Suurten päätösten edessä

Miksi haluan isona?

Hyvä kysymys, tätä olen tässä lähiviikkoina pohdiskellut ihan olan takaa!

Mulle on iskenyt paniikki tän asian kanssa.
 Samanlainen tunne mulla oli viimeksi ysiluokalla, kun piti päättää mihin lukioon haen. Nyt vaan tämä päätös on hieman suurempi. Ammatinvalintatestistä ei ollut oikein mitään hyötyä: ensimmäisenä oli Kuluttajaneuvoja, toisena matkailuvirkailija ja kolmantena baarimestari. Noh, onhan nämäin kiinnostavia, muttei ehkä ihan just sitä mitä haluaisin.
 
En tosiaan oikeastaan tiedä mitä haluan eniten tulevalta. Mulla on monta, toisistaan hyvinkin paljon poikkeavaa, alaa mielessä. Varmaan ainakin haluan mennä opiskelemaan alaa, joka kiinnostaisi. Ja plussana materialistisena ihmisenä mulle tärkeää on myös mahdollinen tuleva palkka. Kuitenkin palkkaa jne ennen tulee monta muuta asiaa. Haluan alalle, jossa pääsen tekemisiin ihmisten kanssa ja voin tehdä työlläni jotain hyvää. Työn pitää myös olla tarpeeksi haastavaa, muttei liian stressaavaa.



Mikä sitten kiinnostaa minua?
 
Noh, tässä muutaman vuoden ykkösenä on ollut lääkis. Etenkin lukion ekalla halusin palavasti sinne, mutta kakkosen loppupuolella karu totuus iski päälle. En varmaan koskaan tule pääsemään sinne. Ja tämä on ihan totta, vaikka kaverit ja kaikki sanoo aina että älä huoli, kyllä sä sinne vielä pääset joskus. Kemiassa olen ihan tosi surkea, fysiikassa pärjään, mutta biologia on ainut vahva aine noista aineista, mitä pääsykokeissa kysytään. Eräs ystäväni, jonka koulumotivaatio on ollut 10000x suurempi kuin minun ja oikeasti hyvä näissä aineissa, ei päässyt lääkikseen. Joten olen kyllä varma etten pääse. Yritän silti. (ammatinvalintatestissä lääkis oli vasta jossain top 30 listalla... Että mitä? :D)
 
Sitten on näitä ns. varavaihtoehtoja. Ravitsemustieteet, biologia, fysiikka... Näistäkin ihan oikeasti kiinnostava on vain tuo ravitsemustieteet. Sinne voisi olla jopa mahdollisuudet päästä, koska pääsykokeissa kemian osan voi vaihtaa psykologiaan. Mutta: sinne oli viimekin vuonna hakenut lähemmäs tuhat hakijaa, ja 30 oli päässyt sisään! Elikkä, kuinka hyvä pitäisi loppujenlopuksi olla, että tuonne pääsen.
 
Biologia ja fysiikka olisi ihan kivaa, mutta ehkä labrahiireily (anteeksi kaikille fysiikan ja biologian opiskelijoille, tämä on vain mielikuva) ei ole mun juttu. Toki niistäkin voi valmistua opettajaksi ja ... en keksi muuta missä voisi olla paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Nobelit jää multa kyllä saamatta, vaikka päätinkin keksiä galaksien välisen avaruusaluksen ja madonreikämatkailun käytännössä mahdollisiksi.
 
 
Sitten pariviikkoa sitten havahduin yhteen asiaan, mikä mua todella kiinnostaisi. Tai noh, alan opiskelut ei välttämättä kiinnosta niin paljoa, mutta se, mitä ovia ko. alan opiskelu avaisi, kiinnostaa suunnattomasti. Haluaisin päästä lukemaan kauppatieteitä yliopistoon. Jep, pienet haaveet mulla :D
Kauppikseen on ilmeisen vaikea päästä, pääsykoekirjoja on mooonta ja YO-todistus pitäisi olla toosi hyvä. Tämä taitaa mennä samalla linjalla kuin lääkis, toivoton tapaus. 
 
Tosin, keksin kanssa ihan kivan idean. Voisin hakea AMK-puolelle ja lukea tradenomiksi. Siitä voisi sitten myöhemmin hakea yliopistoon maisteriohjelmaan ja päästä "kiertotietä" yliopistoon. Mutta koska olen kunnianhimoinen, haluaisin suoraan yliopistoon. 
 
Olen kyllä todennäköisesti liian kunnianhimoinen, jos haen yhtäaikaa lääkikseen ja kauppatieteelliseen. Ne ovat kaikenlisäksi niin ohi toisistaan, että luku-urakka olisi KAMALA. Etenkin, kun haen ravitsemustieteisiin samalla, tulen olemaan luku"loman" jälkeen kuollut. 
 
Olisin halunnut päästä lukemaan journalistiikkaakin, mutta sinne (ilmeisesti) kutsutaan pääsykokeisiin, ja pistelaskurin mukaan mua ei edes kutsuttaisi sinne :D Ja toisaalta, vaatetusalakin olisi ihana (vaatesuunnittelijaksi haluaisin), ja toisaalta kirjailijakin olisi huippua olla jnejne. Mulla on näitä haaveita, harmi että on vain yksi elämä aikaa toteuttaa niitä. Ei riitä tämä elämä mulle :(
 
Haluaisin kovasti tietää, millaista opiskelu kauppatieteellisessä olisi ja kuinka vaikea sinne on loppujen lopuksi päästä. Jos jollakin on kokemusta ja tietoa asiasta niin kertokaas :)

~Taru

Kommentit (5)

Vierailija

Voi kuulostaa niin tutulta pohdiskelulta. Itse painin (kuten varmasti monet muutkin) ihan samojen kysymysten äärellä lukion loputtua. Oma tieni meni näin: Avoimessa viestinnän opintoja, Metropoliaan (amk) opiskelemaan teollista muotoilua, Helsingin yliopistoon lukemaan Teoreettista filosofiaa ja sitten vielä kolmas kevät pääsykokeisiin valmistautumista ja tiedekunnan vaihto humanistisesta valtsikkaan ja pääaineeksi sosiologia.
ELI maailman loppu ei ole se, jos ei heti valitsekaan "oikein". ;) Kyllä sitä elämässä ehtii ja kun mikään ei mene kuitenkaan hukkaan. Usein vasta kokeilemalla tietää, mikä on ominta. Ja muista, että se on voimavara, että moni asia kiinnostaa ja innostaa, vaikka välillä se tuntuu taakalta. :)

Itse suosittelisin kuitenkin keskittymään yhtiin isoihin pääsykokeisiin kerrallaan. Tai jos luet sekä kauppikseen että lääkikseen, jyräävät ne todennäköisesti sinut, jotka keskittyvät vain toiseen. Ihan oman mielenterveydenkin kannalta parempi panostaa yhteen kunnolla, kuin kahteen sinne päin.
Tsemppiä pohdintoihin ja koulupaikan hakuun! :)

Taruppi
Liittynyt18.11.2015

Kiva kuulla että vaihtoja pystyy vielä sitten myöehmminkin tekemään!:) Toivottavasti se tuleva korkeakoulu uudistus ei vie kaikkia vaihtomahdollisuuksia.

Tosiaan mun mielenterveys ei välttämättä kestä sitä stressiä, että yrittäisin sisäistää molempien asiat kunnolla... Ja en varmastikaan opi niin paljoa ja silloin en saa välttämättä opiskelupaikkaakaan:/ Pitäisi vain yrittää päättää.

Kiitos tsemppauksesta :)!

Suuntaviiva
Liittynyt27.3.2014

Juu ei se kovinkaan monelle kertalaakista oleselvää minne haluaa. Itsellä nykyinen uravalitna kyllä kummitteli jo lukion päätyttyä, mutta kävin välissä lukemassa AMK:ssa fysioterapiaa ja aloitin bisnesopinnotkin ennen kuin pääsin todellisen intohmoni pariin lukemaan lakia, vaikkakin vähän eri paikkaan kuin kuvittelin! Mutta englanniksi opiskelu on loppujen lopuksi enemmän mun juttuni, tuo sopivaa särmää ja haastetta :)

Ja Vilmaa kompaten kannattaa tosiaan pitää fokus yhdessä isossa urakassa kerrallaan. Nimimerkillä ylikunnianhimoinen ja kantapään kautta oppinut... :) Paljon tsemppiä!

Seuraa