Selviytyjät – oikeaa selviytymistä vai pelkkää kulissia?

Nonniin, täällä ollaan taas! Pakko sanoa että pää toimii tällä hetkellä vielä vähän normaaliakin hitaammin, haha! Syynä tähän se, että olin juuri monta viikkoa keskellä ei mitään ilman minkäänlaisia viestimiä. Olin nimittäin mukana Filippiineillä Caramoanilla kuvaamassa Selviytyjät Suomi -ohjelmaa, joka on siis alkuperäinen Survivor konsepti. Ohjelma tullaan näkemään Nelosen ensi kevään ohjelmistossa.
Luonnollisestikaan en voi kauheasti paljastaa ohjelmasta, käänteistä tai tuloksista. Sen sijaan voin kertoa omista kokemuksista ja fiiliksistä matkan varrelta. En oikein edes tiedä mistä alottaisin. Kokemus oli niin kertakaikkisen uniikki ja upea, että sanat ei varmasti riitä kertomaan, mitä kaikkea reissussa tuli koettua, opittua ja nähtyä. Koitan nyt kuitenkin parhaani mukaan ja verbaalisuuteni äärirajoilla kuvailla teille mitä autiolla saarella asuminen oikein on.
Olen aikoinaan seurannut itsekin Selviytyjät -sarjaa, tosin Jenkki versiota. Muistan kuinka ohjelmaa katsoessa sarjasta löytyi heti omat suosikit ja henkilöt keneen pystyi samaistumaan ja keitä halusi kannustaa läpi ohjelman. Tuolloin kuitenkin usein tuli mietittyä, että mitäköhän saarella tapahtuu kameroiden sammuessa. Jotenkin sitä ajatteli, että eihän noita ihmisiä voida oikeasti jättää tuonne saarelle keskenään selviytymään. Nyt kuitenkin olen saanut itse todistaa sen, että saarelta ei tosiaankaan lähdetä viiden tähden hotelleihin yöpymään tai tuoda esimerkiksi peseytymistarvikkeita, vaan siellä todella ollaan luonnon armoilla.
Ennen kun lähdimme kuvauksiin, meistä kaikki kävivät todella laajat ja tarkat tevreystarkastukset läpi. Niihin kuului mm. 2 eri psykologin vastaanotot, laajat verikokeet, spirometri -testi ja pp-ergometri testi. Nämä testit oli läpäistävä hyvillä tuloksilla, jotta ylipäänsä pääsi mukaan ohjelmaan. Muutamia muutoksia tulikin kokoonpanossa ja hyvä niin, sillä saarella oleminen todellakin vaati sen, että kilpailijat ovat hyvässä kunnossa ja perusterveitä.
Filippiineillä on tähän aikaan vuodesta juuri alkamassa sadekausi. Lämpötilat huitelivat parhaimmillaan yli 50 asteessa ja seuraavassa hetkessä saattoivat leiskua salamat ja tulla vettä kuin saavista. Siihen kun yhdistetään ravintovaje niin välillä meinasi olla huumori koeteuksella. Henkilökohtaisesti mulla varmasti oli etua fitness -taustasta, sillä sen kautta nälkäisenä ja vähäisellä ravinnolla toimiminen ja suorittamien ei tullut uutena asiana. Koenkin, että siedin nälkää reissussa kohtuullisen hyvin.
Mukaan saimme kukin ottaa yhdet shortsit, yhden t-paidan, yhden pitkähihaisen, yhdet pitkät housut, kahdet alusvaatteet, yhden ponnarin, kahdet uima-asut sekä kahdet sandaalit. Näillä piti pärjätä koko reissu. Toisin sanoen, mukaan emme saaneet ottaa esimerkiksi hammasharjoja, kampaa, sheiveriä, shampoota tai saippuaa. Lisäksi oli todella vapauttavaa olla ilman minkäänlaisia peilejä tai muita ulkoisia ”turhakkeita”. Kroppa meni jotenkin todella luonnontilaan, kun oli koko reissun käyttämättä mitään kosmetiikkaa tai kemikaaleja ja ruoka tuli 90% luonnosta. Teki ihan hyvää siis tämmöinen koko kehon puhdistuskuuri 🙂
 

 
Ravinnoksi me saimme silloin tällöin riisiä ja vehnäjauhoja, mutta muuten ravinto oli hankittava luonnosta itse. Onneksi saarilta löytyi esimerkiksi banaaneita ja kookoksia, mutta ei missään nimessä niin paljoa, että niistä olisi tämän kokoinen lauma saanut mahaansa kunnolla täyteen. Laskimme, että päivittäiset kalorimme huitelivat n. 500kcal molemmin puolin. Siihen kun yhdistetään fyysiset pelit, joita formaatissa suoritetaan ja se, että leirissä oli pakko touhuta perusasioita joka päivä (kuten puunhakkuu, majan kunnostus, ruoan hankinta jne), niin voin kertoa että välillä oli vähän sippinä itse kukin. Eksoottisin ruoka, mitä löysimme luonnosta oli luultavasti kotilot, joista ei kyllä valitettavasti kauhean paljon iloa ja syötävää ollut. Mutta saipa edes pienen ripauksen seafoodia makuhermoille 😀
Suoja piti myös kasata itse luonnon materiaaleista. Ohjelmassa tullaan näkemään varmasti aika luovia ratkaisuja sen suhteen, miten viidakon antimia pystyy hyödyntämään majan rakentamisessa.. 😀 ”Saniteetti-tilat” piti myös suunnitella täysin itse. Vessoja ei siis ollut reissun aikana, vaan jokainen sai ratkaista vessassa käymisensä itse. Yö aikaan viidakko vasta heräsikin henkiin. Jos päivällä viidakossa onnistui näkemään kobria, merikäärmeitä, meduusoja, apinoita ja linnun kokoisia perhosia, niin yöllä olikin sitten hyönteisten kulta-aikaa. Viidakko oikein heräsi pimeän tullen henkiin ja desibelit nousivat kattoon! Torakat ja muut kuoriaiset valloittivat oman alansa, hämähäkit lähtivät liikkeelle ja rotat juoksentelivat päältä kun yritit nukkua. Mutta hämmästyttävää kyllä, kaikkeen todellakin tottuu! Rehellisyyden nimissä nukuin tuolla monina öinä paremmin kuin stressaavina aikoina kotona. Myös täydellinen uutis- ja some-pimento teki erittäin terää ja aivot pääsi nollaamaan kunnolla.
Mukana ohjelmassa oli 16 kilpailijaa. Kun 16 toisilleen entuudestaan tuntematonta ihmistä laitetaan autiolle saarelle asumaan yhdessä, kysytään jokaiselta ryhmässätoimimistaitoja. Joukosta selkeästi erottuu johtaja -tyypit, laiskottelijat ja hiljaiset työmyyrät. Kun ihmiset laitetaan ääriolosuhteisiin yhdessä, niin osa selkeästi nivoutuu enemmän yhteen ja toiset taas vetäytyvät omiin oloihinsa. Kyseessä on vahvasti psykologinen ja sosiaalinen peli, jossa pitää osata pelata useita siirtoja pidemmälle samalla kun väsyttää ja on nälkäinen. Jos jotain, niin onneksi pelaamisella ja kieroilulla ei ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa ja me olemme kaikki edelleen ystäviä keskenämme. 😀 Jokainen meistä matkaan lähtenyt ymmärtää, että menimme tekemään televisiota ja viihdettä ja ohjelman luonteeseen kuuluu pelaaminen sekä toisten bluffaaminen. Se tekikin kokemuksesta erittäin mielenkiintoisen.
 

Selviytyjät Suomi – 16 kiven kovaa kilpailijaa. Juontajana toimii Suomen oma Jeff Probst Juuso Mäkilähde.

 
Kokemuksessa ehkä haastavinta oli sellaiset hetket, kun mitään ei tapahtunut. Siellä ei ollut virikkeitä, vaan kaikki piti keksiä itse. Saarella ei enää päässyt pakoon omia ajatuksia vaan kaikki asiat, jotka on elämässään joskus jättänyt käsittelemättä todella lävähti päin näköä niin että läsähti! Ja se oli koko reissussa ehkä yksi voimaannuttavimmista kokemuksista! Sen verran tämä jätti jälkensä, että aion vastaisuudessakin tehdä lomareissuja, joihin ei sisälly minkään valtakunnan viestimet tai ärsykkeet. Ja voin lämpimästi suositella ihan jokaiselle joskus ottamaan kunnolla etäisyyttä kaikesta arkisesta.
Tuotanto ohjelmassa oli aivan jäätävän massiivinen! Luulenpa etten enää koskaan tule olemaan mukana tämän kokoluokan tuotannossa. Peleissä oli toisinaan toista sataa ihmistä tekemässä töitä, kuvaajia, ohjaajia, avustajia, peli-koordinaattoreita, lääkäreitä, turvallisuus vastaavia, suomalaisia, hollantilaisia, tsekkejä…. Kaikki oli aivan tajuttoman organisoitua ja kaikki hoitivat oman tonttinsa just eikä melkein! Oli hienoa nähdä miten tämän kokoluokan formaatti todella tehdään ja mitä kaikkea tapahtuukaan kulissien takaa.
Innolla jään odottamaan minkälainen ohjelma tästä saadaan kasaan! Hauska myös nähdä kuinka ohjelma tullaan leikkaamaan ja mitä kaikkea meidän seikkailusta tulee näkymään ruudussa. Kokemus oli yksi kasvattavimmista ja hienoimmista, joita olen koskaan kokenut. En vaihtaisi reissusta sekuntiakaan pois. Uskon että tuon kokemuksen jälkeen arkiset pulmat ja länsimäiset ongelmat eivät enää tunnukaan ihan niin massiivisilta. Toivon todella, että pystyisin pysymään tässä minimalismin onnen tilassa mahdollisimman pitkään, enkä palaisi takaisin omaan arkeen ja kuplaan unohtaen kuinka hyvin asiat oikeasti ovatkaan.
Ihanaa tiistaita! <3