Pakka sekaisin kerta heitolla


Selviytyjien spekulaatiot jakso 5.
Kaksi viikkoa sitten esitetyssä Selviytyjien jaksossa nähtiin, kuinka joukkueet sekoitettiin nimen huuto -tyylisesti sovittujen kapteenien johdosta. Tugawen leiristä kapteeniksi valittiin Sampo ja Sabitanilta Helmenkalastaja. Siinä kaksi vahvaa johtohahmoa kummaltakin puolelta.
Kapteenien tehtävänä oli huutaa vuorotellen yksi kilpailija omaan tiimiinsä, vastustajasta aloittaen. Juhana pääsi aloittamaan ja nappasi ensimmäisenä Jamesin talliinsa, Sampo puolestaan valitsi Kain. Siitä ruljanssi lähti sitten etenemään, kunnes enää yhdet kilpailijat oli jäljellä kummastakin joukkueesta. Jäljelle jääneet olivat Cristal ja Ilari, jotka tulisivat kohtaamaan kaksintaistelussa.
Pakko myöntää, että ei käynyt näiden kahden sankarin osaa kateeksi. Kilpailutantereelle porotti aurinko todella paahtavasti ja heidän piti ottaa sprinttejä kääntääkseen vastustajan ”kolikot” nurin perin. Eriä tuli useampi ja raukat joutuivat todellakin pinnistelemään helteessä. Helppo se oli sieltä katsomon puolelta naureskella, ei olisi todellakaan ollut herkkua joutua tuohon osaan muutenkin suurella energiavajeella.

Kaksintaistelun vei lopulta Ilari, joka sai valita kumpaan heimoon hän lopulta menisi. Sabitaniin paluun lisäksi hän nappasi joukkueelleen kahvia ja pullapitkon. Siiiiiis….. Jos on yhtään seurannut allerkirjoittaneen toimintaa missään, niin tietää, että mä olen aivan koukussa kahviin. SIIS AIVAN KOUKUSSA. Ei ollut yksikään palkintokilpailussa koettu tappio tuntunut vielä niin pahalta tuohon mennessä. No okei, vesitehtävä tuntui henkisesti pahalta, mutta kahvin meneminen parempiin suihin teki kyllä tiukkaa!
Koska olen kahvin suurkuluttaja, jouduin vierottamaan itseni kahvista kokonaan ennen saarelle lähtöä. Mulla menee toisinaan ihan liian monta kuppia päivän aikana, pahimmillaan jopa 8 kuppia, usein aika tujuja espressoja ja muita tummapaahtoja. Aloitin reilu kuukausi ennen ohjelmaa progressiivisesti vähentämään kahvimääriä ja viimeisellä viikolla ennen strattia jätin kahvin kokonaan pois. Olin joskus lyönyt aiemmin vetoa pystynkö olemaan kuukauden ilman kahvia ja voin kertoa, että tuollainen seinään lopettaminen muuten pisti sitten viikoksi päänupin pehmeäksi. Semmoiseen sumuiluun ei olisi ollut varaa näin paljon henkistä kanttia vaativissa olosuhteissa. Mutta veljet, että olisi mokka maistunut!!

Kun Kimmo valittiin Sabitanin leiriin meinasi mulla mennä pupu pöksyyn. Meillä oli vahva kolmen liitto (minä, Kimmo, Sampo) ja nyt se oltiin tuhottu. Onneksi saimme kuitenkin Katjan tilalle, jonka kanssa olin bondannut todella hyvin menomatkalla saarelle. Meitä yhdistää mm. yltäkylläinen eläinrakkaus ja muutenkin suhteellisen räväkät jutut. Katja on kyllä yksi Suomen lahjakkaimmista naispuhujista, vastaavaa tilannekomiikkaa ja nopeaa älliä saa hakea!


Kun pääsimme saarelle, tiesimme Helenan ja Sampon kanssa, että Cristal alkaa puhumaan Kaitsua ja Katjaa puolelleen. Minulla oli kuitenkin vahva luotto siihen, että pystyisin puhumaan Katjalle tarvittaessa meidän muiden suunnitelmista luottamuksella.
Alunperin Sampo ja Helena alkoivat puhumaan että äänestäisimme seuraavaksi Katjaa. Ehdotin, että pitäisimme hänet kuitenkin mukana, koska hänestä saisimme hyvän liittolaisen. Sen sijaan sanoin, että meidän pitäisi hommautua Kaitsusta eroon ennen leirien yhdistymistä. Helena ja Sampo olivat samaa mieltä ja sain puhuttua siihen Katjankin helposti mukaan. Muistan kun herätin Katjan aamulla ennenkuin muut heräsivät ja vein hänet sivuun juttelemaan. Olimme yksimielisiä. Muillehan annoimme sitten tietenkin ymmärtää, että Helena olisi tiputuksen alla.
Päivien kuluessa Cristalin voimat alkoivat kuitenkin hupenemaan. Hänestä näki, että nyt ei ole enää yhtään hyvä olla tai juuri mitään annettavaa. Sitä oli todella ikävä katsoa vierestä, minä nimittäin tykkäsin hänestä ihan hirveästi. Sitä sivusta katsellessa tulimme kuitenkin koko heimon kanssa siihen tulokseen, että kaikkien (etenkin Cristalin oman) edun vuoksi on hänet parempi päästää kotiin huilimaan. Tuossa tiputuksessa meinasi ensimmäistä kertaa tulla oikeasti paha mieli, hiukan ehkä hammasta purren kuitenkin selvisin heimoneuvostosta itkemättä.

Palatakseni vielä hiukan taaksepäin itse koskemattomuuskilpailuun, pääsi siinä itsekin sitten ensimmäistä kertaa kunnolla haavereiden makuun. Tehtävän kohdassa, jossa hakattiin machetella kookospähkinä rikki, meikäläinen sai muutakin rikki kuin pelkän pähkinän. Onneksi en kuitenkaan veitsen terävällä kärjellä, vaan siinä tuoksinnassa ja raivohakkauksessa sain kämmeneni sivuosan loukattua johonkin kulmaan tai muuhun terävään, jonka huomasin vasta kun pääsin penkille istumaan. Käteni vuosi verta sellaiseen tahtiin, että lähdin suoraan lääkärille (jolla oli aina oma vene kilpailupaikoilla), joka sitten nitoi käden kiinni. Suurin harmitukseni oli, että noissa olosuhteissa haavat paranee aivan super-huonosti ja osasinkin odottaa, että tästä tulee vähän pidempi paranemisprosessi, niinkuin siitä tulikin.


Tällä viikolla tulossa vielä viimeisimmän jakson spekuttamiset. Nyt kuitekin heitän kamat läjään ja valmistaudun aamun starttiin Punkaharjulle ja Biisonimafian kuvauksiin. To be continued… 😉

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Ad starts
Ad ends