Törmään usein blogimaailmassa sellaiseen "no pain, no gain"-treenifilosofiaan. Olen itsekin joskus sortunut ajatusmalliin, että saadakseen vartalon hyvään kuntoon, täytyisi jotenkin hirmuisesti kärsiä sen eteen. Treenata verenmaku suussa monta tuntia ja kärsiä nälästä. Kuulostaa aika kamalalta. Jos haluat vartalon, jossa sinulla on hyvä olla, kärsi sen eteen? Jos elämäntapamuutos pitäisi aloittaa tällä ajatuksella, jäisi se minulta ainakin tekemättä. Tämä toteamus ei siis minun mielestäni pidä paikkaansa.

Tai otetaan hiukan taaksepäin. Jos uskottelet itsellesi näin, se varmasti onkin totta kohdallasi. Ei ole kuitenkaan mitään syytä, miksei kuntoon pääseminen ja hoikkana pysyminen voisi tapahtua hammasta purematta. Nyt mietitte, enkö ikinä itse treenaa kovaa? Toki treenaan, mutta nautin siitä hurjasti. Se, että pyrkii oman mukavuusalueensa ulkopuolelle tai kärsii kokoajan siitä mitä tekee, on mielestäni kaksi eri asiaa. Jos kuntosalilla itsensä väsyttäminen ei ole sinun juttusi, löydät aivan varmasti jonkun toisen liikuntamuodon, josta oikeasti nautit. Niinkuin edellisessäkin postauksessa puhuin. Ihan jokaiselle löytyy varmasti mieluisa tapa liikkua.


Kerroin, että kaksi ihmistä lähipiiristäni aloitti elämäntapamuutoksen hiukan yli viikko sitten. He saivat gramman tarkkuudella itselleen ruokavaliot, joita heidän tuli noudattaa. Eilen puhuin toisen heistä kanssa ja kyselin, miten muutos on lähtenyt käyntiin. Ja hienostihan se oliki lähtenyt! Kuulemma 4 kiloa lähtenyt ja erittäin energisen kuuloinen ihminen oli puhelimen toisessa päässä. Ainoa asia mitä hän ihmetteli, oli se että on miltei järjen vastaista, että hänellä ei ole ollut kertaakaan nälkä vaan ruokaa on saanut olla kokoajan syömässä. Tämä todistaa sen, että nälässä itseänsä pitäminen ei laihduta! Päinvastoin. Voit nauttia elämästäsi täysin rinnoin, elää joka päivä energistä elämää ja voida hyvin. Samalla etenet kohti unelmiesi vartaloa.

Koska tässä on väärinymmärryksen mahdollisuus, selvennän vielä hiukan asiaa. Minäkin nautin siitä tunteesta, kun on hyvän treenin jälkeen kaikkensa antanut ja endorfiinit jylläävät veressä. En kuitenkaan koe tällaista kovaa treeniä epämiellyttäväksi, vaan se on juuri se, mistä saan parhaat fiilikset. Jos sinä et saa samanlaista hyvää oloa siitä, miksi käyttäisit hurjan määrän vapaa-aikaasi tehden jotain mikä on sinulle silminnähden epämieluisaa? Kun löytää jonkun lajin tai liikuntamuodon, mitä rakastaa, ei kova treenikään tunnu kurjalta.

Kommentit (41)

HerminiCa

Tää mimmi tuli justiin kotio PT:n kanssa vietetyn rääkin jälkeen, voin sanoa että joka ikinen leuka miljoonien seassa tuntu ihan vahtavalle kun oli pää sen tangon yläpuolella! Hymyilin samalla kun tuskailin! Mutta hitto se olo oli mahtava ja on muuten nytkin! Ja toi on niin totta, itse vaan lihoin joskus yläaste ajoilla kun en tajunnut syödä useasti- menin niin pitkälti säästöliekillä sillonkin vaikka reenejä oli harva se päivä... Kyllä se "bodaa, syö, nuku on ehkä se osuvin reenilause :D!http://lolimte.blogspot.com

Hannele

Jostain syystä kommenttikenttä uupuu tuolta alta? Mutta piti vain sanomani että KOMPPAAN en edes 100, vaan 1000 prosenttisesti!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Outoa :o siis että puuttuu kommenttikenttä! Ja kivaa, että on muitakin, jotka on samaa mieltä ;)

Janski

Hyvä postaus! Itse olen kanssa sitä mieltä, että urheilun pitää olla kivaa ja siitä täytyy nauttia :) Itse teen aerobista kevyemmin, jotta maku ei mene siitä kokonaan. Lihaskuntoa teen sitten aikamoisella temmolla, ja siitä mä nautin! :)

Ankkuli

Itse näen että sillä kivulla tarkotetaan juurikin sitä kivun tunnetta, kun verenmaku suussa puskee viimesen työnnön, eikä koko kuntoilu/laihdutus kärsimystä. :)Mulle tuo no pain, no gain- lausahdus sopii täysin, mutta mä rakastan sitä kipua, se on parasta treenissä kun tuntee että liike menee kunnolla perille ja lihakset huutaa hoosiannaa! Että voi sen ajatella monella tavalla :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Moikka Ankkuli! Juuri tuota yritin selventää, että nautin itsekin siitä juuri tuossa mielessä. Monet tuntuvat vain käsittävän sen niin, että se koko elämä on sitä kärsimystä. Usein kuulee sanottavan, että "kyllä mä ainakin mielummin nautin mun elämästä". Tarkoitin sitä, että se nautinto voi juuri olla niissä hyvissä elämän tavoissa :)

Anonymous

Tosi hyvä postaus jälleen kerran! Tämä blogisi on kyllä ihan huippu! :)Itse käyn salilla/jumpissa vaihdellen noin 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi lenkitän koiraa päivittäin ja vanhana voimistelijana teen kotona käsilläseisontoja ym temppuilua. En kuitenkaan ole unelmavartalossani, vaikka normaalipainoinen olenkin (164cm/58kg). Ongelmani on ruoka! Rakastan leipää, mutta sallin itselleni sitä vain aamupalaksi. Jos saisin valita, niin söisin ainakin 6 palaa leipää päivässä :D Olen yrittänyt noudattaa ruokailumallia, jossa syödään usein, mutta vain pieniä ja terveellisiä annoksia. En kuitenkaan pidä esim. rahkasta lainkaan ja olen melkein kaikille hedelmille (paitsi sille kaloripommi banaanille) ja hyvin monelle kasvikselle allerginen. Toistaiseksi olen valinnut näin, että olen hieman isompi mitä ihannevartaloni olisi, mutta saan syödä kohtuudella leipää, pastaa ym ei niin terveellistä. Usein kyllä mietin, että pitäisikö vaan alkaa syömään niitä terveellisempiä ja mielestäni ei niin hyviä juttuja (esim se rahka) ja alkaa ajattelemaan ruokaa nimenomaan vaan lähinnä polttoaineena. Silloin saattaisin unelmavartaloni saavuttaakin, mutta joutuisin luopumaan esimerkiksi joka aamuisesta kohokohdastani eli aamupalaleivistäni (mitkä nekään eivät useimmiten ole sitä terveellisintä ruisleipää, vaan esim. täysjyvä- tai moniviljaleipää).Tulipas pitkä avautuminen, pahoittelut!:D Sinä olet kyllä ihan mahtavassa kunnossa ja ruokavaliosikin näyttää juuri oikealta :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Moikka! Kiitos mukavasta kommentistasi! Olen itsekin leivälle perso :) ja syön nykyään aamupalaksi ja joskus myös iltapalaksi aina 2 ruisleipää. Se on mielestäni niin hyvää, etten voisi siitä luopua. Mun mielestä tärkeintä on tuntea olonsa hyväksi omassa vartalossaan, oli se sitten minkä kokoinen tahansa. Ja joillekin se sopii hyvin, että ruoka on ihan vain polttoainetta. Minä en osaa myöskään ajatella näin, koska pidän itseäni jonkin sortin kulinaristina. Kuitenkin, aina voi opetella tekemään niitä omia herkkuruokiaan hiukan terveellisemmin, JOS painonpudotus on prioriteettina :) jos ei, niin silloin voi hyvin syödä mitä haluaa, varsinkin jos liikkuu noin paljon kuin sinä!:)

Anonymous

En ole kyllä ikinä ymmärtänyt "no pain-no gain" sanontaa niin, että se tarkottaisi kärsimystä kyseenalaisten ruoka- tai urheilutapojen suhteen. Vaan juurikin että pitää mennä mukavuusalueen ulkopuolelle, jos haluaa tuloksia :)

Senja

aivan totta. toisille sopii rääkki, toisille jooga, toisilla vaikka uiminen. pääasia on, että liikunnan jälkeen tuntuu hyvältä, nimittäin vielä tärkeämpää kuin "huippukunnon hankkiminen" on liikunnan tuoma mielihyvä, sen psyykkinen vaikutus!=)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Juuri näin! Tärkeintä on liikkua sillä tavalla, mikä itselle tuntuu hyvältä :)

Timo

Moi! Mun mielestä kuntoilun - josta haluaa muitakin tuloksia kuin kivaa fiilistä - pitää mennä sinne epämukavuusalueelle. Eli liikunnassa pitää tulla hiki ja parhaat tulokset saa kun joku pakottaa sut menemään sinne minne muuten et pääsisi. Vaikka se siinä tilanteessa ahdistaa, siitä itse ainakin saan parhaat fiilikset ja tunteen että "tulipa tehtyä". Usein salilla näkee liikkujia, joiden paita ei kastu tunnin treenissä lainkaan. Vähän ihmettelee siinä itse huohottaessa ja litroja hikoillessa, että miksiköhän toi täällä käy. Totta kai sekin on hienoa ja tärkeää, että liikkuu jotenkin, kehonhallintaa, venyttelyä jne - mutta jos haluaa ne lihakset, silloin pitää puskea. Liikunnan ilo on myös tuskassa - vahvastikin.t. Timo

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Timo, olen ihan samaa mieltä tuossa. Itsekin saan parhaat fiilikset siitä, kun oikein tunnen lihaksissani, että treeni on mennyt perille. Mutta se ei ollut se pointti tässä. En ehkä osannut ilmaista itseäni kyllin hyvin. Sellaiset ihmiset, ketkä eivät urheile ikinä, usein kokevat että tuo "no pain ni gain" tarkoittaa sitä, että sen hyvän olon eteen täytyy jotenkin kärsiä. Ja että laihtuminen ja elämäntapamuutos tarkoittaa jonkinlaista kurinalaiseen ja ilottomaan elämään astumista. Yritin ilmaista, että se on asennekysymys. Voi myös nauttia siitä salitreenin "kivusta", tietäen, että treeni menee perille. Tai hurmaantua jostain zumbatunnin salsabiisistä täysin rinnoin yrittäessään pudottaa muutamaa kiloa ;)

Anonymous

Pakko nyt tähän kommentoida, että ei se hikoilu mun mielestä ainoa merkki ole siitä että on treenannut täysillä. Tottakai aerobisen treenin aikana kuuluu tulla hiki, mutta ei se painojen nostelu välttämättä paitaa saa ihan helposti märäksi. Hikoilu on muutenkin tosi yksilöllistä ja ainakin mun tietääkseni miehet hikoilee yleensä enemmän kuin naiset. Itselläni ei ole esimerkiksi tunnin mittaisen juoksulenkinkään jälkeen välttämättä "kunnolla" hiki, eikä se kyllä tarkoita, etten olisi treenannut täysillä. Naama on kummiskin punanen ja olo uupunut ja hengästynyt :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Mulla on muuten ihan sama! Saatan sanoa vielä, että "oon ihan hiestä märkä" ja todellisuudessa iho on ehkä vähän nihkeä :D ja joillain tulee bobit jo pelkästä rappusten nousemisesta, ihan kuntotasosta riippumatta, ihmiset tosiaan hikoilevat eri tavalla!

Timo

Joo naiset on kyllä ihmeellisiä siinä suhteessa, esim bodypumpissa saattaa mua 20 kg kevyempi vääntää isommilla painoilla tosi kovaa tunnin eikä hiki irtoa millään... mutta joo, toki, kivaa pitää olla, kärsimystäkin on monenlaista, sellaista tuskan kautta treenaamista ja sitä "nautinnollista tuskaa". Ei kehon(kaan) eteen oikeasti pitäisi negatiivisuuden kautta mennä. Enjoy!

Aino

Oot kyllä tän asian kanssa niin oikeassa - mikään ei oo musta kurjempaa katsottavaa, kuin ihminen joka näännyttää itseään ja kiusaa itseään salilla, vaikka siitä ei nauti yhtään :( Salilla pukukopissa kun kuulee muiden valittavan treenaamisen vaikeudesta ja tympeydestä haluaisin kehottaa kokeilla jotain muuta - ei se salitreeni ole todellakaan mikään oikotie onneen. Kuten ei maitorahka tai raejuustokaan :D Elämäntapamuutos pitää tehdä niin, että voi elää kyseisellä tavalla koko lopun elämänsä! Hyvästä olosta ja fiiliksestä se kaikki lähtee, pitäis unohtaa se ajatus itsensä kiusaamisesta ja mennä fiiliksen mukaan :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Just noin! Musta tuntuu, että me ollaan Aino sun kanssa niin usein samaa mieltä monesta asiasta :)

Sara

Jee, tätä oli ihana lukea!! On niin kivaa lukea ja ajatella, että jes, ajattelen tästä juuri samalla tavalla, osaat pukea ajatuksesi sanoiksi mielettömän hyvin! :)

Nesi

Ihanaa Elisa kun kirjoitat näin!:) Mua alkoi väistämättä hymyilyttää ihan hirveästi kun luin tätä sun juttua, koska se kuulosti niin siltä mitä itse olisin voinut kirjoittaa ja myös minkälaista elämänfilosofiaa haluan ympärilleni jakaa:D Urheilu ja etenkin juokseminen on se mun juttu, vitsit mä nautin kun saa painaa menemään ja haastaa itsensä joka kerta uudestaan. Mutta tärkeintä on se, niin kuin sanoitkin, että nauttii siitä mitä tekee. Urheilu ja itsestään huolta pitäminen on mua varten eikä toisinpäin. Ja niille, jotka eivät vielä ole löytäneet liikunnan iloa: aloita vähitellen, kokeile ja tutustu eri liikuntamuotoihin, tunne kuinka liikkuminen antaa sulle energiaa ja hyvän olon pitkäksi aikaa. Ihmiskeho on tarkoitettu aktiiviseen elämään, ja nimen omaan onnelliseen, rentoon ja omasta halusta kumpuavaan aktiivisuuteen. Liikunnan iloa kaikille!:)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Juuuri näin! Juuri tuolla tavalla liikunta kannattaa aloittaa :) Kiitos ihanasta kommentistasi! Liikunnan iloa myös sinulle, vaikka sitä taitaa löytyä jo muutenkin ;)

Marja

Tulipas hyvään saumaan tämä postaus! Tässä olen saliharjoittelun uudella alulla (lue: jäsenyyksiä on takana monta, saavutettuja tavoitteita ei niinkään) ja viimeisen viikon ajan olen lähtenyt salilta hieman hämmentyneissä fiiliksissä: tiedän treenanneeni tarpeeksi kovaa, sillä viimeiset toistot on tuskaa, mutta se aiemmin kokemani "ääk, miten tällästä kukaan kestää monta kertaa viikossa, oksennan" -fiilis loistaa poissaolollaan. Nykyään lähden salilta virkistyneenä ja odotan seuraavaa kertaa innolla. Pitää paikkansa, että lihas ei kehity ellei sitä treenaa kunnolla, mutta mielestäni salilta ei joka kerta tarvitse lähteä aivan piipussa kotiin. Itselleni sopii parhaiten se, että treenataan kovaa, mutta ei verenmaku suussa. :)Kiitos todella positiivisista postauksista! Vaikutat ihanalta ihmiseltä. :D

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Voi kiitos kauheasti! Voin kertoa, että kun aloitin uudella ohjelmalla salilla, hämmennyin samalla tavalla. Treeniin meni alle tunti aikaa, eikä minulla ollut edes kovin hiki kun lähdin kotiin. Tiesin kuitenkin treenanneeni kovaa. No, lihakset oli vielä 5 päivää sen jälkeen ihan tajuttoman kipeät ja tunsi kyllä jälkikäteen kuinka treeni oli tehonnut :D

Anonymous

Apuaa, en enää tiedä mitä teen! Ongelmanani on suklaa!! (Tai siis ehkäpä ongelmani on suhtautuminen suklaaseen) Tykkään suklaasta ihan mielettömästi ja todella harvoin toimii "vain pari palaa ruoan jälkeen tekniikka" - vaan ei, kyllä se on yleensä 2-3 riviä tai puoli levyä kerrallaan. /: Tykkään myös erittäin paljon rehuista ja no terveellisestä puhtaasta ruoasta sekä ihan terveellisestä kotiruoasta ylipäätänsä. Rakastan salitreeniä (2-5 x vko)sekä juoksua(fiiliksen mukaan). Terveelliset elämäntavat eivät muuten ole ongelma, tai no uni nyt tuppaa usein jäämään 6-8 tuntiin. /: En tiedä mitä teen asian kanssa. Olisi kiva jos jollain konstilla tuo pari palaa päivässä tekniikka onnistuisi, ei toki haittaa jos unohtaisinkin koko herkun. Ja no jos tykkään suklaasta aina, niin toki sitä silloin saa ruokavaliossa olla, mutta ei näin paljoa! (Nyt lähipäivinä on mennyt rivejä/pv) Minulla on ollut anoreksian kaltainen syömishäiriö, josta olen toipunut ja olen nykyään bmi 22 (lihaksia on kyllä paljonkin, mutta on rasvaakin toki, varsinkin masussa ja sisäreisissä). Kuitenkin esim. eilen ja tänään ajattelin, että pidän kohta hiukan mehupaastoa et ei läskiä kerry. ): Mutta toisaalta tiedostan syömättömyyden seuraukset - väsymys, lihaskato, mahd. kaamea nälkä ja "ison annoksen kohtaus" jne. Oi voi kun en tiedä mitä teen, onko sinulla antaa vinkkejä? Onko kevyet mehu-/keittopäivät mielestäsi ok, silloin tällöin? En tiedä onko jonkinlainen kieltoajatus saanut minut sekaisin ja himoitsen noidankehässä tuota suklaata tyyliin: ajatuksena "älä syö tai lihoat" toteutuksena: vahingossa sallin liikaa koska kroppa on sekaisin mieleni, halujeni ja tarpeideni kesken. Huoh, toivottavasti ei ollut liian sekava viesti. Todella ihana blogi täytyy sanoa, olet ihanan pirteä ja positiivinen! (:

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei, Kiitos paljon kommentistasi :) Suhtaudun todella kielteisesti kaikenlaisiin paastoihin/keittopäiviin. Olen niitä joskus tehnyt, mutta nykyään tiedän paremmin. Varsinkin, jos tavoitteenasi on laihtua, sinun täytyy syödä kunnolla. Kun teet itse omat ruokasi alusta loppuun ja syöt päivittäin vihanneksia, marjoja ja hedelmiä, toimii se paljon paremmin kuin mitkään mehupäivät. Tuohon suklaaseen sitten. Suklaa synnyttää samoja mielihyvän tunteita, joita sinulla on rakastuessasi. On siis ihan luonnollista, että siihen jää helposti riippuvaiseksi. Mielestäni paras tapa on olla aluksi kokonaan ilman sitä vaikka pari viikkoa. Yritä keksiä joitain terveellisempiä herkkuja sen tilalle. Älä osta suklaata kotiin, jottei mielitekoja tule. Jossain vaiheessa, kun olet katkaissut tämän "suklaakierteen", voit taas syödä silloin tällöin sitä, ilman huonoa omaa tuntoa. Tsemppiä suklaan vähennykseen :)

Anonymous

Kiitos vastauksestasi! (: Ja olet kyllä oikeassa noiden paastoiluiden tms. suhteen!!! Se on vaan hyvä aina kuulla noinkin hyväkroppaselta ihmiseltä, ettei millään niukoilla energioilla unelmakuntoon päästä (vaikka asiaa on itse jo tiedostanut, ohjaavat nuo vanhat syömishäiriöiset aivoni välillä väärille vesille edelleen). Kiitos kun jaksoit tästä "perusasiasta" tällekin reppanalle avautua. (: Täytyy nyt sitkeästi aloittaa vaan se suklaattomus ja muuten syödä riittävästi terveellistä ravintoa, erityisesti lisätä erilaisten vihannesten määrää. Eiköhän siinä ala tulla ilmaisiksi kiinteämpi masukin samalla. (; Yksi missä on myös kehitettävää, on itseluottamus. Koen aina olevani jollakin tapaa väärässä joka asiassa. Joko keho on jostain kohtaa mielestäni hirveä, tai joko ihan varmasti toimin esim. työasioissa väärin (mulla on todella vastuullinen työ)- eli ts. en oikein kykene koskaan kehumaan itseäni, vaan koen aina että taatusti joku on huonosti ja joskus jos mietin hetken olevani kaunis, huomaan pian sen kehitettävän alueen jota sitten mielessäni mielummin syynään. Keljua, vuosien saatossa tässä on kehitytty, mutta vielä on kova työ siihen, että itseluottamus olisi huipussaan.

Anonymous

Kiitos paljon vinkistä! (: Ja aurinkoista kevään jatkoa (siis mieltä, sillä sää nyt ei ole kovin aurinkoinen! :D)

Ziru

Löysin jokin aika sitten blogisi ja täytyy sanoa että joka ikinen postaus on todella ollut lukemisen arvoinen! Kirjoitat tärkeistä aiheista ja postauksista olen saanut hirmuisesti motivaatiota treenaamiseen :) Ihanaa, kun on tällaisia blogeja!! Kiitos!:)