Peli kovenee


Tällä kertaa kurotaan kiinni Selviytyjät behind the scenes -postaukset ja tässäpä tulossa kahden jakson verran materiaalia! Aloitetaan kronologisesti jaksosta 6.
Jakso 6.
Palkintotehtävässä kisailtiin tällä kertaa mutaisissa meiningeissä. Tehtävässä tuli mennä mutarataa erilaisten esteiden yli ja ali pariin sidottuna ja kuljettaa lippu kentän toisesta päästä maaliin. Tehtävä oli todella fyysinen, vaikka rata sinänsä ei kovin pitkä ollutkaan. Muta upotti jokaisella askeleella ja mudan mennessä silmiin näkökenttä oli ihan minimaalinen. Sitä joutui melkein käsikopelolla menemään radalla 😀 Tähän kun yhdistää ravinnon niukkuuden, niin kyllä siinä aikamoiset hapot jylläsi koko kehossa radalta maaliin päästyä.

Olen omimmillani nopeutta ja ketteryyttä vaativissa tehtävissä. Siksi minut laitettiinkin suorittamaan rata useampaan otteeseen, koska meitä oli yksi vähemmän. Kaksi ensimmäistä kertaa jaksoin painaa hyvällä tahdilla, mutta kolmannella kierroksella kun vastaan tuli James ja kisa vaihtui yksilötehtäväksi, olin jo aika piipussa. Palautumisaika edellisistä oli suhteellisen lyhyt ja noilla kaloreilla ei kyllä palaudu vaikka saisi pidempäänkin huilata 😀 James voitti yksilötehtävän, mutta Kaitsu voitti viimeisessä erässä Kimmon ja näin ollen voitimme kokonaiskisan. Palkinnoksi saimme ihanat lakana-setit, hyttysverkot ja nimet Sampon pohkeeseen! 😀 Sampo siis todellakin lunasti lupauksensa ja tatuoi Selviytyjät -logon meidän kaikkien nimikirjaimilla pohkeeseensa! Sanansa mittainen mies!
Kisan tiimellyksessä alittaessani estettä sain aikamoisen vekin olkapäähän. Hauskaahan siinä oli se, että arvesta tuli ihan salaman muotoinen. Minut ristittiinkin leirissä salama-Janniksi. 😀 Kisoissa on aina niin adrenaliinipäissään, että ei edes huomaa haavereiden tapahtuvan. Jossain vaiheessa taas vaan huomasi, kun verta valui pitkin käsivartta, että nyt varmaan on joku kopsu tullut. Tuossa ilmastossa haavat paranee todella huonosti ja siinä alkoikin jo tässä kohtaa kisaa olla aikamoinen työ pitää kaikki selviytymisen aikana tulleet haavat ja naarmut puhtaana. Helpommalla olisi varmaan päässyt, jos olisi käynyt kokovartalo desifioinnissa 😀

Pari tuppoa ja paikkausta pitkin kehoa! Simpukka toimi hyvin kampana!

Valmistautuessamme koskemattomuuskilpailuun, nousi tietenkin esille, mitä tehdään jos hävitään. Meillä oli selkeä suunnitelma tiputtaa Kaitsu, koska hän on aivan suvereeni pelaaja. Hän olisi todella vaarallinen heimojen yhdistymisen jälkeen, puhumattakaan siitä, että hän pääsisi taas omiensa luokse. Sen jälkeen olisi meidän liittolaisten päitä alkanut tippumaan yksi kerrallaan. Olisimme siis tarvittaessa uskotelleet Kaitsulle, että kaikki äänestävät Helenaa ja sitten kuitenkin tiputtaneet hänet. No, tätä ei tarvinnut kuitenkaan toteuttaa, koska voitimme koskemattomuuskilpailun.
Koskemattomuustehtävässä pääsimme ampumaan huikeilla katapulteilla. Laitteen käyttöön liittyi kuitenkin niin paljon riskejä, että saimme yli 20min kestävän turvallisuusohjeistuksen ennen kuin pääsimme edes koskemaan vempainta. Ja hyvä niin, safety first! Helena oli ihan suvereeni vapauttamaan kuulia ammuttavaksi ja jossain vaiheessa meillä oli niin monta kuulaa odottamassa laukaisua, että oltaisiin voitu räiskiä vaikka koko päivä. 😀

Kilpailu päättyi todellakin niin tasaisesti, kuin telkkarissa annettiin ymmärtää. Se ei siis ollut mikään editissä tehty silmänkääntötemppu. Meillä nousi kummallakin joukkueella kuulat samaan aikaan ilmaan, ja meidän kuula pamahti ehkä 5 sekuntia aikaisemmin maaliin. Uskomatonta draamaa sitä todellakin saatiin aikaiseksi!
Tässä vaiheessa olimme Sampon kanssa hiukan huolissaan Kimmon kohtalosta. Olihan hän kuitenkin ollut meidän vahva liittolaisemme ja toivoimme hänen pääsevän leirien yhdistymiseen saakka. Tuntui todella pahalta ja stressaavalta odottaa seuraavaa kilpailua, jossa vasta näkisimme pääsisikö Kimmo jatkoon.
Tässä vaiheessa kisaa alkoi muutenkin olla todella epävarma olo kaikesta. Saari tekee tehtävänsä ja sitä epäili kaikkea ympärillä tapahtuvaa kuhinaa. Kaikki tiedostimme leirien yhdistymisen olevan lähellä, joten oman asemansa puolesta sai koko ajan olla varuillaan.


Jakso 7.
Jakso alkoi sillä, että saimme puupostia, jossa kerrottiin heimojen yhdistymisestä. Kun kävin hakemassa kirjeen ja luin sen, sydän hyppäsi kurkkuun ja tuntui että nyt ei hyvä heilu. Siinä vaiheessa kuitenkin kaikki meistä ajatteli, että me kilpailisimme vielä kerran joukkueena, jonka jälkeen tiputtaisimme yhden heimoneuvostossa ja sen jälkeen heimot yhdistyisivät.
Toivoimme koko ajan Sampon kanssa, että Kimmo olisi säästynyt tiputuksesta. Meillä oli vahva luotto siihen, että hän tulisi takaisin meidän puolelle heimojen yhdistyessä. Vaikka mistään ei oikein uskaltanut olla varma, niin Kimmon säilyessä meillä olisi vahva liittoutuma, johon olisi tuolloin kuuluneet minun lisäkseni Katja, Sampo ja Helena. Viidellä muita vastaan olisimme käytännössä voineet dominoida peliä oman mielen mukaan.


Ennen kuin lähdimme tehtävään pakkasimme kamamme ja vapautimme kanamme. Tuo päivä muistetaan siis Annelin vapautuspäivänä, liputtakaamme sille! 😀 Noihin aikoihin Tugawen saari oli muuttunut sellaiseksi kattilaksi, että lämpöä oli varmasti varjossakin yli 50. Oli siis ihan virkistävää päästä katsomaan uusia tuulia ja toivoa, että jos jatkoon pääsisi, uusi saari olisi vähän vilpoisampi tai edes tuulisempi paikka.
Jakson tehtävässä meidät sidottiin tolppiin köysillä. Henkilökohtaisesti tuo tehtävä jännitti varmasti eniten tähän saakka, nyt nimittäin olisi kovat piipusssa! Jatkoon pääseminen voisi olla nyt yhdestä tehtävästä kiinni. Eikä se peseytyminen ja ruokakaan yhtään hullumalta kuulostanut! 😀
Kun minut sidottiin kiinni, vedin keuhkoni täyteen happea ja koitin jännittää kaikkia mahdollisia lihassolujani. Ei se varmasti älyttömiä auttanut, mutta kyllä siitä varmaan muutaman sentin pystyi taikomaan itselleen tilaa liikkua. Onneksi lämpimässä ilmastossa keho oli vetreä ja notkea ja niin ollen sain itseni muljutettua ensimmäisenä ulos köysistä. Olin tosin niin innoissani, että juoksin tolpasta ohi yrittäessäni napata Gotan huivia 😀 Kun vielä huomasin, että Sampo ja Katja vapautuivat heti perään, oli fiilis aivan mahtava! Juuri näitä tyyppejä toivoinkin näkeväni jatkossa! Seuraavaksi jäimme odottamaan Kimmon kohtaloa, mutta valitettavasti hän ei päässyt etenemään saunailtaan kanssamme. Lopulta varmasti jatkoon menivät lisäkseni Sampo, Katja, Sara ja Juhana.


Kun pääsimme palkintomme kimppuun, aloimme kaikki ahmimaan ruokaa ihan kammottavalla tahdilla. Itse tuli ainakin syötyä ihan liikaa ja olo ei kyllä ollut kovin hyvä ruokailun jälkeen. Vaikka olin mielessäni ajatellut, että syön maltillisesti, jottei kävisi juuri niin kuin kävi, niin ei se nyt sitten käytännössä toteutunut ihan niin hyvin kun keho oli niin pitkään jo ollut säästöliekillä.
Syödessämme Sara kertoi, että Kimmo oli solminut vahvan liiton Juhanan kanssa ja haluaisi nyt hajottaa minun ja Sampon liiton. Sara myös kertoi, että Kimmo oli kertonut Sabitanilaisille Sampon amuletista, josta tiesi aiemmin vain minä ja Kimmo. Olin pöyrisynyt. En voinut uskoa, että Kimmo olisi tehnyt sen Sampolle ja ylipäänsä meidän liitolle. Henkilö, johon olin eniten luottanut meni vuotamaan niin tärkeitä tietoja ja olisi valmis pistämään minut tai Sampon pellolle. Silloin meni hyvin ristiriitaiset fiilikset päässä. Vaikka halusin uskoa, että Kimmo tällä toiminnallaan vain pelasti oman nahkansa, niin tuossa sekavassa fiiliksessä oli todella vaikea uskoa siihen täysin, etenkään kun ei tiennyt mitä toisessa leirissä todella oli tapahtunut. Päätin kuitenki malttaa mieleni vielä siihen saakka, että pääsisin keskutelemaan Kimmon kanssa henkilökohtaisesti.

Kun Juhana ruokailun ohessa heitti kommenttia siitä, että Kimmolla olisi vahvat Tugawe-liitot yritimme Sampon kanssa pitää pokkaa. Olimme kuin emme olisi kuulleetkaan koko kommenttia. Juhana selkeästi tällä yritti kalastella meiltä lisätietoja ja toisaalta varmasti myös hämätä meitä, ettemme tietäisi, tai ainakaan saisi vihiä hänen ja Kimmon uudesta liitosta. Katja pelasti tilannetta vielä hyvin heittämällä hämmentynyttä kommenttia ja sanoessaan, että ei tiedä yhtään mistä on kyse.
Pääsimme nopeasti ja aikalailla yksimielisesti päätökseen illan tippujasta, joka tulisi olemaan Kai. Kai oli varmasti koko pelin vaarallisin pelaaja ja nyt saisimme jo alkuperäisen suunnitelmamme toimimaan tiputtamalla hänet. Homma meni siis juuri niinkuin olimme suunnitelleetkin. Kaitsu olisi aivan liian vaarallinen yksilökisaaja.

Tuon illallisen aikana tajusin jotenkin todella konkreettisesti, että tästä lähtien olen yksin pelissä. Nyt olisi alettava pelaamaan täysillä, jotta pysyn itse mukana. Sillä hetkellä päätin, että nyt otetaan kaikki keinot käyttöön ja laitetaan jokaikisessä skabassa kaikki peliin. Nyt tultaisiin näkemään ihan erilainen Janni, jota oltiin tähän saakka nähty. Koska vain pelaamalla tätä peliä oikein, voi itse selviytyä.
Tänään seikkailut jatkuu taas Nelosella klo 20:30!