Ikuisesti yksin?

Vierailija

En oikeastaan edes tiedä miksi kirjoitan tänne, kaipa tahtoisin hieman avautua tästä asiasta koska se on alkanut ahdistaa toden teolla.

Olen 20-vuotta täyttävä nainen ja elämäni on tällä hetkellä melko yksinäistä. Luultavasti suurimmalla osalla tämänikäisistä on takanaan jonkinlaisia ihmissuhteita, jos ei mitään vakavaa, niin ainakin jotakin "säätöä" tai vastaavaa. Itse kuulun siihen kastiin, jolla ei ole minkäänlaista kokemusta vastakkaisesta sukupuolesta. Tai sanotaanko, että ei ole kokemusta romanttisessa mielessä, on minulla veli sekä yksi läheinen ystävä joka on homoseksuaali.

Tahtoisin tietää onko muita, jolla on samanlainen tilanne. Jos, on niin mistä ajattelette tämän omalla kohdallanne johtuvan?

Jotenkin viime aikoina olen miettinyt tätä asiaa paljonkin ja
varsinkin sitä, että löydänkö koskaan ketään. En ole koskaan ollut 'ihastunut' kehenkään ja jotenkin koko asia tuntuu kovin kaukaiselta. Silti haaveilen omasta perheestä ja siitä, että saisin jakaa elämäni jonkun kanssa.

Miten ihmeessä ihmiset tutustuvat toisiinsa? Itse ajattelen olevani ihan normaali, tavallinen nuori nainen. Opiskelen ja käyn töissä, matkustelen paljon, rakastan musiikkia, pyrin olemaan kiltti ja avosydäminen kaikille tapaamilleni ihmisilleni ja olen ihan tyytyväinen omaan ulkoiseen olemukseenikin, mutta silti päivän päätteeksi olen aina yksin.

En tiedä mistä kiikastaa. Olisi kiva kuulla muiden kokemuksia.

Kommentit (5)

Vierailija

Oon samaa ikäluokkaa, ku sinäki ja mulla on yks vakava muutaman vuoden seurustelusuhde takana päin. Mun mielestä sun ei kannata ton asian kans kiirehtiä, eikä kannata alkaa ajattelee sillee et tyylii otat ensimmäisen vastaantulevan. Semmonen tyyppi tulee kyllä varmasti vastaan, jonka kans haluat joko säätää tai sit vaikka jotain vakavempaaki. Nyt ku en enää seurustele, niin olo tuntuu välillä melko yksinäiseltä ja se alkaa pidemmän päälle masentamaan. Sama olo ollu itelläki, etten löydä ketään enää. Ajan kanssa, niin kyllä se siitä :) Sun täytyy vaan olla avoin :)

Vierailija

Minulla oli ollut muutama huono seurustelusuhde, ja useita vähemmän vakavia juttuja, ajattelin aikasemmin usein tuota samaa, löydänkö koskaan sitä oikeaa? Kukaan mies ei kolahtanut kunnolla, petyin kaikkien kanssa jotenkin. Yksin eläminen oli paljon mukavampaa, kun ihmisen kanssa jonka kanssa kemiat ei täysin kohtaa.

Minulla on muutamia kavereita jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä, miehiin ei vaan saa minkäänlaista kosketusta. Osa on vielä pari vuotta vanhempia kuin sinä. Syyt voivat olla moninaisia. Kuulostat oikein fiksulta tytöltä, että sinussa ei ainakaan ole mitään vikaa. Useimmiten miehet lähestyvät helpoiten avoimia naisia, sellaisia joille on helppo jutella. Ole vain oma itsesi, ei tarvitse alkaa leikkimään avointa kuitenkaan! Ja nuoriahan tässä vielä ollaan, ehdit ihastua ja rakastua vielä moneen otteeseen !

Puolisen vuotta sitten löysin sitten miehen jonka kanssa haluan jakaa elämäni, nyt ei haittaa että olen aikaisemmin olen saanut itsenäistyä ja miettiä mitä haluan!

Kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija

Itse olen ollut samassa tilanteessa ja aika samat fiilikset. Minun on aina ollut vaikea saada ystäviä, miesten tapaamisesta puhumattakaan. Tiedän itselläni sen johtuvan koulukiusaamisesta, joka vei itsetuntoni täysin ja teki minusta ujon. Pidän huolta ulkonäöstäni, olen huumorintajuinen ja mukava, mutta tuntui että sitä toista paria ei löydy mistään. Muutaman miehen tiedän olleen ihastuneen minuun, mutta en tuntenut mitään heitä kohtaan.

Olen nyt 28-vuotias, ja en ollut edes suudellut ketään pari vuotta sitten. Rakastuin ensimmäistä kertaa vuosi sitten, joka tavallaan tapahtui täysin odottamatta. Itseäni harmittaa nyt, että elin "nuoruuteni" liian varovaisesti. Tuli istuttua viikonloput kotona masentumassa, kun olisin voinut olla keräämässä kokemusta. Liian usein tuli kieltäydyttyä kaverien kutsuista, koska tunsin oloni epämukavaksi baareissa.

26-vuotiaana ystävät alkoivat jo vakiintumaan, perustamaan perhettä yms. ja alkoi todella ahdistamaan. Olin aina haaveillut ulkomailla asumista ja nyt minulle tarjoutui siihen mahdollisuus. Päätin kerrankin olla rohkea ja tarttua tilaisuuteen. Ulkomailla tapasin monta kiinnostavaa miestä (ehkä suomalaiset eivät sovi minulle ;)), ja myös nykyisen rakkaani. Ainakin minä osaan arvostaa nyt ihmissuhdettani eri tavalla, koska kärsin niin kauan yksinäisyydestä.

Neuvoisin olemaan mahdollisimman avoin ja rohkea uusia tilanteita ja ihmisiä kohtaan. Kannattaa käydä läpi pari väärää miestä ja kerätä kokemusta ennenkuin päätyy oikean kainaloon. Älä luovu toivosta, koska olet kuitenkin vielä nuori.

koilas

Vai yksin olet ja se mietityttää sinua.

Voisinko tutustua sinuun minäkin tunnen yksinäisyyttä olen mies vaikka olen liitossa vaimolla on toinen

en saa seksiä häneltä.Olen n.50 mies kaipaan kunon seksiä pitkiä esileikkejä että saa koskea joka paikkaan

mihin vaan.Suihkussa yhtä aikaa hän ei halua suikuun minua yhtä aikaa.Kerrot homoista mitä olen heistä

mieltä en ole olut homon kanssa alasti enkä muutenkaan.Yksi kokemus on homosta joka pussasi korvaani

oli lahdessa olin likkakaverini kanssa Diskossa hänen likkaKAVERIN JA HÄNEN POIKAKAVERIN KANSSA

istuimme iltaa koitinko hanen likka kaveriaan selästä siihen hänen miehensä reakoi pussaten minua

korvaan se teki tajutoman tunteen mulla pili reistaili.En sen enempää ole harastanut samaa suku

puolta.Siitä on jo aikaa 30v ja ole namisissa toisen kanssa jok on vieraan kanssa antaa vireaalle

pilluaan joko naiselle tai parille

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat