Rintoja näyttämällä lisää töitä?


Istuin alkuviikosta omassa kantapaikassani kynsihuollossa. Salongissa on useampi kynsienhuoltopiste ja toisella pisteellä keskustelu kävi vähintäänkin yhtä kuumana kuin omallani. Korvaani kuitenkin osui eräs keskustelu, jota jäin huomaamattani kuuntelemaan. Tarkoitukseni ei ollut salakuunnella tai urkkia, mutta jotenkin aihe oli sellainen, että jumituin siihen.
Viereisellä hoitopisteellä nimittäin keskusteltiin naisjohtajista. Manikyyrissä ollut nainen kertoi hämmästellen, kuitenkin todella positiiviseen sävyyn siitä, kuinka hänen tuttavansa oli naisena päässyt johtavaan asemaan isoon firmaan ja hänellä oli toistasataa alaista. Niin kynsienlaittaja kuin asiakaskin olivat todella fiiliksissä tämän johtotehtäviin päässeen naisen puolesta ja kummatkin ihastellen hämmästelivät tilannetta.
Huomasin siinä salakuunteluni lomassa, että itsekin aloin miettimään että: ”Vau! Siinäpä kerrassaan kova mimmi!”. Sillä samaisella sekunnilla kun ajatus putkahti päähäni mielen syövereistä, hämmennyin itsekin, että miksi naisjohtaja sai minussa aikaan moisen hämmästelyn? Jos he olisivat puhuneet miehestä, jolla on toistasataa alaista, ei siitä varmaankaan olisi kirvonnut kovinkaan paljoa keskustelua ja itse tuskin olisin edes korvaani lotkauttanut.

 

Pidän itseäni feministinä, tai voisiko sanoa että kannatan tasa-arvoa. Mielestäni niin miehillä kuin naisillakin on samanlaiset lähtökohdat toimia johtotehtävissä. Kuinka ihmeessä sitä tulikin päähän noin pönttö reaktio naisen päästessä johtohommiin? Kun tajusin miten pääni oli toiminut, olisi mieli tehnyt verbaalisetsi läimäistä itseään naamaan. Mitä ihmeellistä siinä on, että mimmi ottaa vastuuta?! Ihan super-hienoa hänelle ja vaikken häntä tunnekaan, olen hänestä hemmetin ylpeä! Mutta miksi naisen napatessa moisen pestin se saa aikaan niin suuren hämmennyksen, vaikkakin positiivisen semmoisen?
Vaikka tänä päivänä tasa-arvo toteutuukin paremmin kuin aiemmin, ei olla silti vielä lähelläkään optimi-tilannetta. Toki meillä Suomessa tilanne on ihan hemmetin hyvä verrattuna moneen muuhun maahan, mutta paljon on vielä tehtävää. Me mimmit meinaan ollaan aivan yhtä eteviä johtamaan kuin miehet. Meillä on omat vahvuutemme ja miehillä omansa. Olemme erilaisia, mutta aivan yhtä päteviä.
Ehkä oma reaktioni johtui siitä, että naisia korkeammissa johtotehtävissä ei sikiä joka nurkan takaa. Ja ainahan kaikki ei-niin-yleiset asiat aiheuttavat jonkilaisen reaktion, olipa se sitten hyvään tai huonoon suuntaan. Oma reaktioni oli vain ja ainoastaan positiivinen, mutta silti on tavallaan surullista että tällainen reaktio minussa ylipäänsä syntyi.

On niin monta asiaa ja epäkohtaa, että jos tässä kaikkia alkaisi listaamaan, niin menisi varmaan yöunetkin ja wordpressistä loppuisi pohja kesken. Tähän voisi esimerkiksi listata Suomessakin toteutuvan epätasa-arvon esimerkiksi palkoista. Muiden alojen puolesta en toki tässä voi puhua kuin omastani, eli viihdealasta. Esimerkiksi samasta työstä yhtä pätevät mies- ja naisjuontajat saavat vaikkapa joissain tv-formaateista eri suuruiset korvaukset. Ja tässä kassa kilahtaa myönteisesti sinne kaksilahkeisten suuntaan. Ilmiöstä on onneksi puhuttu kovaan ääneen isommillakin markkinoilla, kuten Hollywoodin puolella ja se onkin ainoa keino kohti muutosta; sanoa asiat ääneen.
Toinen paljon huomiota saanut aihe on mm. Me too -kampanja ja esimerkiksi näyttelijä Saija Lentonen kertoo viime viikon Iltasanomissa, kuinka häntä pyydettiin näyttämään koekuvauksissa rinnat. Hän kertoo kuinka kyllästyi miesvaltaisen alan ulkoäkökeskeisyyteen ja siihen, että näyttelijöiltä vaadittiin aina vain enemmän estottomuutta. En sitten tiedä kun en noissa koekuvauksissa ole paikalla ollut, että pyydetäänkö siellä usein miehiä vetämään housut nilkkoihin, jotta voidaan tarkastella miehisiä mittoja roolia varten, mutta jotenkin vähän epäilen. (Toki varmaan riippuu myös siitä minkä alan elokuviin sitä mukaan hakee.)

Kaiken kaikkiaan suunta on tasa-arvossa menossa parempaan suuntaa. Mutta vielä on tekemistä, mutta eipä mikään arvokas koskaan tulekaan sormia napsauttamalla.
Näihin ajatuksiin, leppoisaa sunnuntai-iltaa itsekullekin. 🙂