You must be great on b*** jobs


Olen jotenkin hämilläni, että kirjoitan parhaillaan tästä aiheesta. En olisi halunnut uskoa, että vielä vuonna 2018 (kohta -19) tällaiset asiat olisivat näin voimakkaasti pinnalla. Toivon, että pian koko aihe voidaan unohtaa ja päästä tilanteeseen, jossa kaikki voivat tehdä haluamiaan asioita sukupuoleen, ikään, ihon väriin tai yhtään mihinkään muuhunkaan katsomatta.
Palasin eilen ihanalta Mykonoksen lomaltani, jossa todella sain palauduttua ja levättyä. Pidin siis kesälomani ja samalla myös vuoden toisen lomani viime kevään Barcelonan 4 päivän reissun jälkeen. Normaalit työviikkoni eivät aina välttämättä pidä sisällään edes yhtä vapaapäivää, vapaista viikonlopusta puhumattakaan. Olen siis tehnyt suhteellisen paljon hommia ja aika ympäripyöreitä päiviä, toki ihan omasta valinnastani ja tahdostani. Rakastan työtäni se on mun yksi suurimmista intohimoista. Vaikka ymmärrän, että elämässä on muutakin, niin kyllä duuni on mulle todella iso ja paljon antava sisältö elämässä. 
Tässä kohtaa pakko sanoa, että tuntuu oikeasti tosi tyhmältä joutua selittämään ja perustelemaan miksi on lähtenyt lomalle. Tai eihän mun toki tarvitsisi, mutta ehkä se pohjustaa hyvin mun tekstin pointtia. Kun aloin heinäkuussa katselemaan itselleni lomaa ja sille sopivaa ajankohtaa, ajattelin että täräytän reissuun heti synttäreideni jälkeen ja ostaisin itselleni kivan loman synttärilahjaksi sekä palkkioksi ahkeroidusta puolivuotisesta. Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin halunnut lähteä Malediiveille tai Mauritiukselle, mutta ajatus toistakymmentä tuntia kestävästä matkustusajasta silloisessa kuormitustilassa tuntui ylitepääsemättömältä. Pienen googlailun jälkeen vaihtoehdoiksi karsiutuivat Kreikan saaret Santorini ja Mykonos.

Halusin lähteä lomalle, jossa voin yksinkertaisesti vain olla. En halunnut tehdä lomallani yhtään mitään. En kiertää turistinähtävyyksiä, en kokeille extreme-lajeja, vaan ihan vain olla. Niinpä päätin panostaa hotelliin, jossa viihtyisin heittämällä viikon loman verran.
Nyt päästään sitten itse aiheeseen. Siinä vaiheessa kun mimmi täräyttää yksin lomalle, on vähintäänkin oletettavaa, että hänellä on miesseuralainen mukana. Vaikkei kuvissa näkyisi, niin kyllä se takuulla siellä kameran takana ainakin on! Koska eihän tänä päivänä kuvia pysty ottamaan ilman, että siellä häärää joku kameran takana, puhumattakaan siitä että käyttäisi paikallisten ammattikuvaajien palveluita.

Ja jos mies ei kuitenkaan ole fyysisesti mukana, niin on se ainakin loman rahoituksen takana. Sain ehkä pöyristyttävimmän viestin, mitä olen hetkeen saanut ja se sai minut miettimään, että ollaanko me ihan oikeasti näin surkeassa tilanteessa, että jos nainen tekee jotain siistiä tai lähtee reissuun yksin, niin sitä automaattisesti tarjoaa escort -palveluita vähintäänkin koko hotellin kaksilahkeisille? 
Kun inboksiini pamahti viesti, jossa minun arveltiin olevan hyvä antamaan suuseksiä, koska en muuten ikinä majoittuisi vastaavanlaisissa paikoissa, jouduin ottamaan muutaman oikoluvun ennen kuin uskoin todella näkemäni. Kyseessä oli mies, joka viestin kirjoitti. Yritin keksiä selitystä, miksi joku aikuinen mies näkee moisen vaivan ja kirjoittaa tällaisen viestin. En oikein keksinyt muuta syytä, kuin että saattaa ottaa egon päälle, jos nainen pärjää ilman miehistä apua elämässä. Voin rehellisesti kertoa, että mä en tarvitse miestä. Ja mä tiedän, että myöskään mun sielunkumppani ei tarvitse naista. Kyse ei ole tarvitsemisesta vaan puhtaasta halusta olla yhdessä. Silloin homma toimii niinkuin kuuluu, kun kummatkin seisoo omilla jaloillaan. 

Tekstillä en siis puhu vaan itsestäni, vaan ihan yleisellä tasolla suhtautumisesta mimmien juttuihin. On ollut tosi masentavaa seurata, miten kovaa duunia painavat mimmit aina leimataan jotenkin pyrkyreiksi, jos he tekevät jotain spesiaalia. Ihan liian usein alkaa keskustelu siitä miten ”se elää jonkun siivellä” tai ”salee elää pikavipeillä” ja ”varmana sillä on joku sugardaddy”. Mitä jos nää mimmit ihan oikeesti on ansainneet omat juttunsa? En mä sitä kiellä, kyllä näitä erilaisia lieve-ilmiöitäkin on olemassa, mutta tämä automaattinen oletus tästä on jotenkin niin oksettavaa. 
Väitän, että sama ei päde toisin päin. Jos mies lähtee yksin reissuun tai ajaa hienolla autolla, ei häneltä tulla tivaamaan kenelle hän on antanut suuseksiä tai kenen rahoilla auto on ostettu.
Ja jos naisen euro on 80 senttiä, tai mitä ikinä tämän päivän kursseilla onkaan, niin kelatkaas paljon mimmit sitten tekee töitä saavuttaakseen hienoja juttuja elämässä. Että eiköhän me olla lomamme ihan itse ansaittu!
Mä toivon että en joudu palaamaan tähän aiheeseen enää.