Kop kop.. Onko siellä joillain uv-juhlijoilla väsymystä edellisillan juhlista? Täällä mökillä ei skoolattu kuin muutama malja, mutta näissä seesteisissä maisemissa on ollut sitäkin enemmän aikaa miettiä niitä omia kommelluksia viime vuodelta. Ehkä nämä tarinat helpottavat jonkun oloa :D

 

Bollywood tanssijana Ibizan houseklubilla
Olimme kuvaamassa mainosmateriaalia Ibizalla. Ohjelmaamme kuului Amnesian päättäjäisbileet (en valita) ja saimme vielä juhlia näitä ehkä koko klubin parhaimmassa pöydässä itse dj:n yläpuolella. Seurueessamme oli eri maista vaikuttajia ja markkinointitiimiä. Kaikki olivat oikein riemukkaalla juhlatuulella, mukaan lukien hauska Intialainen keski-ikäinen pukumies joka vastasi Lontoon puolen markkinoinnista. Jostain kumman syystä me kaksi sitten innostuimme tanssimaan näyttävästi Bollywood-koreografioita. Etteikö tämä näyttänyt jo muutenkin tarpeeksi oudolta housemusiikin bileissä, niin pitihän meidän koittaa vielä tanssia bollywoodia nopeutettuna housen tahdissa. Olimme varmasti upea näky siellä dj:n yläpuolella :D

 

Ihan salakuljettajan leima otsassa turvatarkastuksessa
Eteleä-Afrikasta kotiinpaluumatkalla olin ostanut flunssaani Kapkaupungin lentokentältä koneeseen särkylääkkeitä ja nenäsumutetta. En tietenkään muistanut pakata sumutetta minigrip-pussiin, joten vaihtaessamme konetta Dohassa otettiin minut sivuun turvatarkastuksessa.
Turvatarkastajat mutisivat ensin nesteestä ja sitten jostain pillereistä – vasta tässä vaiheessa tajusin nenäsumutteen ja laukunpohjalla lojuvan irrallisen pahoinvointilääkkeen (mikä oli ilmeisesti tipahtanut laukkuuni kun sairastin Afrikassa ruokamyrkytystä).
Yritin toki selittää etten kanna mukana mitään laitonta, mutta tarkastajat eivät olleet kovin juttutuulella. Tavarani olivat aivan levällään tarkistuspöydällä ja niiden parissa hääri varmaan viisi ihmistä. Yksi tyyppi tutkaili kirjaani sivu kerrallaan, toinen repi puhelimestani kuoria irti - ja rikkoi ne:( kolmas teki pyyhkäisytestejä, neljäs tutki elektroniikkaani ja kehui adapteriani - Sillä voi ladata kaikissa maan pistorasioissa! Viides kaiveli meikkipussiani ja yritti pähkäillä miten avata kaikkia niitä purnukoita.
Teki mieli auttaa avaamaan Diorin kompleön puuterirasian sutikoteloa, mutta naispuolinen tarkastaja vei minut yllättäen jonnekin sermin taakse, missä piti ravistella rintsikoita, (tässä kohtaa toinen mukana olevista naisista peitti silmänsä käsillä?) avata nuttura ja pöyhiä hiuksia, ottaa kengät pois ja lopulta myös housut, ja sitten käskystä kyykätä ylös alas siinä naisten edessä pikkareissa.

Tilannetta ei ehkä auttanut se, että sen hullunkurisuus nauratti minua aikalailla. Teki mieli selittää naiselle, että jos minulla olisi jotain ”siellä sisällä” niin ei ne kyllä siitä kyykkäämisestä ulos pikkareiden läpi tupsahda. Vai tippuuko teiltä tamppooni jumppatunnilla? Näin ainakin itse asian järkäilin, mutta yritin olla vain nauramatta ja jatkoin kyykkäilyä.

Tavarat läpikotaisin pengottuina ja reidet melkein kipeinä tästä turvatakastus-kyykkytunnista sain lopulta pakata kamani ja juosta täysiä koko kentän halki jatkolennolleni minne ehdin ihan viime sekunneilla. 

 

 

Juhlien jälkeen kuvauksissa
Aikataulukämmin ja sekoilevan meilin takia sain tietää eräiden kuvauksien muuttuneesta aikataulusta vasta myöhään kuvausaamua edeltävänä iltana. Juuri sinä iltana kun juhlimme kolmen ystäväni yhteisynttäreitä (mitkä olivat alkaneet jo päivällä). Saadessani viestin aikataulumuutoksista oli jo hieman myöhäistä drinkkien suhteen jarrutella. Kertoessani tilanteen sain vain naurvien emojien kera viestin takaisin että ei mitään hätää, krapulaiset mallit ovat kuulemma studiolla täysin arkipäivää (ok :D) 
Tietenkin ajattelin etten edes kuulu heihin koska en yleensä kärsi kovista krapuloista, mutta totta kai juuri seuraavana aamuna olo oli aika kamala. 5 tuntia ja 9 eri asuvaihdoista studiovaloissa tuntui lievästi sanottuna mielenkiintoiselta. Varsinkin siinä vaiheessa kun jumituin pukukopissa valkoiseen kuvausmekkoon, niin että pää oli mekon sisällä, mutta kädet sojottivat ilmaan jostain mekon väärin päin käännetyn jättihelman uumenista. 
Siinä kylmähikipaniikissa oksennus ei ollut kaukana kurkusta ja mietin, että jos nyt oksennan sekä itseni että tämän lainamekon päälle täällä pukukopissa niin en kehtaa enää ikinä tehdä töitä koko lafkan kanssa.   
Onneksi en oksetanut, pääsin mekosta ulos ja kuvauksetkin sujuivat lopulta ihan mutkitta. En silti varmaan koskaan unohda tuota kuvausaamua ja opinpahan ainakin sen ettei enää koskaan kuvauksia ja juhlia edes samalla kalenteriviikolla!

 

 

Ajokiellossa
Voisin jopa kehuskella olevani melko tarkka autoni kanssa. Kaikki vakuutukset, katsastukset, huollot ja öljynvaihdot aina vuosi toisensa jälkeen kunnossa, mutta mitä ihmettä tapahtui katsastuksen kanssa viime kesäkuussa? Ehkä olin liian keskittynyt järjestelemään Saaran polttareita, minkä jälkeen kesän riennot vei mukanaan. Ehkä unohdin koska katsastuksesta ei tule enää mitään muistutuslappuja, mutta havahduin vasta joulukuussa ajatukseen ettei kaikki ole kunnossa auton kanssa. Rekisteröintitodistus kertoi että olen tuprutellut menemään yli puoli vuotta ajokieltoon katsastamattomuuden takia laitetulla autolla. Ihme, etten kertaakaan joutunut poliisin tutkaan tuona aikana.

 

 

Ei millään säästölinjalla
Ostimme perheen kesken lentoja ja äitini hieman yli-innokkaana halusi ostaa lennot mahdollisimman ajoissa. Ettei vain hinta nouse!
Nooooh, ostamamme lähemmäs 900 euron lennot olivatkin sitten oikein mukavasti heti seuraavana päivänä 340euron alennuksessa. AUTS!!!! Kiitti äiti, onneksi oltiin ajoissa :D

 

 

IHANAA VUOTTA 2018 

Toivotaan, että se on meille kaikille täynnä seikkailuja :)

Kommentit (9)

Vierailija

Kiitos! Joo, noita hirveitä tilanteita lentokentillä. Niistä voisin itsekin kirjoittaa. Pahinta on kun tulevat puskista eteen. Säkin varmaan kuuluisit siihen sarjaan joka otetaan sivuun LAX:ssa ja viedään tylyyn halliin odottamaan tuntikausiksi ilman mitään tiedotusta ja samalla kieltään kaikki yhteydenpito ulkomaailmaan ilman kelloa. Siinä on muilla retkueen jäsenillä miettimistä minne se yksi joutui. Tai kun BKK:ssa et pääse jatkolennolle repussa rypistyneiden passin sivujen takia ja joudut palaamaan takaisin seuraavalla lennolla kotimaahan. Huoh.

Vierailija

Kyllä tuo sunkin kohtalo kovalta tuntui. 😉👍 Ainakin mun huumorihermo ois ollut koetuksella siinä kyykätessä ja miettiessä ehtiikö koneeseen vai ei...ja pitääkö paluulento ostaa itse vai saako armoa lentoyhtiöltä. Vakuutus ei nimittäin aina tule vastaan kaikissa yllättävissä tilanteissa. Mutta vauhdikkaita seikkailuita sinulle sekä oikein mukavaa uutta vuotta 2018! 🗽

Vierailija

Mahtava postaus😂😂 Hyvää uuttavuotta sulle ja todellakin toivotaan et vuosi on täynnä seikkailuja (ehkä maailman ihanin uv-toivotus)❣️

Sandra

Haha, olin siinä Dohan kentällä sun takana turvatarkastuksessa ja tulit samalla lennolla sitten Helsinkiin. Hieman ihmetytti itseäni se tilanne ja tunsin sympatiaa koska omien sairauksien takia joudun kantamaan isoja määriä lääkkeitä mukana ja usein niihin kiinnitetään tarkastuksessa huomiota. Aina siinä sitten selittää omaa kroonista sairauttaan. Hyvä että ehdit lennolle! Olit kauniimpi luonnossa kuin kuvissa.

JULIA Toivola
Liittynyt17.11.2015

Eikä, olitko haha 😂😂😱😱😂😂 niin outoa!
Ja voi ei, varmasti raskasta tuo lääkkäiden ainainen tarkistus :/

Ihanasti sanottu, kiitos ❤️ (varsinkin kun olin ihan räjähtänyt kapkaupunkilennon jäljiltä 🙈)

Jos joskus vielä törmätään (toivottavasti rennommissa merkeissä) niin moikataan :)

Pinja

Hahah, näille sun jutuille saa aina nauraa vedet silmissä 😂😂 Ihanaa että kerrot näitä 👌Hyvää ja seikkailuntäyteistä Uutta Vuotta Julia!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat