Kiitos taas avusta treffailun kiemuroissa. En lopulta mennyt toisille treffeille kummankaan viimeksi mainitun sinänsä fiksun ja kauniin naisen kanssa. Niin kuin sanoitte, kai sen jotenkin maagisesti tuntee, jos haluaa toisille treffeille.

Sittenhän piti ilmoittaa naisille, ettei toisia treffejä tulisi. Tai kuulemma ei olisi pitänyt ilmoittaa. Siitä se ylikelaus sitten lähti ja sai ajattelemaan rehellisyyttä. Kun on rehellinen, ei satuta, toimii oikein, on herrasmies. Rehellisyys hyvän maineen perii. Onko se lopulta niin hyvä asia?

Nainen, jonka olin tavannut Tinderissä, sanoi heti treffien päätteeksi, että haluaa kuulla heti, jos mies ei halua tavata uudestaan. En ollut innostunut uudesta tapaamisesta, mutta ajatus sen ääneen sanomisesta tuntui kamalalta. Lopettaa sinänsä kiva puolentoista tunnin kahvittelu siihen, että nyt tapasin sinut, arvioin sinua, enkä halua enää tavata sinua; santsikupit kahvia olivat valhetta, en todellakaan ollut kiinnostunut sinusta, yritin vain pysyä hereillä. Hirveää. En siis todellakaan sanonut mitä ajattelin.

Jossain vaiheessa lähetin naiselle viestin, jossa vetosin katastrofaaliseen työtilanteeseen – pitkään aikaan ei olisi aikaa tapailla ketään. Paino sanalla ketään. Eli it’s not you, it’s me. Ja tuntui menevän läpi. Eikö maailma ole parempi paikka pikku pikku valehtelun jälkeen? Nainen ajattelee, että hänessä ei ole mitään vikaa ja jatkaa hyvällä fiiliksellä deittailua. Kaikki voittavat, eikö?

Sitten toinen treffikumppani, jonka kanssa liikumme osittain samoissa porukoissa. Treffeistä oli mennyt jo viikko, kun sain päätettyä, ettei toisia treffejä tulisi. Ajattelin, ettei saa jättää naista roikkumaan, herrasmies ilmoittaa aikeistaan selvästi ja tyylikkäästi. Olin siis laittamassa hyvillä mielin viestiä katastrofaalisesta työtilanteesta tai jostain muusta nerokkaasta tekosyystä, kun naispuolinen kaverini puuttui peliin. Olin kuulemma tekemässä ison virheen ja nolaamassa naisparan perinpohjaisesti. Olisi kuulemma ollut todella törkeää ilmoittaa viikon radiohiljaisuuden jälkeen, että toisia treffejä ei tule. Se oli kuulemma jo melko selvää. Eikä muutenkaan ollut mitään syytä alleviivata asiaa, siitä tulisi vain paha mieli. Kaverini mukaan pidin itseäni myös hieman turhan tärkeänä; nainen kuulemma oletettavasti deittailee muitakin, eikä mun pitäisi nostaa itseäni jalustalle ja antaa kuvaa, että jatkotreffien hautaaminen oli vain minun käsissäni.

Tässä siis naissukupuoli itse toivoi, ettei sanota totuutta ääneen. On kivempi moikkailla ja hymyillä juhlissa, kun valehdellaan yhdessä, ettei mitään tapahtunut. Ettei tavattu, arvioitu toisiamme ja tehty valintaa jatkosta. Vaikka tehtiin. Mutta selvä homma, ja olen samoilla linjoilla. Tosin olen vähän ymmälläni siitä, milloin jatkopäätöksestä kuuluu ilmoittaa ja milloin ei?

Seksisuhteista puhuttaessa naisten neuvo on yksimielinen: sano suoraan heti alussa, mitä olet hakemassa, niin kukaan ei loukkaannu. Pohjimmiltaan seksisuhteissa on kuitenkin kyse siitä, että toinen ei näe toisessa potentiaalia enempään kuin seksiin. Jos kumppani innostaisi, miksei voisi alkaa ihan oikeasti tapailla ja viettää aikaa? Fiksu nainen sanoi mulle aikoinaan, että jos mies sanoo seksin tai tapailun jälkeen, ettei halua nyt yleisesti ottaen seurustella kenenkään kanssa, hän ottaa kyllä itseensä; mies varmasti haluaisi seurustella, jos olisi kohdannut oikean ihmisen. Olen valitettavasti samaa meiltä.

Mäkin vingun ja arvon, olenkohan valmis seurusteluun. Miksen olisi? Mikä henkinen ihmislukko mulla voisi olla, joka kategorisesti poistaisi mahdollisuuden seurustella? Vaikka takana on pitkä parisuhde, vaikea äitisuhde ja ajanhallinnan ongelmia, aivan varmasti voisin rakastua, jos vain löydän jonkun, kehen rakastun.

Treffailussa ja ihastumisessa on paljon sen varassa, että puhutaan vähintäänkin muunneltua totuutta. Treffeillä kerrotaan matkoista eikä masennnuksesta. Puhutaan harrastuksista eikä yksinäisyydestä. Maalataan haaveita eikä pelkoja. Tinderissä ja somessa annetaan täysin valheellinen kuva elämästä. Mitä sinne crossfitin ja surffauksen väliin kuuluu? Kuka haluaa nähdä kuvia siitä?

Eikö voida sopia, ettei rehellisyys deittailussa palvele ketään ja valehtelu on kohteliasta, miehen puolelta jopa herrasmiesmäistä? Vai olisiko kaikille parempi valehdella, ettei näin ole ja toivoa, että kaikki vain tajuavat asian itse?

AUTA YLIKELAAJAA! Oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!

Kommentit (9)

Antti

Periaatteessa olen samaa mieltä kanssasi tästä, mutta en kuitenkaan lähtisi ajatuksesta, että rehellisyys deittailussa ei kannata. Mielummin kääntäisin asian niin, että totuuden määrää kannattaa rajoittaa deittailussa.

JGlo

On varmaan ihan luonnollista, että ihmiset haluavat antaa itsestään positiivisen kuvan, eivätlä siksi heti kerro vaikka masennuksesta. Samoin käytöstavat on hyvä olla ja turha loukata ketään vaikka ei haluaisikaan nähdä uudestaan. Mutta en sitä nyt valehteluksi kutsuisi.

Vierailija

Periaatteessa olen samaa mieltä, että jos mies ei yhtäkkiä hengailun jälkeen haluakaan mitään, hän ei ole vain kiinnostunut. Tiedän kuitenkin ihan tosielämästä tapauksia, että joku on lopettanut deittailun vain koska on ollut jotenkin niin lukossa, että ei ole tiennyt mitä haluaa. Ja myöhemmin tullut katumapäälle ja yrittänyt saada deittiään takaisin. Mutta silloin on ollut jo liian myöhäistä ja naisella kuvioissa joku toinen. Eli kannattaa olla tarkka, ettei myöhemmin ala kaduttaa. 

Maisa
Liittynyt20.4.2018

Rehellisyys ei toimi sitten tippaakaan. Itse lauon asiat suoraan niinkuin ne on enkä muuta itseäni treffien ajaksi. Tämä tulee ilmenemään kyllä myöhemmin, niin ei ole järkeä edes esittää jotain mitä ei ole. Deiteillä olen sanonut heti, kyllä, että en näe että toimittais pariskuntana, mutta olisi mukava kuitenkin pysyä ystävinä. Osasta ei kuulu tämän jälkeen mitään, mutta osasta on ihan oikeasti tullut ystäviä. Sitten kun tapaan sen henkilön, kenen kanssa oikeasti natsaa, niin sen pidän. En ala odottelemaan sitä hetkeä, että ehkä se tästä vielä tulevaisuudessa hymyksi muuttuu. Kyllä sen ensimmäisillä treffeillä huomaa heti natsaako vai eikö.

Vierailija

Yhet treffit on sellaiset mitä ei kannatta otta vakavasti. Ei tarvi sanoa sen äänellä että juu kuule ei täst tuu mitään ja en haluakaa nähdä sua toista kerta. Mutta mulla on tapahtunut monta kertaa sellainen asia mikä on siis aika arsyttävä eli ihan tarkoituksella valehdeleminen. Hiljaittain oli yks Tinder deitti, mä tykkäsin miehestä, oli tosi mukava, fiksu ja puhutiin koko ajan, must tuntui että hän viihdyi myös mun seurassa ja itte tarjosi mennä jonnekin muualle ja vaihdetiin paikka. Siellä se suudeli mua ja silloin kun molemmat mentiin kotiin päin sanoi vielä että viestittellään ja oli tosi kiva ilta. Olin sama mieltä. Pari päivää myöhämmin lähetin itte viestin ja kysyin haluaako se vielä nähdä ja vastaus oli kyllä, mutta ei ensi viikko kerke koska on kiireinen mutta antoi lupauksen että ilmoittaa milloin kerkee. Pari viikkoa sen jälkeen ei oo mitään kuulunut eli siinä se oli. Ei mua olis yhtään haittanut jos oikeesti ei olis halunut nähdä , mitta sitä mä en vaan taju miksi muutamat miehet omaaloitteelisesti puhuu asioita mitä ne ei tarkoitta vaikka mä en kysy mitään. Miksi? Ole vaan hilja ja älä sano turha asioita mitkä antavat vaikutuksen että kiinnostus on kuitenkin. Kyllä sen ymmärtä jos kiinnostus puuttuu ja ei tarvi sanoa mitään.

Vierailija

Nää on just niitä asioita miks tinder on ihan... sanonko mistä! Minäki räväkkä ja maanläheinen ihminen joka haluaisin olla oma itseni pelotan ihmiset pois, ketkä ei tunne minua, olemalla oma itseni. Mitä siis teen näillä sokkotreffeillä joita tindertreffit ovat? Esitän rauhallista, kivaa ja kiinnostavaa. Sanon asioita joita oletan toisen haluavan kuulla. Ja sit vihaan itseäni jälkeenpäin. Samoin tuntuu, ettei oikein saanu toisesta vielä kuvaa yksillä treffeillä. En ole monilla käynyt, mut säännöllisesti poistan tinderin ja taas lataan sen ja taas poistan ärsytyksissäni. Miksei voi tavata normaalielämässä miehiä, keneen tutustua rauhassa ensin ilman, että on treffit ja kauheet odotukset? Sit jos on kiinnostusta ni sitten treffeille.

Minha

On helepompi sanoa pieni valhe että on työkiireitä yms. mitä sanoa totuus että ei halua tapailla enää ja loukata toista jos toinen osapuoli haluais vielä nähä. Oon nainen ja ite oon sitä mieltä että pitää sanoa suoraan mitä ite aatteloo, se voi loukata toista mutta se loukkaa vielä enemmän jos vastakkainen osapuoli sais tietää että ei ollu työkiireistä tai muusta semmosesta kysymys vaan valehteli. Siinä vasta tuntis ittensä ei halutuksi ja petetyksi. Esimerkiks jos ite tapaisin jonkun enkä halua enää tapailla kyseistä henkilöä ja keksisin pienen valheen miks en halua tapailla. Sitte tapaisinkin jonkun joka oikeasti kiinnostaa ja käytäs treffeillä useamman kerran ja sitte se edellinen deittikaveri sais tietää siitä niin kyllä se loukkais enemmän mitä se totuuden kertominen eli oon rehellisyyden kannalla täysin. Jos kumpikin haluaa ainoastaan seksiä ni se on ok jos se asia on puhuttu seleväks kummanki kannalta, ite oon myös harrastanu seksisuhteita. Ei sitä tiiä vaikka siitäkin tulis jotain vakavempaa. Ja sitte se että varmasti kaikki meistä haluaa näyttää sen parhaan puolensa ensimmäisenä eikä puhu siitä masennuksesta mutta se riippuu tosi paljon ihmisestä kenelle pystyy puhumaan tuollasista asioista ja missä vaiheessa. Mun mielestä ensi treffeillä ei tollasia tartte puhuakkaan. Vasta sitte jos haluaa toisen kans tapailla enemmän ja tuntuu että siitä vois tulla jotain vakavempaa niin siinä vaiheessa yleensä puhutaan kaikista henkilökohtasista asioista. Toki kaikki me ollaan erilaisia eikä tämmöseen asiaan oo sitä oikeaa tapaa, kukin tyylillään mutta tämä on mun mielipide.

Vierailija

Ei kai sitä kukaan työhaastattelussakaan kerro heti ensimmäisenä huonoja puoliaan. Muutenkin ensimmäisillä treffeillä ei minusta edes kuulu tutustua täysillä, vaan hurmata toinen osapuoli puolin ja toisin. Keskustelun pitääkin olla kevyttä ja huumorisävytteistä flirttailua. Puhua voi vaikkapa omista mielenkiinnonkohteista, mieluummin kuin siitä, mikälainen äitisuhde itsellä oli lapsuudessa. Vakavampien keskusteluiden aika on myöhemmin. Jos keskustelu ei  tämmöistä ole, niin seuraavia treffejä ei tule. On kyllästyttävää kuunnella jos joku parin tunnin näkemisen aikana jaarittelee omasta elämästään tai Saksan kieliopista. Vaikkei suhteessta tulisi mitään, niin ainakin on ollut hauskaa.

Itse ajattelen, että naamatusten on kohteliasta sanoa treffien päätteeksi joka tapauksessa, että "oli hauskaa, pitää nähdä joskus uudestaan, heippa!" vaikka totuus olisi toinen. Viesteillä voi myöhemmin sitten antaa pakit tai olla vaikka vaan vastaamatta, kun toinen osapuoli voi loukkaantua rauhassa kotona ilman, että toinen on siinä vieressä tuijottamassa. Itse olen sitä mieltä, että paras keino antaa pakit on olla ottamatta yhteyttä. Viesti menee kyllä perille ja kuka tarvitsee sitä kiusallista keskustelua ja valkoisia valheita.

PS. Tinderissä paras aloitus lukematta profiilia: Mikä oli jännittävin asia, mitä sulle tapahtui tänään?

Nuori rehellinen nainen

Ymmärrän tämän pohdinnan hyvin. Ja olen huomannut että useat kamppailevat samankaltaisten ajatusten kanssa.
Itse olen Tinderistä tavannut useita ihmisiä, joiden kanssa ekoilla treffeillä on puhuttu suurimmista unelmista, elämän vaikeimmista hetkistä ja ihan kaikesta pienestä ja suuresta näiden välillä. Rehellisesti. Ja on ollut virkistävää huomata, kuinka näiden ihmisten kanssa keskustelun flow ei ota loppuakseen ja muutaman tunnin aikana oppii toisesta oikeita asioita ja saa nauraa itselleen. Ja on oikeasti kivaa, molemmilla.

Mitä sitten tapahtuu? Luotan omaan ihmistuntemukseeni sen verran, että näen kyllä kun toinen ihminen nauttii ja on rentoutunut seurassani. Ja silmiin katsoen sanoo suoraan haluavansa nähdä uudestaan. Miksi sitten viestiä ei tule? Miksi se kiireinen arki joustaa ekoille treffeille, nauttimaan, muttei sitten olekaan aikaa vastata yhteen viestiin viikon sisällä? Jos oikeasti kiinnostaa, niin miksei sitä voi sanoa? Ja jos ei olekaan varma, miksei sitä vaan voi todeta, antaen toisellekin mahdollisuuden ajatella muita asioita. En siis todellakaan koe, että viesteihin vastaamatta jättäminen olisi paras keino. Yhtään mihinkään pyrkiessä.

Minä ihastun helposti ja tavatessani uuden kiinnostavan ihmisen, haluaisin vain kuulla hänestä lisää. Kivojen treffien jälkeen olisi kiva pitää edes vähän yhteyttä. Tai sitten kuulla, että toinen ei ollut yhtä innostunut, jolloin en järkevänä ihmisenä kuitenkaan jäisi loputtomasti odottamaan viestiä.

Olen sitä mieltä että rehellisyys usein ei toimi, sillä ihmiset eivät kuitenkaan aidosti osaa rehellisyyttä. Osittainen rehellisyys ei siis toimi. Mutta jos on täysin rehellinen, ensin itselleen ja sitten toiselle, en näe miksi se ei toimisi. Ainakin rajaa elämästä ihmiset, jotka eivät kykene rehellisyyteen itseään kohtaan.