Käytettiinkö kiltteyttäni hyväksi?


Olen perusluonteeltani todella kiltti. Osaan toki pitää puoleni, mutta sekin on vähän vaatinut opettelua. Joskus (aika usein) minun on vaikea sanoa ei, jos minulta pyydetään jotain. Siksi saatan helposti uuvuttaa itseni, koska en halua tuottaa muille pettymystä. Sen olen kuitenkin joutunut opettelemaan, että täällä ei kukaan muu huolehdi omasta jaksamisestani kuin minä itse. Siksi välillä on kieltäydyttävä.
Viime viikolla olin kaupungilla hoitamassa asioita. Olin vähän kiireessä, sillä puhelinpalaveri odotti alkamistaan ja yritin kiirehtiä kotiin. Rynniessäni Kampin kauppakeskuksen edustalla kohti sisätiloja takaani kuului hento naisen ääni: ”Excuse me, can you help me please?”. Käännyin katsomaan tarkemmin äänen lähdettä ja jotakuinkin ikäiseni nainen tarttui käsipuoleeni. ”Can you buy me bread, I have 5 children?” Hämmentyneenä tilanteen nopeutta lupauduin ostamaan naiselle leipää. Ajattelin että ohan se parempi ostaa hänelle suoraan ruokaa, kuin antaa rahaa, josta ei ikinä tiedä mihin se päätyy.
Menimme kauppakeskuksen ensimmäisellä tasolla sijaitsevaan kauppaan. Nainen haki kasviksia, sanoin että se on ok. Sitten hän otti leivän, sanoin että ota pari pakettia, jotta perheesi saa syödä. Kun olin kääntämässä tietämme kassalle nainen muutti suuntaansa juustohyllyille. Sieltä hän kouhaisi mukaansa juustoja ja vastapäätä ison valmiskakun. Kerroin naiselle ystävällisesti, että nyt minun pitää lähteä ja että nämä tuotteet voin hänelle ostaa. Hän kuitenkin halusi lähteä vielä lihaosastolle, sanoin että minun on nyt aivan pakko lähteä.

Sain naisen suostuteltua pitkin hampain kassalle. Kun hän sai ostoksensa lapattua tiskille, alkoi hän haalimaan kassan lähettyviltä energiajuomia ja suklaapatukoita ostoksiensa sekaan. Sanoin, että en osta niitä hänelle. Hän tokaisi siihen vähän tympääntyneenä, että ne olisivatkin hänen siskolleen. Tällöin minuakin vähän rupesi närkästyttämään hänen kiittämätön asenteensa. Sanoin topakasti, että energiajuomat eivät ole hyväksi sinulle eikä siskollesi, jätä ne hyllyyn. Maksoin hänen ostoksensa, jotka kustansivat yli 30€. Ennen kuin olin korttiani ehtinyt vetää maksulaitteesta nainen oli jo hävinnyt kuin pieru Saharaan. Jäin hämmentyneenä koko tilanteesta toljottamaan naisen loittonevaa selkää.
Minulle tuli jokseenkin hyväksikäytetty olo. Halusin vilpittömästi auttaa naista tarjoamalla hänelle tarvikkeet välipalaan. Kuitenkin tuo röyhkeys, joka hänestä kuoriutui kauppareissun aikana sai myös minulle ikävän olon. Yleensä kun toisen ihmisen auttamisesta pitäisi tulla hyvä fiilis, niin tästä jäi kyllä aika karkea maku suuhun. Aloin päivän päätteeksi miettimään, että mihinköhän sekin 15€ sacherkakku päätyi. Toivoin koko sydämestäni, että naisella olisi nuo 5 lasta ja että he saivat suut makeiksi perjantai-illan kunniaksi.
Onko sulle tapahtunut koskaan mitään vastaavaa? Miten toimit tilanteessa? Mä olen jotenkin niin hämilläni vieläkin tästä tapahtuneesta, etten oikein tiedä autoinko oikeasti apua tarvitsevaa vai käytettiinkö mun kiltteyttäni vain häikäilemättömästi hyväkseen.
Ps. Paljon toivottuja Selviytyjät -postauksia tulossa pian!