Ensivaikutelma Ateenasta

Moikku!

Pari päivää, tai no tarkemmin sanottuna neljä päivää, ollaan käppäilty Ateenaa ristiin rastiin, istuttu turrebussissa ja vaihdettu kämppää kolmesti. (Asuntojen vaihto on ollut täysin suunniteltua, missään huoneessa ei siis ole ollut mitään vikaa:D) Ensivaikutelma Ateenasta on ollut todella positiivinen. Pelkästään taksimatka kentältä vanhaan kaupunkiin auringonlaskun aikaan oli mieletön. Ihasteltiin kilpaa taivaan väriloistoa ja ihmisistä ja ravintoloista kuhisevia pikkukatuja.
Ekoina päivinä tutustuttiin parhaiten vanhan kaupungin sokkeloisiin pikkukujiin ja kahviloihin sekä Akropoliskukkulan ympäristöön. Toukokuun ekana päivänä itse Akropolis oli turisteilta kiinni, joten vierailu The Nähtävyydelle siirtyi myöhemmälle.

Säät on ollu ihanan lempeät ja todella miellyttävät, eikä sesonki selkeestikään oo vielä alkanut. Turisteja kyllä löytyy ja kadut on jokseenkin ruuhkaisia, mutta ainakaan taksikuskien mukaan tää ei oo vielä mitään. Aamupäivällä tarkenee tosi hyvin shortseissa, illalla sit vähän pitkähihaista päälle. Todella meille sopivat kelit jo näin toukokuun alussa. Muistan erittäin hyvin toissakesäisen Nizzan reissun poikaystäväni kanssa, voi luoja paratkoon sitä hien ja tuskan määrää. Oltiin keskellä kesää Ranskan Rivieralla, jossa oli upeet säät, mutta aivan tajuttoman kuuma. Aina kun kämpiltä poistui, alkoi tuskanhiki (ja meikit) valumaan. Don’t get me wrong, rakastan lämpöä, aurinkoa ja kuumuutta, mutta liika on LIIKAA. Iso peukku siis loppukevään/alkukesän reissuille, jos suuntaat Ateenaan tai tänne hoodeille.

Oon ollut harmikseni pääsiäisestä asti flunssassa, eikä tää tunnu kunnolla hellittävän vieläkään. Välillä mennään vähän parempaan suuntaan, mutta esim tänään lauantaina heräsin taas pää aivan täynnä räkää. Niin ärsyttävää olla ulkomailla kipeenä. Pystyn hyvin kyllä liikkumaan ja tekemään kaikkea, vaikkakin vähän pienemmällä teholla. En siis ole mikään täysin kyvytön kuumepotilas onneks, mutta eniten tässä pelottaa että tartutan mun matkakumppanin tällä köhimisellä.
Eilisellä hop-on-hop-off -bussikierroksella mun takana istunut aasialaistyttö pysytteli visusti villapaitansa kauluksen alla kun kuuli mun yskivän ja niistävän niin ahkeraan tahtiin. Raukka hän, en mä tahalleen 🙁

Mutta hei! Nyt pistetään päät tyynyyn ja toivotaan huomiselle vähäräkäisempää päivää 😉

 

<3 J

 

 

Kuvat: Anni Korhonen