Näin Jennin postauksen ja sitaatin "Be with someone who makes you happy" samoihin aikoihin kun vastasin sähköpostiin henkilölle joka toivoi pääsevänsä eroon jatkuvasta yksinäisyyden tunteesta. Päätin avata ajatuksiani aiheesta hiukan myös täällä blogin puolella. 

 

 

 

Mielestäni tuo Jennin sitaatti nimittäin tiivistää hyvin minun mielipiteeni. En kannusta mihinkään äärimmäisen egosentriseen maailmankuvaan, enkä väheksy ihmissuhteiden merkitystä, mutta mielestäni ihmisen tulisi silti olla oman elämänsä tärkein henkilö tietyllä tapaa. Läheisetkin tarvitsevat rinnalleen henkilön, joka voi hyvin eikä ole riippuvainen heistä. Silloin muiden ihmisten tukeminen ja auttaminenkin on paljon helpompaa.

Parisuhteen etsimiselle on huonot lähtökohdat jos ei osaa olla yksin. Silloin kun oman elämän on saanut sellaiseksi, jossa viihtyy, on helpompi löytää seuraansa lisää positiivisia tyyppejä. Samanlainen energia vetää usein puoleensa. Jos et itse viihdy seurassasi, miksi kukaan muukaan viihtyisi? 

 

 

 

Kun rakkautta haetaan korjaamaan tyhjää tilaa omassa elämässä, on myöskään vaikea muodostaa tasavertaista parisuhdetta. Mielestäni on kamala ajatus, ettei osaa olla ilman toista ihmistä. Kulttuurimme on luonut siitä jonkun yltiöromanttisen harhakuvan. Että se olisi se tavoite johon pyrimme. Mielestäni toisen kanssa ollaan sen takia, että se tuo jotain extraa elämäämme. Ei sen takia, että emme osaisi olla yksin. 

Miten omassa seurassaan voisi sitten opetella viihtymään? Ainakin tekemällä niitä asioita, jotka sinut tekevät onnelliseksi. Piirrä, maalaa, lue ihanaa kirjaa, juo lasi viiniä, kuuntele lempimusiikkiasi, hemmottele itseäsi, mene vaahtokylpyyn, osta itsellesi kukkia, tee työtä joka saa sinut innostumaan, tienaa itse rahasi, osta itsellesi ihania lahjoja, tunne kiitollisuutta ja mieti kuinka onnekas olet, hymyile, kiinnitä huomiota ympärilläsi tapahtuviin asioihin, kehu tuntematonta, ja yhtäkkiä huomaat, ettet oikeastaan tarvitse ketään muuta tekemään itseäsi onnelliseksi tai kokonaiseksi. Ja juuuri se on se hetki, kun mitä todennäköisemmin tapaat elämäsi ihmiset. Ne, ketkä eivät vaadi sinulta mitään, keneltä sinä et vaadi mitään. 

 

 

 

Tähän ei ole oikotietä. Saatat löytää vierellesi ihmisen ennen kuin viihdyt itseksesi. Silloin parisuhde ei kuitenkaan ole niin vahva kuin se voisi olla, vaan saatat tuntea itsesi kovin riippuvaiseksi toisesta.

Kuvista kiitos Ainolle

 

 

 

I found this quote: "Be with someone who makes you happy" at the same time that someone asked me, how to get rid off loneliness. The quote sums up my thoughts about loneliness. You have to enjoy your own company before getting in to a relationship. Learn to be independent, before starting a life with someone else.

 

 

 

And how could you learn to enjoy being by yourself? Well, at least by doing those things that make you happy. Draw, paint, read a wonderful book, drink a glass of wine, listen to your favorite music, treat yourself, go to the bubble bath, buy yourself flowers, do that kind of job that gets you excited,earn your own money, buy yourself a wonderful gift, feel gratitude and think about how lucky you are, smile , pay attention to the things that happen around you, give compliments to others, and all of a sudden you realize that you do not really need anyone else to make yourself happy or complete. And THAT it is the moment when you most likely meet the people of your life. Those who do not require anything from you, and whom you do not need anything.

Kommentit (32)

Rena

I agree absolutely! Exactly this I tell my clients, that the happiness comes not automatically with a relationship - it is necessary to enjoy the own company! Thanks for mention this here, because I think it´s not okay to have the expectation that the partner has the responsibility to make the partner happy.

And I love your look!

xx from Bavaria/Germany, Rena

www.dressedwithsoul.blogspot.de

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Thank you! I think there are so many people who believe that as soon as they find "that person" they will be fixed. And that might be even true. They might feel wonderful with that one person. But what happens when he or she is not around? That's scary!

Aino

Ihan loistavasti kirjotettu Elisa! Oon ihan täysin samaa mieltä sun kanssas. Mun piti pari vuotta sitten ottaa oikeasti aikalisä omassa elämässä ja opetella olemaan itseni kanssa - olin tosi ahistunut ja stressaantunut, ajatus yksinolosta tuntui pahalta. Silloin tajusin, että se on juuri sitä mitä tarvin.

Ja voi vitsi kuinka hyvää se teki! Mun läheisetkin huomas sen ja itseeni tyytyväisenä, omasta seurasta nauttivana tyyppinä sain myös tuotua sitä positiivista energiaa ympärilleni, tartutettua läheisiini. Ja sama flow jatkuu edelleen :) Aina välillä vieläkin vietän päiviä ihan vaan itseni kanssa - se ei ahdista mua enää, vaan voimistaa ja opettaa aina jotain lisää itestäni.

Hihhih. Ihanaa sunnuntaita <3

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiiitos Aino! Ja hienoa, että opettelit. Jotkut elää koko elämänsä ollen tosi riippuvaisia muiden ihmisten seurasta.Ja ihanaa että sama floukkari jatkuu;) Aurinkoista sunnuntaita!

Rita

Tästä juuri puhuttiin eilen poikaystävän kanssa ja kiitettiin molemmat onneamme siitä, ettei olla yltiötakertujia - tottakai viihdytään toistemme seurassa ja nähdään viikonloppuisin melko tiiviisti, mutta ei rajoiteta toisen menemisiäcja tekemisiä - siis niitä, mitkä tekee onnelliseksi (sali, juokseminen, ystävät, musiikki, juhliminen..). Sitä rajoittamista on ihan liian monessa parisuhteessa meidän ympärillä ja oon huomannut, että itse pysyn ainakin onnellisempana nimenomaan niin, että se lähtee itsestä ja omasta elämästä. Poikaystävä ei tee mua onnelliseksi, vaan onnellisemmaksi - oon onnellinen tehdessä just niitä asioita, mistä mä pidän.

Sun blogisi on aivan huippu! Tein sitä mustikkapiirakkaa eilen ja nyt jääkaapissa on vaan tyhjä vuoka, tänään kokeilen raparperillä. Hyvää oli mustikoilla ainakin ja hyvällä omallatunnolla saatan syödä tota piirakkaa! :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Teidän suhde kuulostaa tosi hyvältä :) Jos koko oman elämän rakentaa sen suhteen ympärille, on aika hukassa jos ero joskus tulee. Omia juttuja ja kavereita ei saa unohtaa vaikka viihtyisi kuinka hyvin sen oman mussukkansa kanssa. Ja kiitos kovasti! Mahtavaa että mustikkapiirakka maistui! Munkin pitää tehdä varmaan uusi satsi sitä ensi viikolla ;)

Meriannen

Olen samaa mieltä kanssasi! Jos yksinäisyyden tunne on koko ajan läsnä, niin että se painaa koko ajan päällä, voi tietoisesti alkaa yrittää keskittyä kaikkeen positiiviseen elämässään. Itsellänihän ei ole ollut mitenkään kovin helppoa tämä kulunut vuosi, mutta kun otin #100happydays haasteen vastaan niin positiivisuutta alkoi suorastaan tursua jokaikisestä päivästä! Ja olen menossa vasta päivässä 36

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihana kuulla! Kyllä niitä pieniä positiivisia asioita on synkimmänkin pimeyden keskellä, kun ne vain opettelee huomaamaan. Pitää ihan googlettaa, että mikä tuo haaste on! :)

Tiia

Kiva kirjotus :) Oon ite viimesen puolen vuoden aikana mielestäni muuttunu tosi paljon, just siihen suuntaan että viihdyn hyvin yksikseni enkä pode siitä huonoa omatuntoa. Ja sillon kun oon tyytyväinen yksin niin samaan aikaan meinaan pakahtua onnellisuudesta sen takia miten ihania ihmisiä mulla on mun elämässä <3 Olipa sekava kommentti, en tiiä mikä pointti oli mutta halusin vaan tulla kommentoimaan ku oli niin kiva postaus :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiva kun kommentoit! Siitä ei kannata missään nimessä potea huonoa omaatuntoa:) Jotkut ihmiset tarvitsevat enemmän yksinoloa, mutta kaikille suosittelen sitä ainakin jossain määrin! Eikä se ole yhtään siitä lähimmäisten rakkaudesta pois, vaan juuri niinkuin sanoit voi pakahtua onnellisuudesta niiden ihmisten takia :)

Milla

Oon niin samaa mieltä! Oot saanu ajatukset sanoiks tosi hyvin, tätä oon usein itsekin yrittänyt selittää ja on harmi ettei ihmiset arvosta sitä kuinka tärkeää on pärjätä ja viihtyä yksikseen. Olen onnellisimmillani kun saan tehdä lempijuttujani omassa tahdissa ja kehittää itseäni, tuntuu etten ole vielä läheskään valmis parisuhteeseen juuri siksi koska haluan nauttia omasta itsestäni täysillä ja saavuttaa mahdollisimman paljon ja tällä hetkellä parisuhde ei tunnu mahtuvan niiden tavotteiden rinnalle. Kiitos heinosta postauksesta :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos Milla! Ei parisuhdetta kannata pakottaa ja jos tuntuu että viihtyy parhaiten yksin niin siinä ei ole mitään väärää :) Nauti itsenäisyydestä ja omien juttujen tekemisestä<3

Vierailija

Aivan samaa mieltä!
Tän takia mun mielestä ei pitäis alkaa seurustelemaan myöskään liian nuorena, kun oma identiteetti on vielä aika hakusessa (joo, karmee yleistys, mutta kumminkin!). Mulla on ihan lähipiiristä yks esimerkki siitä, kun alkaa seurustelemaan silloin, kun on itse vielä ihan "kesken". Ja sitten seurasi se ero. Ja siitten, no - ihan uskomatonta tuskaa.

Musta on ihanaa, kun mä voin sanoa olevani itseni paras ystävä. Totta kai mua säälittää ja surettaa ne ihmiset, joilla on tosi huono itsetunto, mutta toisaalta mä en ymmärräkään sitä. Mä rakastan itseäni, ja musta se on oikeasti älyttömän hyvä juttu. Eihän silloin voi terveesti rakastaa toisiakaan, jos ei osaa rakastaa itseänsäkään!
"Learn to love yourself first. Stop waiting on others to love you."

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihana quote, ja niin totta! Joillain tosiaan identiteetti löytyy nuorena mutta toisilla se saattaa jäädä hakuseen koko elämän ajaksi. Vaikka eihän meistä koskaan "valmiita" tule, olen silti samaa mieltä kanssasi. Ensin pitää tietää kuka on, jotta voi olla aikuisessa parisuhteessa:) Ja musta on hienoa, että voit sanoa rakastavasi itseäsi. Niin meidän kaikkien pitäisi!

Maria

Asuin vuoden poikaystäväni kanssa, jonka jälkeen tajusin ,että minun on nyt saatava olla yksin. Olen aina haaveillut yksin asumisesta. Poikaystäväni on ihana ja hänen kanssa oli turvallista asua. Uskon kuitenkin, että tarvitsen tätä. Nyt saan olla yksin omien tapojeni kanssa. Rakastan sitä kun töistä kotiin tullessa en ole kiukkuinen- koska kotona ei ole ketään kelle kiukutella! Omia sotkujakin siivoaa mielummin kuin toisen.
Oma vapaa-aikani kärsi yhdessä asumisen vuoksi. En ymmärrä miksi, sillä emme varsinaisesti rajoittaneet toistemme elämää, mutta sohvalla oli niin mukava maata kahdestaan. Vaikka muutin pois, emme eronneet. Näemme pari kertaa viikossa ja silloin pystymme antamaan kaiken sovitun ajan toiselle. Yhteisessä kodissamme tekemättömät työt vaivasivat eikä ollut helppo rentoutua hyvällä omalla tunnolla. Rakastamme toisiamme ja toivon että tämä pesäero tekee meille vain hyvää. En ollut onnellinen, enkä oleta että miehen olisi pitänyt tehdä minut onnelliseksi. Jokainen kun on vastuussa omasta onnestaan. Päätin siis muuttaa yksiöön ja etsiä onneni tätä kautta.

Kerroit joskus olleesi pitkässä suhteessa joka kuitenkin päättyi eroon. Siihen liittyi varmasti paljon asioita, mutta oliko siinä tavoitteena löytää onnellisuus yksin?
Voisitko kirjoittaa ihmissuhteitasi käsittelevän postauksen?

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihana kuulla, että olette löytäneet ratkaisun joka sopii teille! Mun mielestä on tosi tärkeää jossain vaiheessa elämää asua ihan yksin. Siinä oppii monenlaista itsestään. Ja sen jälkeen on mitä ihanin asua toisen kanssa, kun sen yksinolonkin on kokenut. Olin sinkkuaikoina baarissa töissä ja kävelin joskus kesällä kotiin auringon noustessa ja mulla tuli niin sairaan hyvä fiilis siitä, kun mietin että jos en meekään kotiin nyt niin siitä ei tule keltään mitään sanomista. Voin tehdä mitä tahansa huvittaa ja kukaan ei huolestu! Siinä on tietynlainen oma viehätyksensä.

En halua sen enempää avata ihmissuhdeasioita täällä, kun ne menevät niin henkilökohtaisiksi. Mutta ehkä siinä oli jotain tuon suuntaista taustalla:) Ainakin halusin tietää, kuka Elisa on? Eikä se onnistunut silloin kun peilasi itseään vain toisen kautta.

Aliisa

Itse olen aina viihtynyt yksin todella hyvin, ihan lapsesta asti. Minulla on aina ollut kavereita ja ystäviä, mutta luonteeltani olen kyllä jonkinlainen yksinäinen susi - minulle ei tuota pienintäkään ongelmaa viettää vaikka päiviä putkeen omissa oloissani puhumatta kenellekkään tai tapaamatta ketään.

Nykyajan some-maailmassa tuntuu välillä siltä, että kaikkien pitäisi olla jatkuvasti tavoitettavissa ja jos haluat vaikka viettää illan ihan vain itseksesi kun seuraakin olisi tarjolla, olet hieman outo. Olen kyllä aina iloinen kavereita nähdessäni ja heidän kanssaan aikaa viettäessäni, mutta silti nautin siitä, kun saan esimerkiksi hauskan illan jälkeen tulla omaan kotiini ja vain olla. Ehkä taidan olla tässä mielessä vähän epämuodikas, mutta tämä on sellainen piirre itsessäni jota en jaksa tai halua lähteä muuttamaan :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Pitää muistaa myös, että jotkut ovat luonnostaan introvertteja. Toiset taas ekstrovertteja. Sen takia ei kannata vertailla muiden sosiaalisiin tarpeisiin:) itse olen myös aina viihtynyt hyvin yksin, mutta toisaalta rakastan myös isossa porukassa hengailua. Pitää olla itselleen rehellinen ja ottaa itselleen tarpeeksi aikaa!

Vierailija

Itselläni ei oo viime aikoina mennyt kovin hyvin ihmissuhteissa, etenkin kavereiden kanssa. Tuntuu kuin kaikki vaan hylkää, kun ei viihdy enää mun seurassa... oon monesti miettinyt, että oon vaan "huono ihminen" enkä osaa tehdä asialle mitään, en tiedä mistä aloittaa. Sun teksti sai mut kuitenkin ajattelemaan, että ehkä kaikki johtuu siitä, että minulla on koko ajan sellainen fiilis että kaikki on huonosti, en ole onnellinen enkä yhtään enää varma itsestäni, ja se pakosti paistaa läpi niin olemuksessa kuin puheissanikin. Tuntuu hankalalta vain jättää taakse kaikki ne ihmiset jotka on nyt muhun kyllästyny ja aloittaa alusta, mutta se taitaa olla ainoa ratkaisu. Täytyy ensin opetella olemaan onnellinen ja sinut itsensä kanssa, ennen ihmissuhteiden solmimista.

Tää oli just semmonen postaus mitä nyt tarvitsin! Potku persuksille niin sanotusti :) kiitos!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hienoa että tunnistat noita tuntemuksia. Ihmisistä aistii helposti, millainen olo hänellä on itsestään ja se vaikuttaa myös siihen millaisen mielipiteen itse muodostaa tästä henkilöstä. Suosittelen ottamaan aikaa itsellesi ja miettimään, miten teet itsesi onnelliseksi<3
Ihana kuulla että teksti kolahti!

Mari

Kerrassaan upea postaus!
Fakta on se juuri mitä kirjoititkin. Et voi rakastaa ketään jos et rakasta itseäsi. Itse ollut aina ihminen joka viihtyy enempi omissa oloissa. Ikää kun on tullut lisää siitä on oppinut nauttimaan entistäkin enemmän. Pohdiskelevana ihmisenä on ihanaa olla omien ajatuksien kanssa.
Aikaisemmin joku kirjoittikin "pesäerosta" se ei mielestäni ole ollenkaan huono ajatus. Jokaisen täytyisi lähteä kokeilemaan ja tunnustelemaan yksinoloa. Yksinoloa ei tarvitse pelätä. On opittava kunnioittamaan ja raskatamaan itseä, pystyä ja haluttava välillä olla yksin. "Pesäero" ei tarkoita että tarvitsee erota.

Ihanan tunteellinen teksti, ajatuksessani pyörii niin paljon juttuja asiaan liittyen.
Lyhyesti, rakasta ja kunnioita itsesäsi, niin voit tehdä samoin myös muille. Opettele olemaan yksin, sitä ei tarvitse pelätä.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi kiitos kovasti Mari! Hienosti kirjoitettu. Olen ehkä itse hiukan jäävi neuvomaan tässä asiassa, koska olen myös aina viihtynyt hyvin yksin kuten sinäkin. Uskon silti, että kuka vain voi opetella siihen:) se on ihan parasta kun voi uppoutua omiin ajatuksiin ilman yhtään häiriötekijää! Ja aivan kuten sanoit, sitä e kannata pelätä!

Manna

Voi vitsi mikä postaus, kiitos! Oon lukenu tän montamonta kertaa ja aina uudellaan merkannut lukemattomaksi, että lukisin vielä kerran :D Aina lukiessa olen miettinyt, että nyt mää kommentoin jotakin, mutta se ajatusten tulva on ollut niin hurja ettei siitä olisi mitään tolkkua saanut. Tää kirjotus, kuten jo mainittu, herätti mussa semmosen tunne ryöpyn ja itsepohdiskelun ettei hetkeen ole ollut vastaavaa.

Mulla oli edellisessä parisuhteessa juurikin tämä tilanne; en osannut olla yksin. Totta kai sitä tuli aina päiviä, että täytyi saada olla yksin ja hyvin sitä pärjäsi, jos toinen oli viikon poissa. Mutta kun ero tuli elämästä tuli täys kaaos. Sen ensi surun ja shokin jälkeen tajusin, että mää pelkäsin. Pelkäsin mennä yksin nukkumaan, pelkäsin tottua arkeen yksin, pelkäsin jopa kertoa kavereille erostamme. Elin sen voimalla, että joku muu rakastaa minua koska en itse kyennyt rakastamaan itseäni.
Vuosi mulla meni toipua. Opin ajan kanssa elämään itseäni varten, en ketään muuta. Ymmärsin asettaa itseni etusijalle, sinne minne asetan muutkin minulle läheisimmät ihmiset. Ja kuinka ollakkaan odottamatta, sain elämääni lisää rakkautta myös uudelta osapuolelta. Toisen rakastaminen tuntuu aivan eriltä nyt kun osaa rakastaa itse itseäänkin, se ei ole enää riippuvuutta vain jotakin aivan uutta mille en osaa edes laittaa termiä. Järjettömän isokokoiken plussa elämään. Tästä on myöskin oppinut huomaamaan sen, että jos itse ei voi hyvin niin ei se suhdekaan voi hyvin.

Kiitos vielä tästä postauksesta, tämä "herättely" tuli minulle oikein hyvään saumaan. Avopuolisoni ollessa nyt reissussa keskityn rakastamaan itseäni täydellä sydämellä, jotta olen vastaanottamassa hänet takaisin vähintäänkin yhtä suurella rakkaudella ja kiitolllisuudella. :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hieno kommentti! Luin moneen kertaan!:) Niin kiva kuulla, että olet löytänyt juuri sen mistä puhuin. Usein ne aluksi kaikkein ikävimmät asiat ovat niitä, jotka sitten opettavat eniten. Sen takia nykyään aina, kun jotain ikävää tapahtuu, ajattelen että kyllä tälläkin on joku tarkoitus minkä näen vasta myöhemmin. Ei se sitä surua sillä hetkellä poista, mutta antaa pienen toivonpilkahduksen!

Kiitos kovasti kommentistasi:)

Tiia

Ihan mahtava teksti! Itsellä kesti useampi vuosi oppia tämä. Tapasin nykyisen poikaystäväni henkisesti erittäin rankan jakson jälkeen ja tukeuduin häneen ihan liikaa ensimmäiset kaksi vuotta. En tiennyt miten päin olla jos jouduin yksin, ja tuntui että onnentunteen sai vain toisen kanssa olemisesta. Sanomattakin selvää, että se oli raskasta parisuhteelle, mutta onneksi lopulta ymmärsin ongelman ja lähdin työstämään omaa henkistä hyvinvointia. Tällä hetkellä oleilen maailman toisella puolella Kanadassa sukuloimassa - ja poikaystävä odottaa kiltisti kotona. Elämänlaatu on 100% parempaa kun osaa nauttia ja ottaa kaiken irti siitä omasta ajasta ja onni tulee sisältä päin. Tämä auttaa mielestäni myös muihin ihmissuhteisiin, koen olevani vakaampi myös esim ystävänä, siskona ja tyttärenä kun osaan seistä tukevasti omilla jaloillani. :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos kovasti Tiia! Ihana kuulla, että pyyhkii noin hyvin:) ja ihanasti sanottu: onni tulee sisältäpäin!<3

Mari

Todella älykäs kirjoitus mutta... Haluaisin tuoda toisenkin näkökulman esille. Pyydän etukäteen anteeksi tällasta kyynistä ja hieman... hippimäistä lähestymistapaa.

"Mielestäni on kamala ajatus, ettei osaa olla ilman toista ihmistä. Kulttuurimme on luonut siitä jonkun yltiöromanttisen harhakuvan."
Hmm, tätä en oikein ymmärtänyt. Eikö nykyajan kulttuuri ole nimenomaan luonut naisille mahdollisuuden pysyä pariutumattomana niin kauan kuin haluaa ja tehdä itsenäisesti töitä, matkustella, tehdä mitä haluaa. Ennen vanhaanhan pariutuminen oli aivan "ehdotonta" - yli parikymppisia sinkkunaisia katsottiin hyvin pitkään puhumattakaan siitä, jos joku sattui synnyttämään aviottoman lapsen... Perhe oli tärkein yhteisö ja kotona asuttiin niin kauan kunnes löytyi mies rinnalle.. Harvoin jouduttiin tai saatiin olla yksin.
Tää on nii kovin paljon kulttuurista ja yhteiskunnasta kiinni, että mitä pidetään arvossa... Vaikka et itsekään sitä tajuaisi edustavasi niin toi on just se tän ajan henki, että ollaan tosi itsenäisiä ja tehdään omia juttuja niin kauan kui pystytään, koska pystytään. En sano että se mitenkään olisi paha asia (päinvastoin hienoa, että sellaselle on nykyään mahdollisuus.)
Mut samalla ihmisillä on vaikeuksia sitoutua pitkäksi aikaa toisiinsa. Yli puolet avioliitoista päätyy avioeroon. Säntäillään jotenkin aivan malttamattomina ympäriinsä ja yritetään löytää joku maaginen balanssi ennen ku voidaan päästää toisia ihmisiä lähelleen. Miks? Miks pitää olla jotenki "valmis" ennen kuin voi sitoutua?

"Saatat löytää vierellesi ihmisen ennen kuin viihdyt itseksesi. Silloin parisuhde ei kuitenkaan ole niin vahva kuin se voisi olla, vaan saatat tuntea itsesi kovin riippuvaiseksi toisesta."

Nojoo, niinhän se onkin, mutta oikeasti. Mä veikkaan et todellinen yksinäisyys on nykymaailmassa paljon yleisempää kuin läheisriippuvuus. Ihminen on seuraeläin ja kuuluu eri yhteisöihin. Perhe niistä läheisimpänä ja tärkeimpänä. Minkä takia nykyään pitää osata olla yksin, kun maailma tuntuu muutenkin ajavan ihmisiä kauemmaksi toisitaan, kauemmaksi luonnosta ja kaikesta inhimillisestä ja lähemmäksi kylmää työ - ja tuotantokeskeisyyttä. Sekö on normaalia, ihmisen luontoa?

Ja tiedän ettet ota tätä itseesi, mutta joku muu voi ehkä ajatella tän jonain hyökkäyksenä (paitsi ehkä tää vähän on hyökkäystä - nykymaailmaa ja yhteiskuntaa kohtaan jotka ovat viime aikoina vaan vituttanut mua :D). Mutta hei, enpä muuten tänne kommentoisi ellen säännöllisesti kävisi lukemassa ja toivon todella että saat tästä munkin kommentista jotain irti!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Ihan mahtavaa että saadaan keskustelua aikaiseksi!:) pitää nyt painottaa että tämä kirjoitukseni ei ollut mikään oodi sinkkuudelle, päin vastoin. Olen itsekin edelleen parisuhteessa joka on kestänyt jo viisi vuotta ja olen mitä onnellisin. Tuo mitä sanoit, että nykyään on enemmän mahdollisuuksia, on täysin totta. Se on mielestäni pelkästään hieno asia. Perhettä ei tarvitse perustaa "pakosta" eikä naimisiin tarvitse mennä "koska kaikki muutkin menee". Itse haluan perheen ja olen hyvin perhekeskeinen, minua ei silti harmita jos muut valitsevat toisin. Eikä ihminen koskaan ole valmis,korjattakoon se vielä. Sitä omassa seurassa viihtymistä voi harjoitella milloin vain.

Tuo mitä sanoit, että yksinäisyys on yleisempää kuin läheisriippuvuus, se on juuri se mitä pyrin tekstissäni alleviivaamaan. Yksinäisyys kun ei mielestäni parane sillä, että kerää ihmisisä ympärille. Yksinäisyys ja yksinolo on kaksi aivan eri käsitettä ja niitä ei saa sekoittaa toisiinsa.:) kysyit, että minkä takia ihmisen pitää osata olla yksin? Minun mielestä, jotta voi olla tasavertaisessa suhteessa, niin ystävyys- kuin parisuhteessakin, tulisi tultava itsensä kanssa myös toimeen ihan yksikseen. Silloin ei tunne itseään yksinäiseksi kun on yksin, silloin tuntee itsensä yksinäiseksi kun on huonossa seurassa.

Toivottavasti sait vähän kiinni, mitä yritin sanoa! Näin iltamyöhään ei aina aivot raksuta niin hyvin kun haluaisin :D mutta kiitos kommentista, se on aina kiva kuulla eriäviä mielipiteitä! Ne kun yleensä avartaa sitä omaa maailmankuvaa kaikkein eniten:)

erkki

hyvä kirjoitus kyllä! herätti samanlaisia ajatuksia kuin marilla tässä. hieman yllätyin kun löysin myös tälläisen blogistasi, alkuun se vaikutti samalta kuin _kaikki muutkin blogit_.

eli nykyajan kulttuuri tuntuu korostavan itsenäistä ihmistä (varsinkin naista), se on nyt mahdollista niin miksi siitä ei "tulisi nauttia" ja vain heikot ja yksinkertaiset kaipaavat jatkuvasti jotain muuta. tietysti itsestään on syytä huolehtia, itsestään opittava pitämään ja itsensä kanssa opittava olemaan. lisäsit vielä tähän: tienaa omat rahasi, joo-o, ehkäpä jos se materia on niin tärkeää.

mitä itse olen kuitenkin huomannut, että kun ihmiset (naiset) ovat tätä tehneet tietyn ajan rupeaa kyynisyys nostamaan päätään ja ennen muuta epäusko siihen että se mitä haluaa ei koskaan tule löytymään. jos olet 25v ja seurustellut mitä, 5 vuotta, voisin tässä sanoa että tiedät yksinäisyydestä hyvin vähän. lopulta ihminen voi sortua tähän epäuskoonsa tavalla joka paistaa sen silmistä. ja voi olla että on mahdollista tehdä nuo "onnelliseksi tekevät asiat" tarpeeksi kauan ja kulkea kodin ja asunnon väliä ja ehkä sitten ottaa kerran parisuhteessa niin paljon turpiin että aika kulkee niin nopeasti että lopulta on sitä mitä, keneltä ei tulla koskaan mitään vaatimaan. tuo mainitsemasi hetki, ei ole tullut.

tällöin astuvat esiin haaveet vaikkapa omasta lapsesta jotka täytyy sitten toteuttaa ilman miestä. ja tätä kautta vaikuttaa hyvin moneen asiaan elämässä, lopulta toki myös yhteiskunnassa. itse uskon että jaettu onni on se paras juttu. kovin montaa matkaa en tekisi ulkomailla yksin.

"Saatat löytää vierellesi ihmisen ennen kuin viihdyt itseksesi. Silloin parisuhde ei kuitenkaan ole niin vahva kuin se voisi olla." kovin ristiriitaista tämä on siinä mielessä että jos joku todella viihtyy itsekseen, ei hän kaipaa toista siihen. kun on vuosien koulun kautta asia opeteltu, miksi siitä menisi luopumaan... miksi siitä menisi luopumaan jos jotain ei saisikaan vaatia? tulos on tässä:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomessa+EU-maista+eniten+sinkkunaisi...

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Raha nyt on tärkeää sen verran ettei tarvitse tukeutua muihin ihmisiin esimerkiksi ruokaa ostaessa. En ikinä haluaisi joutua seurustelemaan taloudellisista syistä. Materia ei ole tärkeää, ihan noin niinkuin eläminen ei ole ilmaista suomessa. Jos lukisit blogiani pidemmälle, saisit tästä ehkä vähän paremmin kiinni. :)

Ja katson vain todella eri kantilta maailmaa kuin sinä, missä ei ole mitään väärää. Mielestäni voi viihtyä hyvin itsekseen ja silti haluta parisuhteen. Parisuhteen (tai myöskään ystävyyssuhteen) ei pitäisi olla seuraus siitä ettei osaa olla yksin. Mutta, en missään nimessä tuomitse kantaasi. :)

Kukin katsoo asioita omalta kantiltaan! Tämä oli vain minun näkemys :)