Pikkuasiat jotka ärsyttävät


Koen olevani suhteellisen lungi ja iloinen tyyppi. En jaksa marmattaa turhista ja muutenkin pyrin aina löytämään asioista ne positiivset puolet. Vielä vähemmän haluan jäädä märehtimään asioita, jotka ottavat päähän tai harmittavat. Mutta en minäkään silti yli-ihminen ole, minultakin löytyy omat heikkouteni.
On olemassa kolme asiaa, jotka nyppivät pientä päätäni eniten. Tai ei ehkä eniten, mutta tosi paljon kuitenkin. Ensimmäinen ja suurin niistä on elektroniikka. En ole mikään elektroniikan ihmelapsi, osaan kyllä perusjutut, mutta siihen se sitten jää. Niinpä tietotekniikan tökkiessä tai elektronisen laitteen pettäessä menee allekirjoittaneella sormi suuhun ja v*tutuskäyrä nousee nollasta sataan alta aika yksikön. Eniten takkuavan elektroniikan kanssa varmaan ärsyttää juurikin se, että en osaa tehdä asialle mitään korjatakseni tilannetta. Joten loppuyhteenvetona, voiko siis olla, että se onkin oma osaamattomuuteni joka siinä niin kovin ärsyttää? Vai se, että kun olet tietyssä moodissa joko katsomaan leffaa tai kirjoittamaan blogia ja sitten hommat ei toimikaan ja joudut pettymään odotustesi suhteen? No oli miten oli, tökkivä elektorniikka ärsyttää kuin pientä oravaa!

Toinen asia, joka ottaa mielen päälle (etenkin kiireessä!) on hitaasti ja leveästi kävelevät ihmislaumat. Kun yrität suihkia kiireen vilkkaan kaduilla palaveriin tai töihin, joudut tekemään hämmentäviä ja suurta räjähtävyyttä vaativia ohistusliikkeitä päästäksesi tällaisista koko tienleveydelle hajaantuneista ihmisröykkiöstä eroon. Pahimmassa tapauksessa et pääse kävelytiellä ohi, vaan joudut hakemaan ohituskaistaa autotien puolelta. Noh, tähänkin voinee kai todeta, että kiire on usein itse aiheutettua, mutta kyllä silti voi vähän tarjoutua antamaan tietä, jos joku sitä takaapäin yrittää epätoivoisesti saada ja pyytää!
Kolmas ja listani viimeinen asia on onneksi sellainen, johon harvemmin törmää Suomessa. Me suomalaiset olemme niin tottuneita omaan tilaamme, että osaamme usein antaa sitä automaattisesti myös muille. Mutta ulkomailla tämä on ilmiö on tullut erittäinkin tutuksi ja jostain syystä en vain totu siihen. En sitten tiedä onko minulla joku ongelma päästää tuntemattomia ihmisiä ”reviirilleni” (joka käsittää n. 30cm eteen, sivuille ja taakse itsestäni), mutta jotenkin on tosi ärsyttävää, kun esimerkiksi jonossa takanasi oleva ihminen asettuu niin lähelle pönöttämään, että vähänkin asentoa vaihtaessa hipaiset hänen takkiaan, hän osuu sinua olkapäähän tai hanuriin ja hiuksesi liikkuvat hänen hengityksestään tulevan ilmavirran tahtiin. Eikä sekään auta, että jono liikkuu eteenpäin ja yrität tietoisesti ottaa vähän runsaamman askeleen eteesi saadaksesi oman tilasi. Tämmöinen läheis-jonottaja nimittäin kyllä seuraa perässäsi kuin hai laivaa. Loppujen lopuksi ajaudutaan siihen tilanteeseen, että kaikki jonossa seisovat kuin sillit suolassa jonotusvälimatkojen lyhetessä jokaisen hoidetun asiakkaan kohdalla. Kutsukaa mua ahdasmieliseksi, mutta minä tarvitsen oman kolkytäsenttiseni!

Kuten sanottu, ärsytyksen kohteeni ovat hyvin pieniä, enkä niitä tosiaankaan tule vatvottua päällä olevan tilanteen jälkeen sen kummemmin. Hyvin usein tänne blogiin tulee kirjoitettua vain siistejä juttuja ja mitä hienoa on oivaltanut. Nyt ajattelin tällä kertaa avata myös sitä toista puolta, mikä saa verenpaineen nousemaan. Nyt kun tässä kirjoitan tätä juttua, alkaa melkein naurattamaan, miten pieneillä asioilla sitä voikin ottaa kierroksia. 😀 Haha! Onneksi mistään sen vakavammasta näissä ei ole kyse! Paitsi elektroniikka. Mulla saattaa joskus vielä puhjeta verisuoni päästä sen takia.
Facebook
Instagram
Youtube
Snapchat @jannihussi