Kaksi päivää tehokasta vappujuhlintaa alla, ja olen yhä erittäin tehokkaasti sinkku. Kaverini ripitti minua tänään aiheesta ja kysyi, miksi olen yhä sinkku. Teki mieli kysyä, miksi olet yhä ääliö? Vastasin kuitenkin klassikon, eli että ei ole tullut se oikea vastaan.

Kaverini ehdotti, että kannattaisi lopettaa deittailu, koska en selvästikään ole siihen valmis. Blogin kommentteissakin on ehdotettu samaa.

Aloin miettiä ajoituksen merkitystä parisuhteen syntymisessä. Mitä jos ei olekaan olemassa sitä oikeaa ihmistä, vaan pelkästään oikea ajoitus?

Olen ollut kieltämättä hieman vastahakoinen asiakas sinkkumarkkinoilla. En jaksa jauhaa Tinderissä ventovieraiden kanssa. Baareissa keskustelen mielummin ystävieni kanssa kuin menen kyselemään, kuka paikalla olevista naisista haluaisi käteensä toisen drinkin. Olen ollut fiksujen ja kauniiden naisten kanssa treffeillä, mutta päätellyt aina, ettei oikein kolahtanut ja antanut asian olla. Ehkä on peiliin katsomisen paikka.

Useimmat kavereistani ovat löytäneet sen oikean, joiden kanssa uskon heidän astelevan naimisiin. Mutta kaikilla kavereillani on takana useampi vakava suhde, ja myös heidän eksänsä olivat upeita. Suhteet päättyivät hyvin epädramaattisesti siihen, että into hiipui. Pohjimmiltaan kavereitani ei kiinnostanut. 

Kavereiden eksien ja nykyisten välillä on vain yksi merkittävä ero: nyt kaverit ovat oikeasti motivoituneita. He miettivät pidemmälle tulevaisuuteen ja haaveilevat ehkä jo perheestä. Väitän, että motivaation puutteessa heillä meni monta ihan yhtä oikeaa naista roskiin. Aika ei ollut kypsä, ja sitten lopulta kumppani oli…

Ehkä kohtalo ei varmista, että jokainen tapaa sen oikean. Ehkä kohtalo varmistaa, että jokainen haluaa jossain vaiheessa parisuhdetta niin paljon, että innostuu ihmisestä, joka sillä hetkellä sattuu tulemaan vastaan. Onpas romanttinen ajatus. Ehkä mullakin on Tinder-matcheissa se oikea odottamassa sitä, että aika on kypsä. Voinkohan silloin vielä soittaa treffikumppaneille, keiden kanssa homma ei nyt edennyt ilman mitään kunnon syytä?

Olin vappuaattona pitkästä aikaa yökerhossa kavereiden kanssa. Ilma oli juhlatunnelmaa ja toivoa täynnä. Sitten törmäsin eksäni parhaaseen kaveriin, jota en ole tavannut eron jälkeen eli kuuteen kuukauteen. Vaihdettiin nopeasti ja kivasti kuulumiset, mutta ilta meni pilalle. Eksän bestis oli kuin kryptoniittia mun sinkkuillalle. Ei tullut mielenkään mennä iskemään ketään kryptoniitti-naisen ollessa samassa kiinteistössä. Tuntui kuin nainen olisi tarkaillut jokaista liikettäni ja kuvannut ne livefeedillä eksälleni ja someen otsikolla “siellä se sika taas menee”.

Tosiasiasssa eksän kaveri oli mukava, eikä tehnyt mitään mitä kuvittelin. Eksäkin on jo mennyt elämässään eteen päin, emmekä ole olleet eron jälkeen juurikaan tekemisissä.

Olisiko mulla sittenkin se kuuluisa minä-kausi kesken? Olen siis yksi niistä tuhansista ja vihatuista ääliöistä, jotka hengaa Tinderissä ihan vain kohottaakseen itsetuntoaan. Onhan se hauskaa katsella Tinder Goldin kuvagalleriasta, että jee tuokin haluaisi kanssani treffeille. Sitten voi jatkaa kavereiden kanssa saunomista tai kotona leffan katsomista ja ajatella, että deittailuhomma on täysin hallussa.

Oikea ihminen onkin vain joku ihan kiva tyyppi oikeaan aikaan. Tuntuu surulliselta mutta loogiselta. Mutta se on myös vaarallinen ajatus, sillä se on houkuttelevan hyvä peruste lopettaa yrittäminen. Vai kilahtaako mikroni kello merkiksi, kun olen valmis löytämään kumppanin?

Toisaalta “en ole valmis” -höpötyksen voi aina rikkoa Heidi Klum -testillä, jota varmasti parisuhdeterapeutien Harvardissa opetetaan: Jos Heidi Klum soittaisi ovikelloa ja pyytäisi poikaystäväkseen, enkö innostuisi ja motivaatiota parisuhteeseen löytyisi?

Olipas rankka vappu…

AUTA YLIKELAAJAA! Oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!

Kommentit (4)

Amyy

Uskon itse, että jokaiselle on olemassa ei vaan yhtä, vaan useampia "niitä oikeita". Ja sitten on nimenomaan elämäntilanteista ja muusta kiinni, kenen kanssa niistä lopulta päätyy naimisiin. Ei kuitenkaan kannata ajatella, että juuri sinulle sopivia tyyppejä olisi pilvin pimein. Tuskin nimittäin on, eli hyvistä kannattaa pitää kiinni ja yrittää sopeuttaa omaa elämäntilannettaan siihen. Koska jos sitten menet naimisiin "jonkun ihan kivan" kanssa, joudut luultavasti pariterapiaan ja vielä eroat parin avioliittovuoden jälkeen. 

Simple as that

Ihmiset eroavat aina jostain syystä. Se, kenen kanssa ei löydy syytä erota, on se oikea.

Vierailija

Jep, jos sekoaa eksän kaverin näkemisestä niin että koko ilta menee pilalle, ei kyllä ole valmis deittailemaan. Mutta mikäs kiire sinulla muka on, rauhassa vaan eteenpäin! Kyllä se sitten tulee kun on tullakseen. Tsemppiä!