Kauhutarinoita ja Idols-nostalgiatrippi

Huhhei, tiiättekö kun välillä on vaan niin kova elämän nälkä että laittaa oman hyvinvoinnin toisaalle.
Mä siis huomasin taas jälleen kerran laittavani viimeyönä herätyskelloa soimaan niin,että mulle jäi alle 7h aikaa nukkua. Toisaalta, ei kyllä kaduta yhtään. Eilinen oli kaikesta jännäämisestä ja pikku kinasta huolimatta aivan ihana.

Me lähdettiin eilen illalla pienelle veneretkelle mun poikaystävän, tämän veljen ja hänen tyttökaverinsa kanssa. Olin ollut aamulla duunissa, hoitanut loppupäivän kirppisjuttuja ja kämpän siivousta ja illalla nauhottanut Saran kanssa podcastia, olin aika väsynyt mutta onneksi lähdettiin. Ajettiin Käärmesaareen jossa paistettiin makkaraa. Koska eväät on lähellä sydäntä, oli makkaran lisäksi mansikoita, suklaata,lakua, patonkia, juustoa, limpparia ja vissyä. Oltiin mestoilla siis vaan pari tuntia.

Ilmahan ei ollut mikään maailman nätein, lähtiessä harmaat pilvet koristi taivasta mutta illemmalla saatiin fiilistellä vähän auringon säteitäkin.

Mun kaveri Anni vietti yhden yön Bodom-järvellä telttaillen tässä jokinen aika sitten, ja innostuinkin kyselemään retkiseurueeltani uskaltaisivatko he moiseen. Porukka jakautui aika 50/50 ja itse lukeuduin jänishousumpaan porukkaan. En varmaan tekisi sitä mistään hinnasta. Vaikka Korsosta olenkin, on tuo lokaatio mullekin liian karu.
Bodomjärven murhat on aihe johon tutustuin kunnolla viime toukokuussa, mun ja Annin Ateenan reissulla. Kuunneltiin iltasaduksi Spotifysta Jäljillä-podcastia (tosi kevyttä iltakuunneltavaa:D) ja koko tapaus on kaikessa karmeudessaan silti tosi mielenkiintoinen. Nää murhapodithan on ihan älyttömän suosittuja nykyään, varmaan vetelee kuuntelijaluvuissa ihan ykkösinä. Hrrr, karmivaa. En tiedä uskaltaisinko kuunnella näitä juttuja yksin.

Murhajuttujen jälkeen kuunneltiin vanhojen Idols-tähtien musaa, muistan kun tuulet puhaltaa oli kaikkien lempibiisi. Hassua, että muistaa monien biisien lyriikat sanasta sanaan ulkoa, vaikka niitä on kuunnellut viimeksi 15 vuotta sitten. Tuo biisi soidessa pääsi hetkelllisesti takaisin omalle pulpettipaikalle Jokkarin kouluun. Meillä tosin pulpettijärkkä muuttui onneksi aika usein, muistan kuinka äärimmäisen jännittäviä hetkiä nuo paikka-arvonnat oli. Mä muistan kun toivoin että pääsisin oman ihastuksen viereen istumaan ja taisin mä kerran päästäkin, iik!!!!

Mä ehkä pikkasen kiukustuin kotimatkalla turhasta säikyttelystä.
Mä olin ihan varma että me jäädään edestä tulevan risteilijän alle, eikä toivettani hidastaa kunnioitettu. Toisaalta, mun etäisyyksien arviointikyky on aika heikko. Joka paikkaa kävelee mun mielestä noin viis minuuttia. 

Mutta joo, sellanen oli mun eilinen. Isot kiitokset vielä kaikille mun insta-kirppikseen osallistujille. Vein reilu kakskyt pakettia eilen postiin, pian saatte siis minun entiset aarteeni parempaan kotiin <3

 

 

Kivaa tiistaita!

<3J