Vehviläisen super-juoni pelastaa oma nahkansa!


Ajattelin ottaa tässä Selviytyjät -huumassa tämmöisen vakioaiheen blogiin, eli kommentoin kilpailijan näkökulmasta mitä kulissien takana tapahtui, millaisilla käänteillä lopputuloksiin päästiin ja mitä kisoissa oikeasti tapahtui. Aloitetaan eilisellä avausjaksolla!
Meidän matka Caramoanin saarille kesti aika tarkalleen kolme päivää. Lähdimme Helsinki-Vantaalta Hong Kongiin, josta lensimme Filippiineille Manilaan. Sieltä jatkoimme paikallisella pienellä koneella Nagaan, josta lähdimme noin viisi tuntia kestävälle pikkubussimatkalle kohti Caramoania ja lopulta veneellä Tugawen ja Sabitanin saarille. Siitä se seikkailu sitten lähti!
Ensimmäisessä kisassa piti hakea veden päällä olevasta tornista yksi kerrallaan bambun pätkät ja kasata niistä onki sitomalla ne yhteen. Ongen valmistuttua, yksi joukkueen jäsenistä sai ”onkia” suuren ritelikön välistä avaimia, jolla ritelikkö saataisiin nurin ja sitä kautta pääsisi kiinni arkkuun, jossa voittajajoukkuetta odottaisi selviytymisen perustarvikkeet.


Joukkueemme Tugawe oli kilpailun johdossa aina ensimmäisen avaimen onkimiseen saakka. Lopulta Sabitanin Kai Vaine onki kuitenkin meidän Jamesia nopeammin ja Sabitan voitti ensimmäisen kilpailun. Mietimme kilpailun jälkeen joukkueena, mikä meni vikaan. Tajusimme aika pian, että meidän olisi pitänyt sitoa bambut koko järjestyksessä toisiinsa. Kepit olivat niin eri paksuisia, että isoimmat olisi tietenkin ollut järkevää sijoittaa ongen alkuun ja kevyemmät ”vavaksi” kärkeen. No eipä tullut siinä kiireessä ja kilpailutilanteessa mieleen. Niinpä meidän joukkueen onki meni niin mutkalle, ettei James millään yltänyt kurottamaan avaimia ihan mutkalla olevalla kepillä. Tappion syy ei siis missään nimessä ollut Jamesin onkimistekniikassa, vaan ihan puhtaasti koko joukkueen aivopierussa.

Kun pääsimme saarelle aloimme oitis kasaamaan suojaa ja tekemään tulta. Jokaiselle määräytyi aika automaattisesti mitä kukin alkaa tekemään: toiset haki majanrakennustarpeita, osa jäi tekemään tulta ja niin edelleen.
Minä, Cristal ja Jekku lähdettiin yhteistuumin puunhaku reissulle. Omassa päässä pyöri vaikka minkä näköistä ajatusta pelistä, enkä oikein tiennyt mitä olisi pitänyt odottaa: koska alkaisi juonittelu, koska pitäisi liittoutua ja keneen voi luottaa? Mielestäni edes kohtuullisen ihmistenlukutaidon omaavana henkilönä tunnustelin, että minulla, Jekulla ja Cristalilla voisi synkata. Niinpä pienessä paniikin tynkäisessä päätin ehdottaa heille HETI liittoutumista. En saanut oikein minkäänlaista vastausta, Cristal tuntui lähinnä hätkähtävän tilannetta.
Tuon kommentin jälkeen minut valtasikin sitten aikamoinen sisäinen paniikki! Ei perhana, tuliko tässä nyt kämmättyä! Mitä jos Cristal ja Jekku menee samantien kertomaan muille ja sitten ne potkii mut täältä pellolle?! Olisi vaan pitänyt malttaa mieli ja yrittää rohkeasti luottaa siihen, että mä olisin vielä liian hyödyllinen pelaaja joukkuellee tiputettavaksi tässä vaiheessa. Siihen jäi se liittoutumisyritys ja meikäläinen olikin sen jälkeen ihan paniikissa. Päätin kuitenkin piilottaa pelkoni pokerinaaman taakse ja keskittyä olemaan hyödyllinen leirissä.

Kun hävisimme myös koskemattomuuskilpailun, alkoi leirissä aikamoinen kuhina. Itse olin ainakin henkilökohtaisesti ihan pää pyörällä kaikesta siitä pälyilystä ja epäilystä joka leirissä alkoi. Ensin puhuttiin, että äänestetään Cristalia, sitten Helenaa, yhtäkkiä joku puhuu Vehviläisestä ja sitten taas Cristalista. En tiennyt yhtään kenen voisin luottaa ja kuka puhuu totta!
Muiden pestessä vaatteitaan meressä jäimme hetkeksi Kimmon ja Sampon kanssa kolmistaan leiriin. Silloin Kimmo kertoi, että Villellä ja Jekulla on liittouma, johon myös Kimmoa ja Sampoa oli pyydetty. Villen ehdotelman mukaan, heidän oli tarkoitus hommautua minusta ensimmäisten joukossa eroon. Ja voi hitto että en muuten voi sanoin kuvailla kuinka sydän muljahti tuossa vaiheessa! Silloin ajattelin että ei muuten käy! Oli pakko ryhtyä toimenpiteisiin.
Pidin Kimmoa reiluna, sillä hän oli toiminut sanansaattajana minulle. Niinpä päätin olla hänelle lojaali. Cristal ehdotti minulle ja Jekulle, että äänestäisimme pois Kimmon, siihen en vastannut juuta enkä jaata, vaan päätin raportoida vastavuoroisesti asiasta Kimmolle. Cristal oli sanojensa mukaan saanut matkaansa useamman äänestäjän äänestämään hänet pois. Tuolloin Kimmo luonnollisesti ryhtyi puolestaan kehittelemään omaa suunnitelmaansa pelastaakseen oman nahkansa.
Olimme jo lähdössä äänestyspaikalle, kun tuntui että kaikki oli vielä tässäkin vaiheessa vähän epäselvää. Vain vähän ennen heimoneuvostoon lähtöä Kimmo tuli ehdottamaan, että äänestetään Ville pois. Se tuli kyllä ihan puskista. Hän oli saanut suunnitelmaansa mukaan jo Sampon ja Helenan ja kertoi menevänsä juttelemaan vielä muille asiasta. Silloin ajattelin, että pakko lähteä tähän mukaan, jotta pysyn enemmistön messissä ja kartalla mitä tapahtuu. Minä puhuin Cristalin mukaan äänestämään Villeä, sillä muuten Cristal olisi itse joutunut lähtemään. Loppujen lopuksi Cristal sai kaksi ääntä, Ville loput. Cristalia äänesti liitossa olleet Jekku ja Ville.

Kulissien takana kävi siis ihan hitonmoinen kuhina! Voitte vaan kuvitella, miltä tuntuu olla autiolla saarella kun et voi luottaa keneenkään ja samalla sun pitäisi itse juonitella homma niin, että pysyy itse mahdollisimman pitkään pelissä mukana. Ei varmaan ollut Jekullekaan ihan herkkua tulla takaisin saarelle heimoneuvostosta, kun hän oli siitä porukasta ainut, joka ei tiennyt mitä pudotuksessa tulisi käymään..
Sunnuntaina jatkuu taas seikkailut ja silloin luvassa uudet kisat, uudet haasteet ja uudet juonet. Stay tuned!