Kuka tekee oikeita töitä?

Avasin eilen keskustelun instan storyissa siippani innoittamana siitä, millaisiin ongelmiin sometyössä tulee törmättyä. En edes uskaltanut ajatella, millaiseen muurahaispesään tässä tulee sohaistua.

Kävi ilmi, että ei ainoastaan someammattilaiset, vaan myös monen muun alan toimijat ovat kokeneet yleisten asenteiden olevan aika kärjistettyjä mitä tulee ”oikeisiin töihin”. Meinasin pudota pyrstölleni, kun eräs viittomakielen tulkki kertoi siitä, kuinka hän joutuu edelleenkin ”todistelemaan” työtänsä ihmisille, kun ”eihän tuo tulkkaus ole oikeaa työtä”. Jotenkin olin naiivisti ajatellut, että tämä koskisi vain meitä erittäin tuoreen alan haltuunottaneita ihmisiä, mutta nähtävästi ongelma on laajempi ja ulottuu aina eläinsuojelutyöstä liikunta-alan palveluiden tarjoajiin.

Toinen iso ongelma, joka aiheutti keskustelua on se, että työpaikoilla usein nimetään erikseen ”somevastaava”, jonka tehtävänä on huolehtia työpaikan somekanavien hallinnoinnista. Tässähän ei sinänsä mitään, mutta kun tämän kaiken pitäisi tapahtua häiritsemättä muuta työntekoa, mutta kuitenkin työaikana. Noh, ei tarvitse olla ruudinkeksijä, jotta ymmärtää yhtälön problematiikan. Oikeasti laadukkaan postauksen tekemiseen kun saattaa mennä parhaimmillaan jopa tunti (someammattilaisilla puhutaan toki joskus vieläkin pidemmistä prosesseista erityisesti kaupallisissa yhteistöissä, josta mm. Kira on kertonut blogissaan todella hyvin ja kattavasti.), joten väistämättä tässä kärsii joko työaika tai työntekijällä paukkuu ylityötunnit. Eräs kertoi instassa myös siitä, kuinka työpaikalla hänet on velvoitettu hoitamaan yrityksen sometilejä jopa viikonloppuisin ja omalla vapaa-ajalla, ilman erillistä lisäkorvausta.

Tällainen asenne kertoo mielestäni vahvasti siitä, miten somettamista ei pidetä arvokkaana puhumattakaan että sitä ajateltaisiin työnä. Yrityksissä on herätty siihen, että somessa pitää olla, mutta mitä sen jälkeen? Homma helposti lykätään  pois päiväjärjestyksestä jollekin työntekijälle lisätaakkana jo muulle olemassa olevalle työlle, ilman että siitä saa muuta kuin toisinaan olkapäälle taputuksen. Käden ojennus vaan ei valitettavasti lämmitä leivän päällä.

Sometyö on muutakin kun kameralle pyllistelyä

Keskutelua heräsi myös nuorisotyön parissa työskentelevien keskuudessa. Eräs kommentti kertoi, miten heillä nuorten kanssa some, tubettaminen, bloggaaminen, streamaaminen jne näyttäytyy jo oikeana ja potentiaalisena työnä. Olin hyvin iloisesti yllättynyt siitä, miten nuorisotyössä kannustetaan nuoria menemään kohti omia unelma-ammattejaan ja samalla heille on selitetty myös sitä taakkaa, jonka tämä sukupolvi joutuu tekemään asenteiden muutosten eteen. Työtä tulee olemaan siis itse työssämme, mutta myös asenteiden muuttamisessa.

Asenteista kertoo myös se, miten itseni tavoin myös Monna Pursiainen kertoi vähättelevänsä omaa työtänsä somen parissa. Tunnistan tuon piirteen ihan täysin! Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen haastatteluissa pyytänyt vaihtamaan tittelini someammattilaisesta johonkin muuhun. Minua on hävettänyt ajatus siitä, että näyttäydyn suurelle yleisölle huitshapelina, joka vain lisäilee kivoja ja hassunhauskoja kuvia instaan. Totuus tämän takana on kuitenkin paljon muuta.

Sain hyvää kommenttia myös työnantajan näkökulmasta. Työnantajana tottakai haluaa, että työtehokkuus on mahdollisimman hyvää ja laadukasta. Perusongelmana pidettiin tuottavuuden todistamista. Mikäli somessa näkymisen tehokkuutta ei pystytä tarpeeksi varteenotettavasti ja luotettavasti todistamaan, on varsin perusteltua siirtää focusta pois somesta ja vice versa. Mitä tulee yrityksiin ja kaupallisiin yhteistöihin, yritykset helposti suosivat erilaisia alekoodeja someammattilaisten kesken jaettuna, koska tällä he pystyivät suoraan mittaamaan myyntiä.

Näin someammattilaisen näkökulmasta tuo on hyvin kaksipiippuinen juttu. Mekun käytännössä teemme markkinointia nykypäivän keinoilla. Me pystymme mittaamaan erilaisia tavoittavuuksia ja saamaan hyvinkin spesicifiä statistiikkaa julkaisuista. Jokainen postaus ei välttämättä aina välittömästi paranna yrityksen myyntiä, mutta tässä pätee tismalleen samanlaiset lait, kuin vaikkapa printtimediassa. Mitä enemmän tuote tai yritys näkyy, nostaa se myös brändin tunnettuutta yleisellä tasolla, vaikka räjähdysmäistä myyntipiikkiä ei välittömästi tulisikaan. Se miten tämä erottuu esimerkiksi ostetusta printtipaikasta on se, että viraalimaailmassa pystyy huomattavasti pienemmällä summalla tavoittamaan moninkertaisen määrän ihmisiä. Yritys voi somemaailmasta saada muutaman tonnin sijoituksella satojatuhansia tavoitettuja yksittäisiä henkilöitä, kun printissä joudut painamaan paalua summaan nollan verran enemmän huomattavasti heikommilla tuloksilla.

Elämme todella nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa. Uusia aloja syntyy kuin sieniä sateella ja mielestäni se on vain ja ainoastaan hyvä asia! Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa työllistää itsensä. Eikö se kuitenkin ole tärkeintä, että ihminen pystyy löytämään oman juttunsa ja vieläpä elättämään sillä itsensä? Valitettavasti tällä hetkellä päätöksenteko ja asenteet eivät pysy muutoksessa perässä. Onneksi meillä on tänä päivänä erilaisia kanavia (kuten vaikka blogit), joilla saamme äänemme kuuluviin.

Mielestäni yhteiskunnan muutos mm. somen kanssa pitäisi nähdä ennenkaikkea positiivisena asiana. Tässä syntyy samalla valtava määrä uusia työpaikkoja ja yrittäjiä Suomeen. Heillä en siis pelkästään tarkoita meitä, jotka konkreettisesti somea työkseen tekevät, vaan myös heitä, jotka tekevät erilaista somekonsultointi työtä niin yrityksille kuin yksityishenkilöillekin sekä brändäämisen ammattilaisia, markkinointitoimistoja, vaikuttajaverkostoja jne.

Juuri tällaista rakentavaa keskustelua me tarvitaan tämän aiheen ympärille! Sellaista, missä kerrotaan omia näkemyksiä eri kanteilta. Työntekijät kertovat oman näkemyksensä, työnantajat oman puolensa, someammattilaiset kertovat heidän vinkkelinsä ja muidenkin ”väheksyttyjen” alojen edustajat omansa. Olen aivan mehuissani tästä keskustelusta ja mielestäni tästä pitää voida puhua ääneen, niin että kaikki voivat tuntea itsensä ja työnsä arvokkaiksi, olivatpa he sitten streamaajia tai personal trainereita!