiin tyyppeihin!) suoraan aukkareiden jälkeen, mutta siitä(kin!) lisää sit myöhemmin.

Moikkulimoi!

 

<3 J