Muistakaa hymyillä♥

Viime lauantaina havahduin hymyilyn voimaan, eräs asiakas jaksoi hymyillä ja kiittää hyvästä palvelusta puolenyön aikaan. Siitä tuli ihan todella hyvä mieli, ventovieras jaksoi hymyillä pitkän odottelun ja pimeyden keskellä leveästi. Arjen keskellä tulisi muistaa viljellä hymyä, niinkuin hän teki. Työpäiväni (työyöni) sujui sitten loppuun erittäin mukavasti ja jaksoin jopa itse laittaa feikkihymyyn oikeaa hymyä sekaan. Kannatti, sain nimittäin asiakkailta leveitä hymyjä takasin!
 
Syksyn pimeys tekee meistä kaikista väsyneitä ja useimmista myös kärttyisiä. Emme enää jaksa hymyillä aamuisin bussikuskille tai kassaneidille. Ehkä murahdetaan takaisin, kun bussikuski toivottaa hyvää huomenta. Itse olen ainakin huomannut toimivani aiemmin juuri näin. Vielä kamalampaa on se, jos bussikuski itse ei edes yritä toivottaa hyvää huomenta tai edes väläytä pientä hymyä. Etenkin palveluammateissa hymyily olisi ensisijaisen tärkeää. Ei kukaan halua tilata ruokaa nyrpeältä tarjoilijalta saatikka mennä katsomaan jotain esittelyä, jossa esittelijät vain mukottavat ja eivät hymyile asiakkaille. Lauantain jälkeen heräsin syysmasennuksestani seuraamaan, miten esimerkiksi juuri bussikuskit ja kassaneidit toimivat. Suurin osa ei hymyillyt.



Ehkä me suomalaiset vaan olemme huonoja hymyilemään. Kuljemme kaduilla kuin päällämme leijuisi koko ajan harmaa sadepilvi. Tottakai raskaat työ- ja koulupäivät, huono sää ja muut masentavat asiat laittavat mielialankin alas, mutta silti meidän vain tulisi yrittää nostaa suupieliämme hieman kohti taivasta. Ei sen kovin vaikeaa pitäisi olla. Hymyilemme jo vauvana, ja se on meille luontaista. Piilotamme ja hukutamme hymyilyn lahjamme suomalaiseen perusangstiin.



Miksi sitten emme hymyile, vaikka jokainen varmasti osaa?
Tähän sain paljon vastauksia, kun napsin näitä kuvia ystävistäni. Yleisin vastaus oli, ettei osaa hymyillä luonnollisesti, vaan väkisin nostettu hymy näyttää irvistykseltä (ehkä kameralla oli osaa asiaan mutta silti). Jokainen osaa hymyillä (myös kameran edessä), joten se ei ole mikään syy. Tekosyitä, tekosyitä...
Toinen vastaus oli, ettei jaksa hymyillä. Okei, hymyilyyn ihminen käyttää noin kahtasataa eri lihasta, mutta hymyilyn ei tarvitse olla niin hapottavaa. Myös silmillä voi hymyillä ja kun siihen lisää pienen suupielien noston, on täydellinen hymy hallussa. Eikä varmana hapota, testaa vaikka.
Kolmas vastaus oli, että oma hymy on ruma. On vinot hampaat, rumat huulet, näyttää pelleltä... Voiko tähän edes sanoa mitään? Hymyilevät ihmiset ovat viehättävämpiä kuin murjottavat. Hymyilyä pidetään myös luotetavuuden ja ystävällisyyden merkkinä. Kuka edes kiinnittää huomiota hymyilevän ihmisen yhteen vinoon hampaaseen tai eri kokoisiin huuliin?
Sitten neljäs, ja surullisin, vastaus oli se, ettei vain viitsi hymyillä. "Oli huono päivä, nyt ei hymyilytä ja voin näyttää pahantuulisuuteni myös bussikuskille jos huvittaa." Excuse me!? Onko viaton bussikuski syyllinen huonoon päivääsi?
 
 
Huonoa päivää voi purkaa vaikka treeneissä tai kotona murjottamalla. Mutta onko sitten pakko näyttää hapanta naamaa muille? Hymyily kaikenlisäksi piristää päivää paljon. 
Meillä on Kuopiossa eräs ihana bussikuski, joka jaksaa jokainen aamu hymyillä leveästi partansa takaa ja toivottaa hyvää huomenta. Eräs sateinen aamu hän hymyili perus aamuntoivotus hymyään minulle ja huomasin, miten omanikin suunpieleni nousivat väistämättä ylöspäin ja mielialani kohentui sekunnissa plussan puolelle. Hymyily on siis tarttuvaa ja erittäin piristävää, se on kuin sateenvarjo harmaan sadepilven ja sinun välissä.
 
 
Vaikka kassaneidit eivät hymyile aina minulle, minä hymyilen heille. Olen alkanut hymyilemään melkein kaikille. En voi väittää, että teen tätä aina, mutta ainakin yritän muistaa hymyillä joka tilanteessa. Hymy on kuin sanaton kiitos bussissa paikkansa luovuttaneelle nuorelle miehelle tai sanatonolehyvä, kun luovutat paikkasi vanhalle mummolle. Bussikuski on varmasti kiitollinen, kun väläytät hänelle aamulla pienen hymyn ja toivotat hyvää huomenta. Nyreä kassaneiti saattaa itsekin tajuta, että pitäisi hymyillä asiakkaille jos hymyilet hänelle kassalla. Hymyilettämyys voi jopa pilata jonkun päivän, ja voi olla että menetät hyvän tilaisuuden. Entä jos huomaat bussissa hyvännököisen miehen johon olet ajatellut tehdä vaikutuksen, mutta naamasi näyttää siltä että olisit syönyt sitruunan? Ei varmaan pyydä treffeille samana päivänä hän sinua.



Otetaan jokainen tavoitteeksi viljellä hymyä myös harmaina aamuina, vaikka edes bussikuskeille. Kun huomaatte, miten paljon yksi pieni hymy voi tehdä, alatte huomaamattanne hymyillä myös ventovieraille ja huomaatte että kappas he hymyilevät takaisin. Saatatte pelastaa jonkun todella huonon päivän tai pelastaa omalla hymyllänne oman päivänne. Pelkästään itsekseen hymyily vaikkapa peilin edessä piristää omaa päivää. Hymyily vapauttaa endorfiineja ja vapauttaa stressiä sekä ahdistusta ja parantaa terveyttä. Etkö usko? Kokeile.
 
Laitetaan hymy kiertämään :)

~Taru


PS. Kiitos kaikille kuviin suostuneille ihmisille, olette ihania :)♥


Kommentit (0)

Seuraa