Toimi nyt tai katkeroidu myöhemmin

 

What if I fall? Oh, my darling, what if you fly?

Kuinka monta kertaa joku on sanonut sulle, että et pysty? Tai että et osaa? Äkkiseltään ei ehkä tule esimerkkiä lähimenneisyydestä mieleen, mutta mietipä oikein tarkkaan. Suurin osa meistä on valitettavasti saanut kuulla tämänkaltaisia lausahduksia läpi elämämme. Meistä tuskin kukaan on täysin säästynyt ulkopuolelta tulevilta epäilyiltä omiin kykyihin.

Muistatko silloin kun pienenä rakensit Legoista hienon palatsin? Hetken päästä isoveljesi tuli sanomaan sinulle, että ei tuo ole palatsi, ei niitä noin rakenneta. Hetkeä myöhemmin hän oli kyhännyt oman versionsa, jossa ei ollut pelkästään palatsia, vaan myös guest house, koirankoppi ja kuninkaan oma länsisiiveke japanilaisella puutarhalla.

Sitten innostuit pikkuautoista. Kerroit kaikille kovaan ääneen, miten sinusta tulee isona seuraava Mikä Häkkinen ja puhkuit intoa samalla kun päristelit menemään juuri rakentamallasi autoradalla. Tähän vanhempasi kuitenkin hätäiseen tokaisi, että ei kuule sinusta tule Häkkistä eikä Räikköstä. Eihän nyt F1:een kuka tahansa pääse.

Sitten tuli koulu, tuli musiikin tunnit ja lalulukokeet. Sinulle kerrottiin, ettet osaa laulaa (joka näkyi myös todistuksessa), liikuntatunnilla olit kavereiden mielestä liian kömpelö ja englannintunnilla sanajärjestyksesi oli kerta toisensa jälkeen väärin. Illalla futisharkoissa syötit kerran harhaan ja valmentaja huusi sinulle naama punaisena kuinka puusilmä voitkaan olla.

Niin. Lapsena lähdimme valloittamaan maailmaa ilman rajoituksia. Sillä mentaliteetilla olisimme pystyneet mihin tahansa! Mikään ei ollut mahdotonta eikä saavuttamattomissa. Kunnes tyhjälle canvaallemme alettiin piirtää erilaisia uskomuksia muiden (usein aikuisten) toimesta.

Great things never came from comfort zones

Totta kai lapsen mieli on usein surrealistinen, eikä pysty käsittämään kaikkia maailman realiteetteja. Mutta kun sinulle on tarpeeksi monta kertaa erilaisissa tilanteissa kerrottu elämäsi eri vaiheissa, miksi jotain ei kannata yrittää, tai jo ennen yrittämistä kerrottu sinun epäonnistuvan siinä, niin kyllä sitä vahvempikin alkaa jossain vaiheessa uskomaan siihen. Parempi on siis olla yrittämättä ollenkaan. Ihan vaan ettei tule pettymyksiä kun epäonnistun kuitenkin.

Jos haaveenasi on aina ollut tulla Suomen tai vaikka maailman parhaaksi laulajaksi, niin mikset alkaisi kehittää tätä taitoa ja asettaisi tavoitteeksesi lähestyä vuoden päästä levy-yhtiötä? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Varmasti pitkä penni laulutunteihin työnnettynä ja kenties kiitos-ei levy-yhtiöltä, mutta entä sitten? Kukaan ei kuollut! Kukaan ei edes loukkaantunut vakavasti (paitsi ehkä joitain henkisiä kolhuja), mutta olet saanut touhuta vuoden intohimosi parissa ja kehittynyt siinä valtavasti. Ja kun yksi levy-yhtiö sulkee ovensa, toinen voi avata sen.

Meidät on pumpattu elämämme aikana niin täyteen erilaisia uskomuksia ja totuuksia, että ne muokkaavat omaa ajatusmaailmaamme ja koko käsitystä meistä itsestämme. Koko tekstin isoin kysymys kuuluukin: elätkö itsellesi vai muille? 

Jos vastasit edelliseen kysymykseen ”muille”, ole hyvä ja lopeta tekstin lukeminen tähän. Älä tuhlaa kallista aikaasi enempää tekstin loppuun, koska voit palata takaisin sohvalle ja jatkaa Kaunareiden katsomista. Jos kuitenkin vastasit eläväsi itsellesi, niin kuuntele tarkasti, minulla on sinulle ehdotus.

Mitä siis voit itse tehdä saavuttaaksesi unelmasi ja haaveesi? Minäpä kerron: ota pää pois puskasta ja astu epämukavuusalueellesi. Niin kauan kun vellot helpossa ja turvallisessa mukavuusaluessa, et tule muuttamaan elämäsi suuntaa. Et voi olettaa asioiden muuttuvan, josset muuta omassa toiminnassasi mitään. Kukaan muu ei myöskään tule tekemään sitä puolestasi, josset itse ole valmis käärimään hihojasi.

Ei ole helppoa opetella pois vanhoista opituista toimintamalleista. Se ei tule tapahtumaan päivässä, ei viikossa eikä ehkä kuukaudessakaan. Mutta mikään arvokas tässä elämässä ei tule sormia napsauttamalla. Mitä enemmän sinua pelottaa, sitä todennäköisemmin olet oikean äärellä.

Mitä enemmän haluat jotain asiaa, sitä enemmän se herättää sinussa tunteita. On pelottava ajatus yrittää tavoitella omia unelmiansa, joista on ehkä koko ikänsä haaveillut, tiedostaen että on olemassa epäonnistumisen mahdollisuus. Mutta arvaa mitä? Lupaan, että epäonnistut unelmasi saavuttamisessa 100% todennäköisyydellä, josset edes yritä.

Kun aloin treenaamaan kohti Fitnessmallikisoja vuonna 2009 (tein päätökseni kisoihin lähdöstä jo 2008), minua pidettiin ympärilläni lähinnä hulluna. ”Syö nyt jotain, ota tästä pitsa, kyl sä nyt vähän voit karkkia syödä, tuleeks susta joku bodari, älä viel lähe kisoihin, et oo valmis, opiskele oikea ammatti, keskity olennaiseen ja unohda humpuuki..” Listaa voisi jatkaa niin pitkälle, että koko Cosmon sivusto menisi todennäköisesti nurin ja saisin huudit niskaani muilta sisällöntuottajilta. Pointti kuitenkin on se, että jouduin tarpomaan läpi niin monen epäilyn, että jos en olisi halunnut voittaa tuota kisaa enemmän kuin mitään muuta sillä hetkellä, olisin saattanut antaa niiden päästä pääni sisään ja palata takaisin kouvolalaisen työpöytäni ääreen pohtimaan mikä oikea ammattilainen minusta tulee isona. Onneksi pidin pintani, ihan hyvin tässä nimittäin menee siihen nähden että jätin pari pitsaa syömättä ja keskityin pelkkään humpuukiin.

Until you spread your wings, you’ll never know how far you can fly.

Joten mikset kohtaisi suurinta mörköäsi nyt heti? Pelko on helposti lamaannuttava tunne, mutta sen kanssa on opittava elämään. Menestyneet ihmiset ei pelkää (tai ole pelännyt) yhtään sen vähempää kuin sinäkään, mutta he ovat oppineet toimimaan pelosta huolimatta. Jos et kohtaa mörköjäsi nyt, tuskin teet sitä myöhemminkään. Sitten voit jatkaa niinkuin tähänkin asti. Toivon että se riittää sinulle.

Itsen en halua miettiä vanhana, että ”hitto vie kun olisi pitänyt kokeilla sitä, tätä ja tota, mutta kun en uskaltanut.” Mä haluan mieluummin miettiä, että ”hitto kun piti sitäkin mennä yrittämään, kylläpä tuli monta hupaisaa muistoa siitäkin kohelluksesta!” Ja sitten nauran Tenat housuissa niin että superplussan imukykyä todellakin testataan. En halua rajoittaa itseeni uskomista sen takia, että joku muu ei joskus ole uskonut minuun. En myöskään halua antaa kenenkään muun määrittää, mitä saan olla ja mitä en, tai varsinkaan millainen minun pitäisi olla. Sunkaan ei tarvitse tehdä niin.

Joten kirjoita haaveesi paperille, tee selkeä ja konkreettinen suunnitelma, miten kohtaat pelkosi ja sen jälkeen anna palaa! Jos kukaan muu ei usko suhun, niin mä ainakin uskon! *näyttää finkkua sun peloille* GO GET ’EM!!

Xoxo,

Janni