Kiitos taas avusta treffailun kiemuroissa. En lopulta mennyt toisille treffeille kummankaan viimeksi mainitun sinänsä fiksun ja kauniin naisen kanssa. Niin kuin sanoitte, kai sen jotenkin maagisesti tuntee, jos haluaa toisille treffeille.

Sittenhän piti ilmoittaa naisille, ettei toisia treffejä tulisi. Tai kuulemma ei olisi pitänyt ilmoittaa. Siitä se ylikelaus sitten lähti ja sai ajattelemaan rehellisyyttä. Kun on rehellinen, ei satuta, toimii oikein, on herrasmies. Rehellisyys hyvän maineen perii. Onko se lopulta niin hyvä asia?

Nainen, jonka olin tavannut Tinderissä, sanoi heti treffien päätteeksi, että haluaa kuulla heti, jos mies ei halua tavata uudestaan. En ollut innostunut uudesta tapaamisesta, mutta ajatus sen ääneen sanomisesta tuntui kamalalta. Lopettaa sinänsä kiva puolentoista tunnin kahvittelu siihen, että nyt tapasin sinut, arvioin sinua, enkä halua enää tavata sinua; santsikupit kahvia olivat valhetta, en todellakaan ollut kiinnostunut sinusta, yritin vain pysyä hereillä. Hirveää. En siis todellakaan sanonut mitä ajattelin.

Jossain vaiheessa lähetin naiselle viestin, jossa vetosin katastrofaaliseen työtilanteeseen – pitkään aikaan ei olisi aikaa tapailla ketään. Paino sanalla ketään. Eli it’s not you, it’s me. Ja tuntui menevän läpi. Eikö maailma ole parempi paikka pikku pikku valehtelun jälkeen? Nainen ajattelee, että hänessä ei ole mitään vikaa ja jatkaa hyvällä fiiliksellä deittailua. Kaikki voittavat, eikö?

Sitten toinen treffikumppani, jonka kanssa liikumme osittain samoissa porukoissa. Treffeistä oli mennyt jo viikko, kun sain päätettyä, ettei toisia treffejä tulisi. Ajattelin, ettei saa jättää naista roikkumaan, herrasmies ilmoittaa aikeistaan selvästi ja tyylikkäästi. Olin siis laittamassa hyvillä mielin viestiä katastrofaalisesta työtilanteesta tai jostain muusta nerokkaasta tekosyystä, kun naispuolinen kaverini puuttui peliin. Olin kuulemma tekemässä ison virheen ja nolaamassa naisparan perinpohjaisesti. Olisi kuulemma ollut todella törkeää ilmoittaa viikon radiohiljaisuuden jälkeen, että toisia treffejä ei tule. Se oli kuulemma jo melko selvää. Eikä muutenkaan ollut mitään syytä alleviivata asiaa, siitä tulisi vain paha mieli. Kaverini mukaan pidin itseäni myös hieman turhan tärkeänä; nainen kuulemma oletettavasti deittailee muitakin, eikä mun pitäisi nostaa itseäni jalustalle ja antaa kuvaa, että jatkotreffien hautaaminen oli vain minun käsissäni.

Tässä siis naissukupuoli itse toivoi, ettei sanota totuutta ääneen. On kivempi moikkailla ja hymyillä juhlissa, kun valehdellaan yhdessä, ettei mitään tapahtunut. Ettei tavattu, arvioitu toisiamme ja tehty valintaa jatkosta. Vaikka tehtiin. Mutta selvä homma, ja olen samoilla linjoilla. Tosin olen vähän ymmälläni siitä, milloin jatkopäätöksestä kuuluu ilmoittaa ja milloin ei?

Seksisuhteista puhuttaessa naisten neuvo on yksimielinen: sano suoraan heti alussa, mitä olet hakemassa, niin kukaan ei loukkaannu. Pohjimmiltaan seksisuhteissa on kuitenkin kyse siitä, että toinen ei näe toisessa potentiaalia enempään kuin seksiin. Jos kumppani innostaisi, miksei voisi alkaa ihan oikeasti tapailla ja viettää aikaa? Fiksu nainen sanoi mulle aikoinaan, että jos mies sanoo seksin tai tapailun jälkeen, ettei halua nyt yleisesti ottaen seurustella kenenkään kanssa, hän ottaa kyllä itseensä; mies varmasti haluaisi seurustella, jos olisi kohdannut oikean ihmisen. Olen valitettavasti samaa meiltä.

Mäkin vingun ja arvon, olenkohan valmis seurusteluun. Miksen olisi? Mikä henkinen ihmislukko mulla voisi olla, joka kategorisesti poistaisi mahdollisuuden seurustella? Vaikka takana on pitkä parisuhde, vaikea äitisuhde ja ajanhallinnan ongelmia, aivan varmasti voisin rakastua, jos vain löydän jonkun, kehen rakastun.

Treffailussa ja ihastumisessa on paljon sen varassa, että puhutaan vähintäänkin muunneltua totuutta. Treffeillä kerrotaan matkoista eikä masennnuksesta. Puhutaan harrastuksista eikä yksinäisyydestä. Maalataan haaveita eikä pelkoja. Tinderissä ja somessa annetaan täysin valheellinen kuva elämästä. Mitä sinne crossfitin ja surffauksen väliin kuuluu? Kuka haluaa nähdä kuvia siitä?

Eikö voida sopia, ettei rehellisyys deittailussa palvele ketään ja valehtelu on kohteliasta, miehen puolelta jopa herrasmiesmäistä? Vai olisiko kaikille parempi valehdella, ettei näin ole ja toivoa, että kaikki vain tajuavat asian itse?

AUTA YLIKELAAJAA! Oletko samaa mieltä, mitä neuvoja antaisit? Parhaat kommentit nostetaan seuraavan kuun lehteen!

Kommentit (4)

Antti

Periaatteessa olen samaa mieltä kanssasi tästä, mutta en kuitenkaan lähtisi ajatuksesta, että rehellisyys deittailussa ei kannata. Mielummin kääntäisin asian niin, että totuuden määrää kannattaa rajoittaa deittailussa.

JGlo

On varmaan ihan luonnollista, että ihmiset haluavat antaa itsestään positiivisen kuvan, eivätlä siksi heti kerro vaikka masennuksesta. Samoin käytöstavat on hyvä olla ja turha loukata ketään vaikka ei haluaisikaan nähdä uudestaan. Mutta en sitä nyt valehteluksi kutsuisi.

Vierailija

Periaatteessa olen samaa mieltä, että jos mies ei yhtäkkiä hengailun jälkeen haluakaan mitään, hän ei ole vain kiinnostunut. Tiedän kuitenkin ihan tosielämästä tapauksia, että joku on lopettanut deittailun vain koska on ollut jotenkin niin lukossa, että ei ole tiennyt mitä haluaa. Ja myöhemmin tullut katumapäälle ja yrittänyt saada deittiään takaisin. Mutta silloin on ollut jo liian myöhäistä ja naisella kuvioissa joku toinen. Eli kannattaa olla tarkka, ettei myöhemmin ala kaduttaa. 

Maisa
Liittynyt20.4.2018

Rehellisyys ei toimi sitten tippaakaan. Itse lauon asiat suoraan niinkuin ne on enkä muuta itseäni treffien ajaksi. Tämä tulee ilmenemään kyllä myöhemmin, niin ei ole järkeä edes esittää jotain mitä ei ole. Deiteillä olen sanonut heti, kyllä, että en näe että toimittais pariskuntana, mutta olisi mukava kuitenkin pysyä ystävinä. Osasta ei kuulu tämän jälkeen mitään, mutta osasta on ihan oikeasti tullut ystäviä. Sitten kun tapaan sen henkilön, kenen kanssa oikeasti natsaa, niin sen pidän. En ala odottelemaan sitä hetkeä, että ehkä se tästä vielä tulevaisuudessa hymyksi muuttuu. Kyllä sen ensimmäisillä treffeillä huomaa heti natsaako vai eikö.