Mistä mä tuun?


Olimme tällä viikolla kuvaamassa Elixiriä Pohjois-Karjalan suunnilla, tarkalleen ottaen Lieksassa. Aisaparinani toimii kerrassaan ensiluokkaisella ammattitaidolla kyllästetty Lassi Hurskainen, jolla on juurensa myöskin Karjalan suunnilla Joensuussa. Pohjois-Karjalassa käyminen säväytti hyvällä tavalla ja tulipa siellä jollain asteella myös kotoinenkin tunne. Minullakin on juureni siellä.
Olen itse syntynyt Kuusankoskella ja asunut siellä melkein koko ikäni aina lukion päättymiseen saakka. Muutimme jossain vaiheessa Kouvolan puolelle, mutta isäni on asunut ja asuu edelleen Kuusaalla. Hän on paljasjalkainen Kuusankoskelainen. Nykyäänhän tuo on kaikki yhtä ja samaa kompleksia kuntaliitosten jälkeen, mutta jotenkin sitä silti mieltää identiteettinsä kuusaalaiseksi.
Äitini on syntynyt Joensuussa, mutta passissa komeilee synnyinpaikankohdalla merkintä Nurmeksen mlk:sta. Äidinäitini on Juukan Nunnanlahdelta lähtöisin ja äidinisäni Polvijärveltä. Noissa maisemissa äitinikin on varttunut. Vaikka en itse ole koskaan asunut Pohjois-Karjalassa, on sieltä kuitenkin polveutunut vakaat perinteet ja totta kai siellä on tullut vierailtua pienestä pitäen. Mummolaan mennessä tarjolla on usein lanttu- tai muikkukukkoa, karjalanpiirakoita, karjalanpaistia sekä muita pataruokia. Näitä samaisia herkkuja pääsimme Lassin kanssa maistelemaan myös kuluneen viikon kuvausreissulla. Lassille vaan kuulema pitäisi vielä opettaa karjalanpiirakoiden rypytys 😉 Meillä tuon jalon taidon muori on siirtänyt sukupolvelta toiselle.

Alla Sleddogs ja Dual snowboard

Isänäitini on syntynyt ja asunut Kuusankoskella, kun taas isänisäni on lapsena tullut sotia karkuun Viipurin puolelta ja päätynyt sieltä Kuusaalle. Isäni on siis aina asunut siellä. Tältä puolelta sukua olen saanut vahvan pohjan urheiluun, sillä sekä isäni että isänisäni olivat aikoinaan pesäpalloilijoita ja vaari painaa edelleenkin talkoohommia pöytään lajin hyväksi. Muistan kun pienenä tuli roikuttua pesäpallostadionin rakenteissa kavereiden kanssa, koska se oli silloin paljon mielenkiintoisempaa kuin iskän pelit 😀 Olin suhteellisen vilkas ja energinen tapaus jo lapsena.
Kuusankoski on ollut todella hyvä paikka kasvaa ja varttua. Tarpeeksi pieni, mutta kuitenkin lyhyiden etäisyyksien päässä hyvistä palveluista. Muistan kuinka pienenä oli iso juttu päästä esimerkiksi Kouvolan kävelykadulle Manskille jätskille tai sitten vähän vanhempana ottaa juna Lahteen ja lähteä Trioon shoppailemaan. Nykyään sitä löytyy meidänkin kotikonnuilta kauppakeskusosaamista, kun Kaakkois-Suomen suurin kauppakeskus Veturi on rantautunut muutama vuosi takaperin meille Kymenlaakson sydämeen.

Muistan miten joskus teininä mua hävetti kertoa mistä olen. Yritin hyvin hanakasti päästä mie ja sie -murteesta eroon, etten vain paljastuisi. Kouvolaa on muutenkin moitittu todella kovin sanoin joka paikassa, enkä suoraan sanoen ihan ymmärrä miksi. Kouvolassa on kuitenkin vaikka kuinka hienot urheilu- ja harrastusmahdollisuudet, sekä erinomaiset kulkuyhteydet. Välillä tuntuu, että pääsisin junalla Kouvolasta nopeammin Helsingin laitamille palavereihin kuin Kampista ruuhka-aikaan. Ja näin urheilun näkökulmasta mainittakoon vielä, että Kouvolassahan on parhaimmillaan ollut 5:ssä lajissa pääsarjatason joukkueet: Jalkapallo (Mypa), Koripallo (Kouvot), Jääkiekko (KooKoo), Pesäpallo (KPL) ja jenkkifudis (Indians). Mun mielestä se on ihan hyvin tämmöiseltä ”tuppukylältä, jossa ei ole mitään tekemistä.” 😉
Kouvolasta löytyy myös mielettömät ulkoilumahdollisuudet esimerkiksi Repoveden kansallispuistosta ja historian havinaa pääsee haistelemaan UNESCOn maailmanperintökohteessa Verlassa. Lisäksi haluaisin nostaa esille muutaman muun kouvolalaisen spesialiteetin, kuten Kouvolan lakritsin (joka muuten on maailman parasta), Kaslinkin, joka työllistää tällä hetkellä yli 140 henkilöä ja jonka kasvutarina on ollut aivan omiaan, sekä Suomen kolmanneksi suurimman huvipuiston Tykkimäen. Eli ei ne asiat meillä päin nyt ihan niin huonosti ole, kuin jossain on annettu ymmärtää.
Still Janni from the block!

Sen missä kersana häpesin juuriani, niin nyt olen niistä ylpeä! En tule ikinä unohtamaan mistä olen lähtenyt maailmalle ja mitä kotikaupunkini on minulle antanut. Olen yhtä ylpeä niin Karjalaisista kuin Kymenlaaksolaisista juuristani. Nykyään minusta on ihana mennä kylään kotikonnuille ja kuunnella niin Karjalan kuin Kuusaan murrettakin. Tässä kohtaa lähinnä harmittaa se, että niin kauan muualla asuneena oma murre on kadonnut lähes kokonaan, joskin sukulointikäynnin jälkeen se onneksi nostaa taas päätänsä.
Miepä haluun toivottaa siulle mitä parhainta sunnuntaita! Olitpa sitten maalta tai kaupungista, niin olethan ylpeästi juuri sitä mitä olet! <3