Romanttinen getaway alle tunnin ajomatkan päässä

Kaupallinen yhteistyö: Visit Porvoo

Kuten moni touhujani seurannut varmaan tietää, matkustelu on aina ollut lähellä sydäntäni. Rakastan nähdä ja kokea uusia paikkoja ja tutustua erilaisiin kulttuureihin. En kuitenkaan voi väittää, etteikö ilmastoasiat ja ns. ”ilmastoahdistus” olisi tullut myös omaan mieleeni miettiessäni lentojen vaikutuksia ympäristöön. Tämä on ehdottoman tärkeä aihe ja siitä voisi kirjoittaa kokonaisen oman postauksensa.

Aina ei kuitenkaan tarvita pitkiä (tai edes lyhyitä) lentoja, jotta pääsisi lomatunnelmiin ja saisi pienen irtioton arjesta. Meillä kun on Suomessa omastakin takaa mielettömiä paikkoja, joita ei aina tule hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla.

Teen paljon töitä kotoa omassa kotitoimistossani. Olen monesti miettinyt, että olisi ihanaa pitää pikkuloma joskus niin, että ei lähtisi minnekään. Olen tätä yrittänytkin, mutta en vain yksinkertaisesti pääse täydelliseen nollaustilaan, jos jään kotiin ”lomailemaan”. Aina pyörii työhuoneen ohi kävellessä mielessä, että olisi niin monta asiaa, jota olisi mahdollista edistää. Tai kuinka pyykit odottaisi pesijäänsä ja villakoirat (muutkin kuin Harri) pyörii lattialla odottaen imurin korjaavan ne parempiin suihin.

Lähdimme Jollen kanssa viime viikonloppuna pyörähtämään Porvoossa. Kumpikin pisti läppärit kiinni ja päätimme keskittyä vain toisiimme. Halusimme myös kerrankin tehdä jotain ihan erilaista, johon olemme arjessa tottuneet. Yleensä touhumme pyörivät vapaa-ajalla jollain asteella sportin parissa, mutta nyt päätimme käyttää ”urheiluajan” kulttuuriin tutustuen.

Majoitumme vanhassa ja hyvinkin historiallisessa Aleksanterin sviitissä keskellä vanhaa Porvoota. Porvoon linnanakin tunnettu rakennus on aikoinaan majoittanut Ruotsin kuninkaallisia ja Venäjän tsaarin. Vanha kivitalo huokui tarinoita ja se on pyritty säilyttämään mahdollisimman aitona ja vanhoja materiaaleja ja muotoja kunnioittaen. Pienet yksityiskohdat ja upeat huonekalut (mun vaari olisi näistä ihan pähkinöinä!) loivat täydellisen romanttisen tunnelman. Eikä siinä vielä kaikki, toisella puolella sviittiä oli itse rokkilegendan Remun vanha kämppä, joka puolestaan tarjoili kunnon rokkihenkeä ja löytyipä sieltä vanhoja Remun musisointivälineitäkin! Naurettiinkin, että tässä talossa on asunut kuninkaalliset ja Remu. 😀

Rakastamme Jollen kanssa kummatkin hyvää ruokaa. Niinpä monien hyvien ravintoloiden joukosta ystäviemme suosittelemana päädyimme illallistamaan SicaPelleen. En tiedä mitkä hormonit minulla tällä hetkellä hyrrää, mutta luin SicaPellen historiaa, josta selvisi, että ravintola on saanut nimensä silloisen omistajansa possun mukaan, joka tuli koirien raatelemaksi. Kun luimme kertomusta ravintolan nimestä, meikätyttö pillitti täyteen ääneen liikutuksesta, miten ravintola kunnioitti ihana possun muistoa. Ei oo helppoa olla nainen.. 😀

Ruoka ja palvelu oli ihan maailmanluokan tasoa. Monissa hienoissa ravintoloissa on tullut koluttua ympäri maailmaa ja SicaPelle ei todellakaan jää näille yhtään huonommaksi. Viinit oli sovitettu istumaan ruokiin kuin nenä päähän ja kauden raaka-aineet oli tuotu lautaselle herkullisella sisilialaisella twistillä. Ravintolan sommelier kertoi mielenkiintoisesti viinien taustat ja ne toimivat annoksille oivina viimeistelijöinä. SicaPelle on kyllä ehdottomasti kokeilemisen arvoinen paikka, vaikka ei koko viikonloppua Porvoosta varaisikaan!

Lauantaina kävimme brunssilla Sinne bistrossa, joka on moderni lähiruokaan ja pohjoismaalaisiin makuihin keskittynyt ravintola. Pidin erityisesti brunssin jaottelusta, jossa alkuruoat sai hakea itse (okei, tässä tuli tehtyä kunnon ylilyönti) noutopöydästä ja pääruoka valittiin listalta pöytään tarjoiltuna. Sinne oli kauniisti sisustettu ja siellä huokui nykyaikainen skandinaavinen tunnelma. Alkuruokapöydän kalaherkut jäivät hyvin mieleen, sillä sen jälkeen teki todella tiukkaa saada pääruokana ollut parsakaali&kananmuna-annos vielä mahtumaan vatsaan 😀

Tämän reissun tarkoitus oli myös sivistää itseämme. Liian harvoin tulee reissuissa käytyä museoissa ja näyttelyissä, joten se oli tällä kertaa meidän reissumme teema. Kävimme tutustumassa historiamme yhden merkittävimmän runoilijan J. L. Runebergin kotiin, joka on säilynyt hyvin siinä kunnossa, kun se aikanaan on ollut. Kyseessä on muuten myös Suomen vanhin kotimuseo! Paikan opas osasi kertoa erittäin mielenkiintoisella kulmalla Runebergin elämästä ja tarinoista, joita tuo talo piti sisällään. Erityisen mielenkiintoinen oli myös hänen vaimonsa, kirjailija Fredrika Runebergin tarina edelläkävijänä mm. naisten aseman kehittäjänä kirjoittamisen ja toimittajien maailmassa.

Viimeisenä kulttuurielämyksenä kävimme myös Näsin kartanon taidenäyttelyssä, jossa oli parhaillaan esillä paikallista kotimaista taidetta. Näyttely ”Pieni kaupunki – Suuria taiteilijoita” toi esille 1950-1990 luvun porvoolaisten taiteilijoiden teoksia, joissa selkeästi suurena teemana oli Suomen luonto. Erityisesti eläinaiheiset teokset, kuten petolinnut, olivat minun mieleeni. Itselläni kun ei millään astella pysy kynä saatika suti kädessä, niin sitä suuremmin arvostan heitä, jotka osaavat taidetta tehdä.

Kaiken kaikkiaan sitä ehti kahdessa päivässä ja yhdessä yössä touhuta vaikka mitä! Kuitenkin jäi vähän sellainen olo, että liian paljon jäi vielä tekemättä ja kokeilematta. Vanha Porvoo pullistelee toinen toistaan ihanampia putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita, joihin tekisi kaikkiin mieli mennä sisään kokeilemaan. Ajattelen asian nyt kuitenkin niin, että jääpähän jotain vielä seuravaankin (ja sitä seuraavaan) kertaan!

Parhainta alkanutta viikkoa just sulle! 🙂

Tässä vielä paikat, joissa käytiin:

Aleksanterin Sviitti

SicaPelle

Sinne 

J. L. Runebergin koti

Näsin Kartanon Galleria

Xoxo,

Janni