Pari tipsiä Tukholmaan

Hävettää myöntää, mutta mä oon just sellanen Suomiturre, joka on käynyt Tukholmassa monia kertoja, mutta aina vaan laivan tuomana. Mun Tukholman tuntemus on siis tosi pientä, suurimmat ostoskadut on tulleet kyllä tutuksi, mutta kaupunki itsessään ei juuri yhtään.
Nyt kun mun paras kaveri on muuttanut sinne duuniin, oon mäkin päässyt näkemään muutakin kuin Åhlensin ja Kungs Tobakin.

Jassu asustaa Södermalmilla ihan sairaan kivassa talossa ja veikin mua tosi kivoihin paikkoihin viime viikonloppuna.
Mentiin perjantai-iltana Himlen-ravintolaan syömään, siellä oli aivan törkeen romanttiset näköalat 26. kerroksesta. Mä otin pihvin ja Jassu kalaa, ruuat oli ihan ok. Alemmassa kerroksessa oli fine dining -puoli, mutta meille riitti kivasti yläkerran meininki. Erityisesti mangomojitot maistui, vähän kuin viinaista lasten purkkiruokaa.

Käytiin vielä istuskelemassa Mediksellä (Medborgeplatsenin aukio missä paljon kivoja terasseja) pikku hetki ennen unimyssyjen päähän vetämistä.

Lauantaina mentiin aamiaisen jälkeen ottamaan aurinkoa Vasaparkeniin ja kevyelle lounaalle puiston laidalla olevaan kahvilaan. Lohta ja parsaa -annos oli tosi kallis ja pieni, mutta erittäin maistuva.

Mä kävin myös ekaa kertaa ikinä Tukholman yössä lauantaina. Jassun työkaveri järkkäs grillibileet, joiden jälkeen jatkettiin vielä Lemon Bar -nimiselle klubille. Se oli tupaten täynnä, mutta hyvin jaksettiin tanssia melkein kahteen asti

Sunnuntaina mentiin ehkä reissun parhaimpaan ruokapaikkaan, Vau de Villeen Östermalmille. Täydellinen brunssipaikka!
Jassun suosittelema Skågen ei pettänyt, vaan oli ehkä paras Skågen mitä oon ikinä syönyt.
Oon niin ylpeä itsestäni, että uskaltauduin melkein joka annoksen (ja kassatapahtuman) hoitamaan ruotsiksi vaikka alkuun jännitinkin pirusti koko kielen käyttöä.
Kyllä se pitkä ruotsi, minkä oon lukenut, tuolla jossain vielä on. Tuolla kun pyöris vaikka parikin kuukautta niin vois varmaan olla ihan eri tasolla sekin kieli.

Kierreltiin sunnuntaina vielä vähän kauppoja ennen kun mun lento lähti, onneks mulle tuli vähän kiire Arlanda Expressiin, koska hyvästit ennen junaanhyppäämistä ois voineet olla melkein yhtä itkuiset kuin jälleennäkemiset.
On se vaan aika perseestä olla parhaasta ystävästä näinkin kaukana, vaikka oikeesti sinne tuleminen oli varmaan iisein ulkomaan”reissu” ikinä.