Iloitse pienistäkin saavutuksistasi!

Saavutin eilen jotain "suurta". Tein jotain, millä yllätin itsenikin. Tiesin pystyväni siihen, muttä epäilin teenkö kuitenkaan sitä loppuun, sillä olen järjettömän laiska ja mukavuudenhaluinen ihminen.

Pidän liikunnasta paljon, treenaan viidesti viikossa vuorotellen akrobaattisia lajeja ja tanssia.Tiistait on mulla "tuplatreeni"-päiviä. Koulusta suoraan menen tanssimaan ja sitten vielä myöhemmin illalla pariakrobatiaan. Toiset treenit ovat keskustassa ja toisen noin kolmen kilsan päässä siitä. Yleensä menen joko bussilla treenipaikasta toiseen, mutta eilen kävelin.

Ei kuulosta suurelta? No mulle se on. Minulla ja kävelyllä on viha-rakkaus-suhde. Tykkään käydä koiran kanssa lenkillä, mutta lähteminen on kamalaa. Vihaan kävellä silloin, kun on joku tietty päämäärä, tuntuu ettei matka lopu koskaan. Kuitenkin lähdin kävelemään yksin, pysähdyin Valintatalossa ostamassa ruokaa ja totesin, että tämä kävelyhän on ihan kivaa! Etenkin yksin, ilman kiirettä, kivassa syysilmassa oli ihan hyvä kävellä. Ei hapottanut enkä kuollut. Ja jaksoin vielä illalla pariakrossa ihan hyvin :)

Vaikka asia oli näinkin pieni, kuin kolmen kilsan kävely, ajattelin että onhan mulla syytä olla ylpeä itsestäni. Jos olisin ollut tosi laiska ja väsynyt, olisin varmaan mennyt taksilla tai sitten vinkunut joltain kaverilta kyytiä. Samalla kohotin yleiskuntoani ja sain nauttia syysilmasta. Ja sain vielä todella hyvän mielen, onnistumisen ilon pienestä asiasta.

Joten hei iloitkaa pienistäkin saavutuksista, ne ainakin tuntuvat suurilta ja saattavat kääntää elämäänne johonkin suuntaan. Itse ainakin otan tästä tavan, että (kunhan ei sada) tiistaisin kävelen aina sen lenkin

Tähän loppuun vielä sanoisin, että jos ystävänne tekee jotain "suurta" niinkuin minä, iloitkaa hänen puolestaan älkääkä lytätkö hänen iloaan suuresta saavutuksestaan tyyliin "no wau mä kävelen joka päivä sinne ja sinne ja sinne että hei kolme kilsaa ei ole matka eikä mikää, hahaha". 

~Taru

Kurkkaa blogini!. 

Kommentit (0)

Seuraa