Koiran käytöshäiriöt: mitä tehdä, kun koira haukkuu ovikelloa ja vieraita?

Kaupallinen yhteistyö: Musti ja Mirri

Käytöshäiriöt

PIMPOM! RÄYHRÄYHRÄYHÄRYÄRHRÄ WOOHWOOHHWOOH LÄÄHPUUH!! HILJAA, EI SAA HAUKKUA, SHHHHHHHH!

Kuulostaako tutulta? Jos tämä mun sanoiksi pukeminen ei nyt auennut, niin kyseessä oli siis tilanne, jossa ovikello soi ja koira saa hepulin. Meille tää on vähän turhankin tuttua touhua. Tai pitäiskö sanoa, että oli. Antakaas kun kerron, mistä on kyse.

Meillä asustaa maailman rakkain pieni valkoinen karvakuono, hänen nimensä on Harri. Tässä tarinassa kun puhun Harrista, niin tarkoitan sillä siis tosiaankin koiraani, enkä ole paljastamassa kohu-salarakasta. Vaikka sinänsä ”HILJAA HARRI, NAAPURIT KUULEE!” kuulostaiskin ihan hauskalta salarakkaalle sanottuna. Takaisin asiaan! Harri on hieman isohko toyvillakoira, varmaan mittojensa puolesta menisi virallisesti kääpiövillis luokitukseen. Vaan väliäkö tuolla, äitikin aina sanoi ettei koolla ole merkitystä. Harri on luonteeltaan todella arka ja herkkäkin tapaus. Se ei välitä muista koirista, eikä koskaan räyhää esimerkiksi kävelyllä vieraille. Mutta kun tullaan hänen korkeutensa reviirille, aka kotiin, on ääni kellossa kirjaimellisesti toinen.

Koulutuksen alkuun Harri pääsi pelaamaan älypeliä

Ovikello on varmasti luonnollinen triggeri monelle koiralle. Näin koiranomistajana kerrostalossa sitä kuitenkin rehellisyyden nimissä aina vähän häpeilee, kun kauhea kimitys alkaa Wolt-kuskin tuodessa pöperöt tai kun kavereita tulee kylään. Posti nyt ei enää kuljekaan, joten onnea Harri, yksi haukuttava vähemmän! Onneksi Harri on muuten aika hiljainen tapaus ja toisaalta, pitäähän sitä nyt vähän elämisen ääniä ollakin.

Olen aina miettinyt, miten saisi koiraa opetettua pois haukkumisesta. Keinot on kuitenkin olleet aika vähäiset ja olen päättänyt vain yhtyä Harrin konserttiin huutamaan hänelle ”HILJAA”. No kuten arvata saattaa, tämä ei luonnollisestikaan ole toiminut. Harri salee vaan ajattelee, että ”JES! Toi on ihan messissä haukkumassa ovikelloa! Tää on siis takuulla hyvä juttu!”. Jotenkin sitä sitten vaan tuudittautui ajatukseen, että vanha koira ei uusia temppuja opi.

Matosta tehtiin Harrille ”taukopaikka”

Vaan kylläpä muuten oppii. Niinkuin oppii koiran emäntäkin! Me käytiin Harrin kanssa koirakuiskaajalla, eli toisinsanoen Hartsa pääsi koulunpenkille! Ja koirakuiskaajalla tarkoitan nyt Mustin ja Mirrin koulutusammattilaista, jjonka erikoisalaa ovat koirien erilaiset käytöshäiriöt. Näitä voivat olla haukkumisen lisäksi esimerkiksi eroahdistus, hihnassa rimpuilu tai vaikka kodinvaihdon yhteydessä havaitut ongelmat. Ongelman ei aina tarvitse olla kovin suurikaan, mutta kun kyseessä on eläin, ei välttämättä meidän ihmisten looginen ajattelu aina toimi kotiopetuksessa ihan sillä toivotulla tavalla.

Ihan ensimmäisenä kun pääsimme perille, Harri vähän arasteli kouluttajanamme toiminutta Inkaa. Allekirjoittanutta rehellisyyden nimissä hiukan jännitti, miten Harri päästäisi kouluttajan iholleen, onhan se kuitenkin varsin hitaasti lämpenevää sorttia. Vaan turhaa jännitin, nimittäin eipä aikaakaan, kun Hartsa ja Inka olivatkin jo ihan best buddies. Kaikki tapahtui täysin Harrin ehdoilla ja tahdilla. Eikä aikaakaan niin Harri oli jo unohtanut meikäläisen koko olemassaolon. Siihen riitti herkut ja uus kiva tyyppi, joka kehui säännöllisesti. Näköjään en olekaan korvaamaton, mikä tietenkin ottaa vähän egon päälle.

Inka ja Harri vauhdissa

Koulutus eteni vaihe vaiheelta ja Inkan samalla selostaessa minulle, mitä hän tekee ja miksi. Alkuun harjoitukset teki Inka ja sen jälkeen minä hyppäsin puikkoihin, jotta saisimme kokemuksen siitä, miten homma meidän välillämme skulaa. Aluksi harjoitetta tehtiin ilman häiriötekijöitä, jonka jälkeen vaikeusastetta kasvatettiin. Ensin Inka käveli huoneen ovesta sisään ja ulos, sen jälkeen sisään tultiin koputuksella ja lopulta soitettiin ovikellon ääntä. Ja muutaman alkuhaparoinnin jälkeen Harri nappasi jo jutun juonen. SIIS ONKO TÄÄ MUN KOIRA?! Mä en ole koskaan tämän 7 vuoden aikana nähnyt, että Harri olisi haukkumatta kun joku koputtaa oveen tai ovikello soi. Tuo koira voi olla vaikka koomassa ja se herää silti ovikelloon pommin varmasti! Ja nyt se ei ole kuulevinaankaan Inkaa, vaan keskittyy vain ja ainoastaan minuun.

En voi uskoa, että me oltiin yhdellä tunnilla ja Harri hiffasi heti mikä on homma. Me ollaan jatkettu kotona harjoittelua ahkerasti ja nykyään meille saa jo tulla kylään ilman haukku-fanfaareita. Ihan ilman motivointia tämä ei tokikaan kyllä vielä tapahdu, mutta se sujuu todella mallikkaasti annettujen ohjeiden mukaisesti. Sen lisäksi että meillä säilyy kotona naapurirauha ja meikäläisellä äänihuulet, niin Harrikin selkeästi nauttii yhdessä touhuamisesta. Villakoirat ovat muutenkin fiksuja tapauksia, niin ehkä Hartsakin vaan kaipasi vähän älyllisempää toimintaa. Sitä ei meidän taloudessa mitenkään liian usein ole tarjolla, kun katsoo meitä muita asukkeja.

 

Kotitreenit

Tässä vielä Inkan vinkit ovikello-tilanteisiin

1. Tarkkaile koiran tunnetilaa. Haukkuuko koira hyvin malttamattomana ja on aivan innoissaan kun ihmiset tulevat sisään? Vai kuulostaa koiran haukkuminen siltä, että se haluaa varoittaa tulijoista ja vieraiden tullessa sisään, se ei mene iloisena tervehtimään vaan väistää tai yrittää haukkumisella ajaa vieraita pois. Koira voi olla myös samaan aikaan sekä innostunut että jännittynyt, joten aina ei ole helppoa tunnnistaa koiran tunnetilaa.
2. Koiraa voi rauhoittaa ohjaamalla hänen huomiotaan muualle. Jos hän on innostunut, niin voi kokeilla pystyisikö hän leikkimään tai etsimään nameja. Jos taas jännittynyt, niin yrittää helpottaa jännitystä syöttämällä nameja, ottamalla syliin, siirtämällä kauemmas ovesta. Millä tahansa positiivisella asialla, joka helpottaa jännitystä/pelkoa.
3. Jos koira on niin innoissaan tai jännittynyt, ettei hänen huomiotaan pysty suuntamaan mihinkään muuhun, kannattaa koiralle opettaa näihin tilanteisiin jokin turvatoiminto. Harrin kanssa opeteltiin taukomattoa, joka auttaa rauhoittumisessa. Koira opetetaan makaamaan alustalla, viltillä, pedillä jne. Koiraa palkkaillaan paljon, että hänellä olisi todella hyvä motivaatio makailla alustalla. Ei siis komenneta omalle paikalla tai käsketä. Kun matolla makoilu on koiran mielestä tosi hauska tehtävä aletaan sitä vaikeuttamaan niin, että soitetaan esim. puhelimesta ovikellon ääntä tai avustaja kulkee ovesta edestakaisin. Tärkeintä olisi että harjoitus pysyisi koiralle koko ajan niin helppona, että hän pystyy makoilemaan rauhallisena pedillään. Tehtävän pilkkominen osiin ja toistaminen auttaa tässä.
Ostin Harrille kotiin ”aktivointimaton”, josta tulikin sille oma makuupaikka ja samalla ”taukopaikka”

Helsingin Hakaniemeen on avattu uusi Musti ja Mirri -myymälä, josta löytyy runsaasti erilaisia palveluita kodin karvakuonoille. Aktiivisille kavereille löytyy hierontaa, fiineille mussuille trimmausta ja erikoiskavereille koulutusta. Tietenkään unohtamatta muuten laajaa myymälävalikoimaa, josta löytyy kaikki mahdollinen muonista leluihin. Ja jos yhtään mietityttää jokin koiran käytökseen liittyvä asia, niin lämmin suositus ammattiapuun turvautumiselle. Mä nimittäin ymmärsin, että olin tehnyt paljon asioita päin prinkkalaa ja ne ratkesi yhden tunnin aikana, kun kouluttaja keskittyi pelkästään Harriin ja hänen tarpeisiin. Nyt mä vaan mietin, että miksei tehty tätä aiemmin. 🙂

Millaista hyvinvointipakettia sinun lemmikkisi toivoisi joululahjaksi?

  • Pesupakettia
  • Tassuhoitoa
  • Hierontaa
  • Fysioterapiaa
  • Ravitsemusneuvontaa
  • Koulutuspalvelua

Kommentoi alle 8.12 mennessä ja olet mukana Mustin ja Mirrin toivepaketin arvonnassa! (Muista kirjoittaa e-mail kenttään oikea sähköpostiosoitteesi)

Kaupallinen yhteistyö Musti ja Mirri