- Thaimaa, Koh Samui -

 

Kaikki alkoi siitä, kun selasimme hotellimme esitteen aktiviteettiosiota. Poikaystäväni synttäriviikonloppu oli tulossa ja ajattelimme sen kunniaksi nostaa peppumme hotellin rantatuoleista. Halusimme viettää rennon päivän rannalla ja ehkä käydä veneillen katsomassa lähistön pikkusaaria.
Esitteessä, sekä pikaisen googlettelun tuloksena paljon hehkutettu private beach picnic kuulosti hieman siltä mitä olimme hakemassa. (Vaikka emme ole kummoisia romantikkoja ja ajatus siitä, että joku kokkailisi vain meitä varten jossain autiolla saarella tuntui hieman oudolta, mutta päätimme silti kokeilla).
Ja mitä enemmän lopulta mietin asiaa, sitä paremmalta kuulosti kuvitelmani autiosaaren sileälle rantahiekalle kateusta rantapiknikistä. Viiniä lasissa, herkullinen lounas lautasella. Ei muita ihmisiä mailla halmeilla, vain liehuva palmu varjona ja siniset merimaisemat taustalla. Vähemmästäkin sitä alkaa maalailla päähänsä juuri tuollaista kiiltokuvamaista visiota. Sellaista unelmienpoikamies sarjassa nähtyjä yksilödeitti-setuppeja :D

 

Matka unelmatreffeillemme kesti melko kauan. Ensin meidät tultiin hakemaan hotelliltamme ja ajoimme n.45 minuuttia saaren toiseen päähän pieneen satamaan. Satamassa meitä oli vastassa oppaamme, sympaattinen thaimaalainen mies, sekä veneen kuski. Kumpikaan ei puhunut kuin muutaman sanan englantia, mutta hyvin siinä tuli toimeen hymyllä ja käsiä huitomalla.
Miehet veivät meidät perinteisellä värikkäällä thaimaalaisella veneellä ensin syöttämään kaloja. Tätä osuutta ei lukenut esitteessä, mutta mikäs siinä oli pikkukaloja katsellessa. Samassa spotissa oli tosin n. kuusi muutakin venettä ja koska emme olleet snorklaamassa, olimme melko pian valmiita.

Sitten kohti autiorantaa. Ainut vain, että se ei ollut autio millään tavalla. Oikealla puolella näkyi pitkä laituri ja iso rakennus, vasemmalla puolella kalastajahökkeleitä ja baari, sekä n. 10 muuta venettä parkissa. Se kohta mihin me menimme oli vain pätkä rantahiekkaa, missä ei sattunut olemaan ketään muuta.

Eikä siihen muita olisi mahtunutkaan. Hiekkaa oli kyllä pitkä pätkä, mutta n. 2 metrin leveydellä ja siitä ensimmäinen metri aaltojen mukana huuhtoutunutta roskaa. Siinä kohtaa saarta missä olimme, olimme ainoassa "autiossa" kohdassa, missä ei ollut liikaa kasvillisuutta, tai isoja oksia rannalla. Sympaattinen oppaamme pahoitteli asiaa ja siivoi oksalla pahimmat roskat pois piknikvilttime alta. Teki mieli sanoa, että ei tarvitse. Ehkä se unelma-autioranta-kiiltokuva oli repäisty jo pois pääni sisäisestä kiiltokuva-albumista ja tilalle läimäisty ”hölmö, mitäs odotit liikoja” –tarra.

Mitä nyt muutamasta roskasta ja hieman eritavalla markkinoidusta retkestä. Koitettiin naureskella poikaystävän kanssa että täällä nyt oltiin ja parasta olisi vain nauttia.

 

 

Piknik katettiin puun alle ja opasmies kaatoi laseihin viiniä. Join viiniä silti, vaikka huomasin, että viinipullo oli jo avattu. Siinä oli eri korkki kun mikä siinä alun perin olisi kuulunut olla, ja mietin itsekseni, että joko sisällä oli jotain muuta viiniä, tai sitten se oli (toivottavasti) täytetty vain isommasta satsista? 

Ruoka oli hyvää. Kanavartaat jätin kummallisen koostumuksen takia syömättä, mutta papayasalaatin hotkin ennnätysvauhtia. Se saattoi tosin myös johtua siitä, että paikka oli täynnä hyttysiä ja itikat söivät minua vielä nopeammalla vauhdilla kuin minä sitä salaattia. Oli vaikea pysyä aloillaan ja keskittyä tuijottamaan rantahiekaan aaltojen mukana bumerangina huuhtoutuvia muovipulloja. Mietin mitä mahtoikaan olla sisällä isossa kuminauhoilla tiukaksi sidotussa muovipaketissa, mikä oli juuri jalkoihini huuhtoutumassa.

Romanttisuus siitä ehkä oli hieman kaukana, mutta oli meillä silti hauskaa. Jälkkäriksi saatiin vesimelonia ja paikallista vihreää kookoshyytelöjälkkäriä. Poikaystäväni sai päähänsä palmunoksasta tehdyn hatun. Se oli suloinen.
Kun ruoka oli syöty, kävelimme rantaa pitkin, oksien yli loikkien saaren kärkeen, missä muut veneet olivat parkissa. Siellä hiekka oli puhdasta ja rantaviiva kiiltokuvamaista. (Suurin osa postauksen kuvista siis tältä rannalta).
Olisiko tämän pitänyt olla se oikea piknikpaikka, mutta koska ranta oli täynnä muita turisteja emme voineet sielläkään olla?

Kävimme saaren kärjessä uimassa ja loikoilimme rannalla kunnes palasimme takaisin veneellä satamaan ja matkasimme autolla takaisin hotellillemme.

 

 

Myöhemmin matkanjärjestäjän kysyessä poikaystävältäni palautetta, saimme kuulla ettemme olisi saaneet edes olla koko saarella. Missä ihmeen saarelle meidän olisi sitten edes kuulunut olla?
Matkanjärjestäjä palautti meille puolet rahoista, mutta minua lähinnä askarrutti, että ei kai se sympaattinen opas saanut nyt potkuja.

 

Vähän jäi hämmentynyt fiilis koko reissusta, joten oli pakko kirjoittaa näistä kokemuksista. Jos joku siellä laillani piirtelee tällaisia kiiltokuvamaisemia priva-piknikeistä Koh Samuin lähisaarilla, niin kannattaa varmistaa matkanjärjestäjältä kunnolla mitä on luvassa :)

Kommentit (2)

Iitu

"Minua lähinnä askarrutti, että ei kai se sympaattinen opas saanut nyt potkuja." - Tämän takia blogiasi on niin ihana lukea, hyvä sydän paistaa teksteistä läpi :) kiitos <3

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

 

BUSINESS INQUIRIES AND CONTACT:
julia@juliatoivola.com

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014
2013
2012
2011

Kategoriat

Instagram