Kun kroppa tilttaa ja jännittää, osaanko tehdä enää työtäni

Hellurei ja hellät tunteet! Kuten joku onkin saattanut somesta huomata, on meikäläisen loma alkanut varsin rivakoissa meinigeissä. Sillä samalla sekunnilla kun mulla alkoi Suurin Pudottaja kuvausten jälkeen loma, mun niska meni vuosisadan tilttiin. Kirjaimellisesti heräsin ensimmäisenä loma-aamuna niin, että pää ei kääntynyt. Pian se oli jo siinä kunnossa, että istuminenkin sattui, joten eihän sitä auttanut kuin painella lääkäriin. Eipä ole ikinä ollut noin kovaa lihasspasmia!

Siitä seuraavat 2 päivää makasin paikoillani. Siis ihan oikeasti, en ole hetkeen ollut noin stabiilina. Sohvalta piti etsiä oikea asento ja asetella tyynyt juuri eikä melkein. Sitten niska lasketaan käsillä keventäen hyvään kulmaan eikä siitä kehdannut liikkua, ettei vaan olisi joutunut taas etsimään kissojen ja koirien kanssa hyvää asentoa uudelleen. Siitä hiljalleen viikon aikana pää alkoi kuitenkin taas wörkkiä ja kääntyä.

Yhden viikonlopun verran ehdin treffata kavereita ja tehdä kotona kasvohoitoja ja joogata kevyesti. Kunnes ylläripylläri iski lenssu. Ja koska huomenna olen aloittelemassa 3 päivän juontourakan, jossa ääntä todellakin tarvitaan, pakotin itseni taas kerran sohvalle makuuasentoon pariksi päiväksi.

Siinä joutilaana ehdin miettiä, että onko mun kroppa oikeasti näin töötissä, että kun kerrankin olisi tarkoitus pitää pitkä loma astetta rankemman kevään jälkeen, että nyt sitten purkautuu kaikki ulos? Vai onko mulla vaan huono mäihä? No oli miten oli, niin toivon että ensi viikolla voisin jo vähän harrastaa aktiviteetteja ja kuluttaa sohvan lisäksi vaikka energiaa.

Huomenna alkaa siis meikäläisen pesti Tammerfesteillä, jossa olen nyt toista vuotta putkeen juontamassa. Ja mun on pakko myöntää, että vähän on perhosia vatsassa! Tää on nimittäin mun ensimmäinen (ja ainoa) työkeikka nyt kesällä. Ja ensimmäinen tämmöinen isompi juttu sitten kevään. Puhumattakaan siitä että nuha on halunnut pistää pään täyteen räkää ja ajatuksen jumiin, niin näin passiivinen en ole ollut vuosiin! Enkä nyt tarkoita pelkästään liikuntaa, vaan ihan yleisesti ottaen. Mut on käytännössä kesäkuun alusta pakotettu olemaan paikoillani erinäisistä syistä. Ja siksi alkaakin jännittää, että onko mun tatsi ihan hukassa huomenna kun astun lauteille 😀

Oli miten oli, niin rakastan tätä duunia. Vaikka festarijuonnot on aina rankka puristus, päivät on pitkiä kun paikalle purjehditaan jo ennen porttien avaamista ja pois lähdetään kun viimeinen artisti lopettaa, koko päivä ollaan hälinässä ja skarppina pienessä valmiudessa toimimaan ja improamaan jos joku ei mene suunnitelmien mukaan (tai vaikka menisikin), niin on tää vaan hemmetin mukavaa hommaa! Tässä jos jossain saa tavata todella mielenkiintoisia ihmisiä, nauttia musasta ja ihmisten iloisesta festari-tunnelmasta!

Nyt mä taidan kipaista suihkuun ja katsoa hetken hömppää Netflixistä. Ja koitan pieneltä jännäilyltä saada unta ja luottaa siihen, että hoidan tonttini niin hyvin kuin mahdollista. Aamulla odottaa hotelliaamiainen, JEEEE! Kauniita unia! <3

Xoxo,

Janni