Ensinnäkin iso kiitos neuvoista! Luin ne kaikki ja pohdin elämää. Harmi, että en saanut vinkkejä parisuhteeni aikana, ehkä se olisi voitu pelastaa.

Olen nyt ottanut ensimmäisiä askeleita deittailussa pitkän suhteen jälkeen, ja karu totuus on alkanut valjeta: deittailu on aika tuskaista. Siinäpä yksi syy kaikille varatuille pitää huolta parisuhteestaan – ei tarvitse palata deittailun ihanaan maailmaan.

Treffailu on ensinnäkin aivan uskomattoman aikaa kuluttavaa. Jos yrittää Tinderissä tutustua naisiin ja viedä treffeille vain ne lupaavimmat, homma käy kokopäivätyöstä. Lähtökohtahan ei ole kovin lupaava: mulla on sata matchia, joiden kanssa varmasti yhteistä on vain se, että tykätään toistemme tarkoin valikoiduista viidestä kuvasta. Mikä on todennäköisyys, että joku näistä kivannäköisistä naisista on tuleva vaimoni?

Eikä karsintaprosessi muutenkaan ole helppo. Ensinnäkään naiset eivät ikinä aloita peliä. Mitäs tasa-arvon aikaa tämä on? Miksi mun pitää aina keksiä joku nokkela, muttei liian outo aloitus? Kavereiden mukaan aloitusviesti ei saa olla liian geneerinen, vaan vastaanottajat pitäisi huomioida yksilöllisesti. Millä perusteella, kun naiset eivät kirjoita profiilitekstiin mitään, eikä kuvissa välttämättä ole mitään, johon tarttua? Siitä päädytään “hei sulla on kiva hymy” -viesteihin tai parhaimmillaan “hei wau surffaatko sä jee” -aloituksiin. Fiktiivinen jatko viestittelylle voisi olla vaikka seuraava:

- Joo surffaan, siksi mulla on surffikuva. 

- Niin just, aivan totta.

- Surffaatko säkin?

- En.

- *syvä digitaalinen hiljaisuus*

Tässä vaiheessa ei olla vielä päästy edes tapamaan ja silti on pitänyt lopettaa työt, harrastukset ja kaverisuhteet ajan vapauttamiseksi deittailulle.

Puhumattakaan siitä, että enhän vielä vuodessakaan opi, minkälainen ihminen toinen oikeasti on.

Kavereiden mukaan vasta sitten tietää ihmisen oikean luonteen, kun on nähnyt tämän reaktion johonkin seuraavista tilanteista: jompikumpi menettää rahansa, sairastuu tai menettää jonkun läheisensä.

Mietimme kaverin kanssa, että kannattaisi ehkä feikata konkurssi suhteen alkuvaiheilla, jos haluaisi säästää aikaa. Toisaalta koko ajatus treffailun aikaisesta “selvitystyöstä” voi olla turha. Koska kavereiden mukaan nainen rentoutuu ja on oma itsensä vasta, kun pääsee naimisiin.

Edellisessä parisuhteessani kesti seitsemän vuotta todeta, ettei olla toisillemme oikeat. Montako seitsemän vuoden kautta, tai jos vähän tehostan toimintaa, vaikka kolmen vuoden kautta mulla on elämässä jäljellä? Etenkin, jos haluaa lapsia, silloin täytyy jotenkin huomioida biologia. Toki miesten vähemmän kuin naisten, mikä on muuten todella epäreilua naisille, mutta uskomattoman vapauttavaa miehille. (Homma toimii, vaikka olisit seitsemänkymppinen ja presidentti.) Naiset, otan osaa. Tuosta vastineeksi sopii ihan hyvin, ettei teidän tarvitse käydä armeijaa. 

No, eihän kukaan pakota tinderöimään. Moni kommentoikin, että epätoivo on epäseksikästä ja se oikea löytyy vain, jos lopettaa etsimisen. Siis löytyy mistä? Tuodaanko se oikea kotiinkuljetuksena? Hyvä, jos tuodaan, sillä mulle hyvin luontaista olisi vain odottaa kohtalon johdatusta. Olen usein kuvitellut, että tapaan tulevan vaimoni jossain panttivankitilanteessa, jossa ollaan kahdestaan vankeina pankin holvissa eikä tunneta yhtään. Sitten selvitän panttivankitilanteen keskustelu- ja judotaidoillani, ja rakastutaan. Mutta voinko luottaa siihen, että joudun panttivangiksi pankin holviin ja vieläpä jonkun tosi hyvän matchin kanssa?

Kaiken tämän vaihtoehtona on treffien sijaan mennä kavereiden kanssa saunaan, siitä syömään, ja sitten kotiin katsomaan vähän nettipornoa ennen nukkumaanmenoa. Täydellinen minäilta ilman stressiä, pettymyksiä tai toisen loukkaamista. Siinä on vain se riski, että jään elämässä yksin.

Miksi sitten deittailla? Kai se on kiva, jos on elämässä joku vierellä. Mun tapauksessa nainen. Ehkä mun pitää vain puskea itseäni ja oikeasti etsiä sitä kumppania. Mutta mistä ja miten, jos Tinder kerran on noin hankala? Vai voinko luottaa, että kohtalo tuo sen oikean kotiovelle? Vai kuulostaako siltä, etten ole valmis deittailuun ja pitäis jatkaa minä-kautta? Mutta tuleeko minä-kaudesta sitten ikuinen?

AUTA YLIKELAAJAA! Kommentoi – oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!

Kommentit (14)

jennisewer
Liittynyt27.3.2018

Sä et tainnu lukea tai ainakaan sisäistää edellisen postauksesi kommentteja. Eikö siellä kehoitettu ottaa ihan rauhallisesti ja olla vaan sinkkuna ja nauttia vapaudesta. Kauhee paniikki heti löytää joku ja naimisiinkin per heti. Nuo tinderit ym. vastaavat "kerro, kerro, missä lähin nainen" on kyllä ihan tööt..

Ylikelaaja
Liittynyt23.3.2018

Luin mä, ehkä sisäistinkin, niin hyvin kuin mies pystyy. Eikä ole paniikkia löytää joku heti. Mutta mä oon semmoinen, että jos mä nautin sinkkuudesta täysillä, en todennäköisesti deittaile ollenkaan, hengaan vaan kavereiden kanssa. Joten toivottavasti nekin pysyy sinkkuna loppuelämänsä =)

Vierailija

”Niin hyvin kuin mies pystyy” ja ”naiset ei pidä yhdenillanjutuista”. Mietitkö sä ikinä millä tavoin sä puhut naisista ja miehistä?

Vierailija

Tinderissä tutustuminen on ainakin ihan turhaa. Kysy matchilta vaikka 5 sinulle tärkeintä asiaa suoraan ja pyydä sen jälkeen treffeille. Siellä vasta näkee miten kemiat kohtaa. Tinderissä paha on kun ei voi tietää, kuka oikeasti etsii suhdetta ja kuka vaan tappaa aikaansa.

Ylikelaaja
Liittynyt23.3.2018

Erinomainen neuvo, auttaa aloituksen tekemisessä. Mutta minkälaisia noi 5 asiaa vois olla? Pikkaisen kuumottavaa kysyä heti haluatko lapsia =) Pidätkö enemmän koirista vai kissoista? (oikea vastaus on koira) Vai mitä sä kysyisit?

XoXo

Se oikea voi ihan oikeasti löytyä vaikka ns. kotiinkuljetuksena. Töistä, bussipysäkiltä, kirjastosta mistä vaan ja koska tahansa :) Hän voi siis olla vaikka joku kenet jo tunnet. Itse huomasin tiiviin ystävyyden jälkeen olevani rakastunut hyvään kaveriini, mikä olikin erinomainen lähtökohta parisuhteelle. Ja yhdessä olemme edelleen :)

Vierailija

Ei oo pakko deittailla, mutta ei sitten pidä itkeä kun ei tapaa ketään, eihän mitään itsestään synny.

Mutta sen haistaa miehestä jos yrittää ihan liikaa. Ehkä parasta olis, pakota ittes treffeille, vaikka sitten tinderin kautta, mutta ÄLÄ STRESSAA mitä siitä syntyy. Toisin sanoen luota kohtaloon mutta auta sitä vähän =)

independent

Sun kaverit on täysidiootteja. Todella vanhanaikainen käsitys että naiset rentoutuu kun pääsee naimisiin ja on sitten omia itsejään. Mä ainakin oon just semmonen ku olen, ja se sitten kelpaa miehelle tai ei! en halua naimisiin miehen kaa, kelle pitää esittää jotain muuta kuin olen.

Vierailija

Apua mitä tekstiä. Onko tää läpällä kirjoitettu?? Relaa nyt ihmeessä. Ps naisena olossa on monta muutakin huonoa puolta kun toi aikasemmin rupsahtaminen. Niitä ei yks armeija kyl tasota.

Ymmärrän

Hyvin samaistuttava teksti! Ja naurahdin konkurssin feikkaamiselle. Tällaista se on ja jotkut ihmiset ei tuu ikinä löytää elämänkumppania, ikävä kyllä. Ei kai muuta voi kun luottaa siihen että jossain kohtaa sellainen ihminen tulee vastaan kenen kanssa haluaa viettää aikaa, vaikka ei ehkä loppuelämäksi.

Entinen tindersinkku

Samaistuttava teksti. Deittailu vie aikaa ja energiaa! Kuitenkin, koska olet mies, neuvoisin nyt nauttimaan siitä ettei sulla tosiaan ole kiirettä löytää sitä tulevien lapsiesi äitiä ;) eli hengaat rauhassa kavereiden kanssa ja käyt treffeillä sellaisten kanssa joista aidosti kiinnostut ja sitten kun siltä tuntuu! Sitä se mun mielestä tarkoittaakin, että kun lopettaa etsimisen niin se oikea löytyy, eli turha paniikki pois mutta silmät ja sydän auki :) Toinen vinkki on myös tavata mahdollisimman pian kasvokkain, koska jos kaikki on jo kysytty tinderin kautta niin ei puheenaiheita enää jää paljoa treffeille - ja vältä työhaastatteluasetelmaa, ei hyvä. Kirjoittamalla tulee helpommin väärinkäsityksiä kuin keskustellessa, joten hymyä huuleen ja ulos vaan, tsemppiä <3

Tuuliviiri

Mites se menee, et suhteen jälkeen niin vähintään puolet siitä ajasta pitäs olla sinkkuna, että kerkee löytää ittesä taas. Olin 3,5v suhteessa, josta tulee nyt jo 5v sinkkuna. Elämä vaan tapahtui ja aloin työstää itseäni- mitä minä todella haluan elämältäni, mitä ja kuka olen? Totesin että olen nomandi- matkustelija- hulluttelija- tuuliviiri. Ja pidän itsestäni juuri tälläisena. Alkuun stressasi etten ikinä löydä ketään, mutta löysin itseni sen sijaan. Nyt kun olen tepastellut ympäri maailmaa, tavannut ihmisiä niin sattumalta kuin myös tinderistä olen huomannut että ne arvot jo deittailussa kannattaa tarkistaa vastapuolelta. Todella monet kivat tyypit, joista sytyin olivat arvoiltaan ihan eri maata- joka kertoi ettei homma toimisi muuten kun kaverina. Olenkin saanut monta uutta ystävää tinderistä ja jopa projekteja, joissa olen työskennellyt. Mistä sitten aloitan? Kysyn hyvin usein ihmisiltä heidän unelmistaan, jos voisit tehdä jotain tältä istumalta ilman rajoitteita, mitä se olisi? Kysymys on sen verran deeppi, että vastaus usein kertoo jo ihmisestä paljon. Ja tästähän on helppo jatkaa keskusteluksi. Facebookissa pyöri joku aika sitten video joka löytyy haustakin "Before your first date", jossa oli hyvin samanlaisia elementtejä kuin itselläni ihmisten kanssa. Suosittelen katsomaan sen. Mietit varmaan miksi sitten olen vielä sinkku? Niin monia hyviä tyyppejä kuin olenkin tavannut, ne arvot eivät vaan ole olleet tarpeeksi samalla tasolla, jotta jaksaisi alkaa vääntää sydäntä taas hajalle. Ja mikäs tässä ollessa, toteutan itseäni, matkustelen, opiskelen ja seuraan omia suunnitelmiani, jotta tavoitan unelmani. Kyllä se mies vierelleni löytää, mikäli niikseen ottaa.

Pilkka osui omaan nilkkaan

Olen aina naurahdellut näille "se oikea vain tulee, kun lopetat etsimisen" -kommenteille, joita olen saanut paljon. No, laukaisemalla ilmoille täysin sitä tarkoittaenkin "Ei, nyt ei kiinnosta löytää ketään. Sain miehistä tarpeekseni ainakin vähäksi aikaa" satuin yksi päivä menemään treffeille spontaanisti henkilön kanssa, joka oli ihan "ok". Treffien jälkeen olin päästä pyörälläni ja varma (ja edelleenkin), että hän on sielunkumppanini. Mitään vastaavaa en ole koskaan kokenut.

Tästä tulin tulokseen, että etsimällä etsiminen harvoin tuottaa tulosta ja se sopiva löytyy, kun on liikkeellä rennolla mielellä ilman suurempia odotuksia.