Niin kuin olen joskus aiemminkin sanonut, en usko ihmedieetteihin, laihdutuspillereihin, syö-suklaata-ja-laihdut-tyyppisiin ratkaisuihin. Juuri näin iltalehden sivuilla otsikon "Istu takamuksellasi ja laihdu", ja jotenkin se sai minut pahalle tuulelle. Kylmä fakta on se, että jos haluat pysyviä muutoksia vartaloosi, sinun täytyy myös muuttaa pysyvästi käyttäytymismallejasi.

Ajattelinkin kerätä tähän pari väittämää, joita olen kuullut, ja kertoa oman mielipiteeni niihin. Toivottavasti en suututa ketään, se ei ole tarkoitukseni. Niinkuin tuolla kommenttiboksin puolella sanoin, haluan pitää tämän positiivisena blogina. Haluan kannustaa teitä, en lannistaa!

1. "Ystäväni oli kaalikeittodieetillä ja laihtui 6 kiloa viikossa, minä aloitan sen nyt myös"
Olen itsekin ollut kaalikeittodieetillä joskus nuoruudessani, ja voin kertoa että nuo kilot mitä siinä lähtee, ovat nestettä. Seuraavalla viikolla ne tulevat jo takaisin. Oikotietä onneen ei ole, joten skippaa koko kaalikeittorumba. Keskity sen sijaan hiukan pysyvämpiin ratkaisuihin.

 
2. "En halua luopua herkkuruoistani ja alkaa syömään vain vihanneksia"
Ei sinun onneksesi tarvitsekaan. Terveellisiä vaihtoehtoja voi loihtia pizzasta, pastasta, hampurilaisista, herkuista, vaikka mistä! Se saattaa viedä hiukan enemmän aikaa, kun valmistat sen itse, mutta se on sen arvoista. Ihan jo pienilläkin muutoksilla saat ihmeitä aikaan, kuten vaihtamalla vaalean pastan täysjyvään, tai perunamuusin kukkakaalimuusiksi.
 
 
3. "Yksi tuttavani syö joka päivä karkkia ja käy pikaruokaloissa, hän on uskomattoman hyvässä kunnossa."
Hienoa hänelle! Toimiiko sama sinulle? En usko. Ja valitettavasti hoikka vartalo ei ole mikään todiste terveestä vartalosta. En usko, että ihminen joka syö epäterveellisesti joka päivä, oikeasti voi hyvin. En halua myöskään siihen kannustaa. Saattaa myös olla, että sama on toiminut sinulla nuorempana. Iän myötä kuitenkin aineenvaihduntasi tulee luonnollisesti hidastumaan, joten luultavasti et pysy tällä tavalla hoikkana, saati terveenä.
 
 
 
4. "Kaikki ihmiset eivät vain pysty laihtumaan, vaikka haluaisivat sitä kuinka paljon"
En usko tähän tippaakaan. Ellei sinulla ole jotain sairautta, joka estää sinua laihtumasta, pystyt siihen. Sen uskon hyvinkin, etteivät kaikki laihdu. He eivät vain silloin halua sitä tarpeeksi paljon. Eikä pelkkä haluaminen tietysti riitä, niitä valintoja on tehtävä joka ikinen päivä. Haluatko kahvitauolla enemmän sen pullan, kuin tulevaisuudessa terveän ja hyväkuntoisen vartalon. Tai kutsuuko oma sohva enemmän kuin kävelylenkki iltaisin. Ja minusta siinä ei ole mitään vikaa, jos valitsee nuo pullat ja kotisohvat. Älkää kuitenkaan sen jälkeen väittäkö, että "haluan todella paljon laihtua, en vain pysty".
 
 
 

5. "En tule koskaan pystymään vetämään leukoja/punnertamaan/juoksemaan 10 km."
Olen itsekin sortunut tähän. Aloin harjoittelemaan leuanvetoa, mutta se ei meinannut onnistua ollenkaan. Olin siis aiemmin pystynyt niitä joskus vetämään. Poikaystäväni sanoi aina, että "sä luovutat liian helposti" ja minä suutuin joka kerta. Enhän minä olen mikään luovuttaja!! Kuinka hän kehtaa.
 Sitten kuulin erään tarinan siskoltani mielenhallinnan vaikutuksesta treenaamiseen. Halusin kokeilla sitä. Siinä ideana on se, että ennen varsinaista suoritusta käyt liikkeen onnistuneesti läpi mielessäsi.Kuulostaa helpolta, eikö?
 En saanut leukoja vedettyä edes mielessäni! Se oli varsinainen herätys itselleni. Jos en pysty sitä edes kuvittelemaan, on varsin selvää etten sitä pysty myöskään tekemään. Oma mieleni toimi rajoittavana tekijänä onnistumisen kannalta. Aloinkin siis treenaamaan omaa mieltäni. Kerta toisensa jälkeen kuvittelin tilanteen päässäni, niin aitona kuin vain pystyin. Jossain vaiheessa sain leua tehtyä mielessäni. Innokkaana menin heti kokeilemaan tätä, ja kuinkas ollakaan: pystyin sen tekemään. Nyt olen soveltnut tätä tekniikkaa harjoitteluuni, ja siitä on ollut aivan mielettömän suuri apu.
Moni meistä on kuullut alla olevan sanonnan, mutta kuinka moni on ajatellut sillä olevan näin suuri vaikutus?

 
6. "En ole ikinä urheillut aikaisemmin, mutta nyt aloitan käymään lenkillä 5 kertaa viikossa."
Erittäin pieni todennäköisyys, että jaksaisit tällä tavalla montaa viikkoa. Elämänmuutos on todella suuri prosessi. Kannattaa tehdä se pienissä osissa. Ensin siistit pikkuhiljaa ruokavaliotasi, ja käyt kerran viikossa kävelyllä. Sen jälkeen alat lisäämään liikuntaa, oman jaksamisesi mukaan. Olen monta kertaa tehnyt sen virheen, että pitkän treenitauon jälkeen menen salille ja vedän sellaisen tappotreenin. Seuraava viikko meneekin lihasten jomottaessa, ja fiilikset laskee todella nopeasti. Hiljaa hyvä tulee!
 
7. "En halua isoja muskelikäsiä, joten teen pitkiä sarjoja puolen kilon painoilla."

Hienoa, jos tämä on jollekin toiminut. Mutta itse tein tätä vuoden verran, ja muutosta ei tullut mihinkään suuntaan. Kiinteytykseen sopii mielestäni hyvin vaikka Body pump-tunnit, mutta jokaisella tunnilla kannattaa haastaa itsensä. Rohkeasti vain niin suuria painoja, kuin oma fysiikka kestää.
Kertaukseksi siis vielä, sinusta ei tule tämännäköistä "vahingossa".

 
8. "Söisin kyllä terveellisesti, mutta terveellinen ruoka on niin paljon kalliimpaa kuin pikaruoka."
Tämä pitää osittain paikkansa. Mc Donaldsista saa hampurilaisen eurolla, mitä samaan hintaan saa kaupasta? 
Monissa asioissa voi kuitenkin säästää, kuten ostamalla tarjouslohta ison köntin. Sen jälkeen sen voi pilkkoa moneen osaan, ja laittaa valmiit annokset minigrippusseihin ja pakastimeen. En ota nyt kantaa tarjouslohen eettisyyteen tai muuhunkaan, tämä oli vain esimerkki. Kannattaa myös ostaa vihanneksia, kuten porkkanoita. Kun tekee isoja satseja, ja pakastaa niitä, yhden annoksen hinta jää melko pieneksi.
Ajattelen asiaa myös näin: kun sijoittaa omaan hyvinvointiinsa, säästyy monilta terveydenhoitokustannuksilta jatkossa. Ja mikä sen parempi sijoituskohde, kuin oma hyvä olo?
 
 
9. "Haluaisin olla juomatta, mutta nyt on tulossa sellasia pakollisia, tiedäthän"
En tiedä? Kuka pakottaa sinua juomaan? Tämä on taas tätä hassua suomalaista meininkiä mistä aiemminkin olen kirjoittanut. En ymmärrä, kuinka se on joltain toiselta pois, että sinä et juo. Kun ystäväsi tottuvat ajatukseen, että sinä tulet mukaan alkuillaksi kun meininki on mukavaa ja sivistynyttä, mutta hiippailet kotiin muiden lähtiessä baariin, he alkavat tottua siihen. Viime vuonna tein tätä usein, ja kun jälkeenpäin kysyin, miten loppuilta meni, melkein poikkeuksetta vastaus oli "oli ihan tylsää baarissa/porukka hajaantui/ehdin maksamaan sisään ja sitten lähdinkin jo heti kotiin/en saanut taksia millään/alkuillasta oli kivointa". 
Ja muistetaan se, että en kehoita sinua olemaan juomatta jos et halua. Mutta jos oikeasti haluat sitä, on se vain sinun oma päätöksesi, ei kenenkään muun! Jos ystäväsi eivät tätä hyväksy, ovatko he oikeasti ystävyytesi arvoisia?
 
 
Miltä kuulostaa? Eriäviä mielipiteitä saa laittaa, ja listaa saa jatkaa :) Kuulen mielelläni teidän ajatuksia.
 
 
 

Kommentit (30)

S.B. Kuula

Eat clean - stay lean ! Alcohol - no problem. Mitäs muita kliseitä.. Ei vaan, kaikki lähtee korvien välistä. On tässä jojoteltu pienestä asti. KOkeillu kaikki superlaihikset what there is. Ainut tapa jolla pärjää on ettei keskity laihtumiseen, vaan 100% tervehtymiseen. Mut pysäytti se että syöpäsolut eivät pysty elämään hapokkaassa kehossa, mitä suomalaiset varsinkin harjoittavaa. Iho näyttää harmaalta pullataikinalta niin kuin Saarioisten - äitien tekemä - natriumnitraatti nakkimössö. Kahvista en luovu, ostan hyvää kahvia jossa antioksidantteja ja juonj loppupäivän vihreää teetä, enkä santsikuppeja paskalitkukahvia. Huh. Hyvä Elisa !

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Juuri näin, hyvä Sonja :) Itsekään en ole aamukahvista pystynyt luopumaan, mutta nuo santsikupit tosiaan on jätetty täälläkin. Mitä tarkoitit tuolla "Mut pysäytti se että syöpäsolut eivät pysty elämään hapokkaassa kehossa, mitä suomalaiset varsinkin harjoittavaa" ?

S.B. Kuula

Siis kun on ruoka-aineita niin kuin lihat, kahvi, tietyt rasvat, tietty processed food. Kaikissa on korkea happoisuusaste, toisin kuin vihanneksissa ja hedelmissä yms on emäksinen rakenne, joka pitää kropan suolistoa ja ihoa myöten terveenä, vitamiini ja hivenaine -rikkaana. Fruit & veggies <3

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Eli tarkoititko, että syöpäsolut elää hapokkaassa kehossa? Enpäs ollut kuullut tuollaista! Mutta kannatan ehdottomasti kasviksia ja hedelmiä:) Puoli kiloa päivässä, vai miten se nyrkkisääntö menikään ;)

S.B. Kuula

Yeah, syöpäsolut tarvitsee hapettuneita ns. rikkinäisiä soluja joita voi käyttää hyväksi, eli immuniteetti ja sydän vahvaksi veggiepowerilla! puolesta kilosta ylös päin, ei olla liha- ja maitoteollisuuden uhreja! Just my opinion, en tuomitse ketään, kaikki tyylillään ja mikä tuntuu hyvältä.

Sirpale

Mä juoksin täysin rapakunnossa 10 kilometria ihan ajatuksella et pakkohan mun jaksaa:D Eli toimii;) Ja en juossut mitenkään hitaastikaan;)

Sirpale

Koskaan en ole juossut;D mutta se joukkopaine teki sen ettei viittinyt luovuttaa:D

tiiti

Mä oon niin kateellinen noille ihmisille, joille kasvaa vahingossa tosi isot lihakset :'(Noissa toisten ihmisten elämäntapojen ihmettelyssä ("yksi tuttu pysyy laihana vaikka syö aina karkkia ja pekonia") on myös se ongelma, että harva pystyy tarkkailemaan sitä kaveria 24/7. Silloin ei tiedä, mitä tyyppi syö sen yhden karkkipussin tai mäkkärilounaan lisäksi, tai paljonko se liikkuu, ja tällä on tosi iso vaikutus. Lisäksi on myös ihan eri asia tiputtaa painoa kuin ylläpitää sitä.Se pelkkä kunnon ylläpitäminen sallii jo huomattavasti enemmän kaikennäköistä pullasorsailua kuin (järkevä) laihdutus.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Haha Tiiti, onko niitä ihmisiä??Ja juuuri aivan noin! Samaa mieltä olen kanssasi jälleen kerran :)

msbottom

WORD. AMEN. JEP. PUM. CHECK. Mitä näitä nyt on. Tekosyyt on halpa harrastus, se myöskin antaa vähän. Naulankantaan meni taas postaus!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Haha, aivan totta! On sitä joskus itsekin tullut kusetettua itteeni, se vaan tuntuu kamalalta kun sen tajuaa jälkikäteen! Kiitos:)

msbottom

Ja siis niin! Muistan sillon vuosia sitten duunissa ku puhuit tosta kaalikeittodieetistä! You have come a long way since those days! :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hahahhahaa I know! Mä en tainnu sillon oikeen mitään muutakaan syödä. Oh well. Kantapään kautta!

Anonymous

Hei tää on ihan off topic, mutta jos haluat tehdä postauksen sun lempi treenivaatteista niin olisi kiva :) mitä käytät kun treenaat kotona ja mitä kun juokset ulkona jne :))

hapatusta

Yksi asia tuohon mahdolliseen laihtumisen epäonnistumiseen on se, että ylipainoinen ihminen usein lihoo laihtumisen jälkeen samoilla kalorimäärillä kuin vastaava samankokoinen normaalipainoisena pysynyt ihminen. Toisin sanoen siis, entinen ylipainoinen joutuu syömään vähemmän kuin samanpainoinen kanssaihminen pysyäkseen samankokoisena. Reilua? Ei. Aihetta tutkitaan edelleen.Toinen on, että painonpudotus ei välttämättä ole hyvää laihtumista. Jos menetetään enemmän lihasta kuin rasvaa, kannattaa ennemmin pitää ne lihakset ja rasva kuin muuttaa kroppaansa entistä rasvapitoisemmaksi vaikka se ulospäin näyttäisikin hoikalta. Useimmat (ylipainoiset) ihmiset hyötyvät enemmän liikunnan lisäämisestä kuin epätoivoisesta kilojen karistamisesta. Puhutaan ns. obesity paradoxista, josta voi lukea mm. täältä: http://mobile.nytimes.com/2012/09/18/health/research/more-data-suggests-... arvioita, että 60-70 % kroppamme mallista pohjaa genetiikkaan ja 30-40 % elintapoihin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö muutokseen kykene, mutta se ei myöskään tarkoita sitä, että geneettisen taustan voisi sivuuttaa kokonaan ja keskittyä vain ulkoiseen näkymään. Katsoin vasta mielenkiintoisen brittidokumentin aiheesta lihavuus ja siinä sivuttiin mm. sitä, miten syömiserot näkyvät jo hyvin pienistä lapsista riippumatta siitä, millainen kotitausta heillä on. Lapsille tarjottiin ruokaa, jonka jälkeen siirryttiin leikkihuoneeseen. Leikkihuoneessa oli eri puolilla tarjolla välipalaa. Osa lapsista, joilla oli geenimuutos, napsivat kuin huomaamattaan näitä välipaloja esim. piirustelun ohessa kun taas ns. normaaligeeniset lapset työnsivät välipalalautasia kauemmaksi eivätkä olleet yhtään kiinnostuneita ruuasta. Molemmilla ryhmillä kylläisyysaste kyselyn mukaan oli kuitenkin sama leikkihuoneeseen mennessä. Myös raskaudenaikainen äidin ravitsemus/aliravitsemus sekä alhainen syntymäpaino korreloivat esim. myöhemmin esiintyvän lihavuuden kanssa. Psyykkisiin tekijöihin vanhana syömishäirikkönä en edes lähde, masennukseenkaan kun ei auta sitä kokemattoman tokaisut siitä, kuinka itseään pitää ottaa vain niskasta kiinni. Vain toinen syömishäiriöinen voi tietää, miltä tuntuu kun itsellä ei ole kontrollia vaan ruoka hallitsee koko elämää. Kun ei voi olla lopettamatta ahmimista tai itsensä näännyttämistä vaikka yrittää käyttää siihen kaiken liikenevän tahdonvoimansa. Ja kerran saatu syömishäiriö yleensä myös pysyy mukana koko elämän, enemmän tai vähemmän kontrollissa.Nämä monet painoon liittyvät asiat voivat olla siis täysin tiedostamattomia tai esim. vähäoireisia diagnosoimattomia vaivoja - näitä voivat olla kilpirauhasen vajaatoiminta tai esim. naisilla pcos, joka ei aiheuta muita ulkoisia merkkejä kuten liikakarvoitusta - tai sitten ihan vain jotain, joka johtuu sikiöaikaisista muutoksista tai geenimuutoksista. Tarkoittaako tämä, että kaiken voi lyödä läskiksi ja selittää perimällä? Ei tietenkään. Ihmiset yleensä hyötyvät ylipäänsä liikunnan lisäämisestä ja terveellisestä ruokavaliosta. Mutta se tarkoittaa sitä, että kaikki eivät voi olla mitenkään samasta muotista rakennettuja eikä kaikkien kroppa vastaa samalla tavalla rasvan vähentymiseen tai lihasten kasvamiseen.Minä en itse niinkään sanoisi, että laihtumisen ainoana tai suurimpana esteenä on sen haluamattomuus. Isompana ongelmana pidän ylipäänsä liikkumattomuutta, se kannattaa aina - ylipainoisenakin.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei ja kiitos informatiivisesta kommentistasi :)En tarkoittanutkaan, että laihtua pystyisi pelkällä tahdonvoimalla. Tietysti pitää liikkua ja syödä hyvin. Lähinnä pointtina oli se, kuinka jotkut ihmiset kerta toisensa jälkeen skippaa sen urheilun, eivätkä ole valmiita tekemään töitä laihtumisen eteen. On myös selvää, että joillekin laihtuminen on helpompaa, kun taas toisille vaikeampaa. En myöskään väitä etteikö geeneillä olisi tekemistä tämän kanssa, (aivan varmasti on), vaikka poikkeuksiakin löytyy esimerkiksi omasta suvustani. Kuitenkin mielestäni jopa suurempi vaikutus kuin genetiikalla, on niillä käyttäytymismalleilla, joita opimme jo lapsena kotonamme. Ja Kilpirauhasen vajaa- ja liikatoiminnat liitän mielessäni tuohon sairauskategoriaan, kuin myös nuo psyykkiset sairaudet. "Ellei sinulla ole jotain sairautta, joka estää sinua laihtumasta, pystyt siihen."Mutta todella hyviä pointteja sinulla, ja olen monessa asiassa täysin samaa mieltä!

Anonymous

Oikeasti minulla alkoi itkettämään kun luin tätä. kaikki kohdat eivät minun tapauksessani pidä paikkaansa mutta tosi moni ja osa osittain. Tajuan olevani saamaton. Aloitin tai siis yritin aloittaa kevyesti pitämällä ruokapäiväkirjaa... unohdin eli en jaksanut. Liikun satunnaisesti mutta pyörällä kuljen töihin kouluun ja kauppaan 3-6 kertaa viikossa. Se kun tällä hetkellä tuntuu olevan ainoa keino pitää selkä kunnossa. Tarvitsen liikuntaa se on minulle elintärkeä koska selkäni huutaa hoosiannaa yön jos en ole liikkunut. Pari viikkoa sitten valvoin viiteen asti yötä kun en pystynyt nukkumaan. En pystynyt makaamaan sängyssä kun lihakset rentoutuivat, lihasten rentoutuminen sattui aivan järkyttävän paljon. Samanlainen kipu minulla on viimeksi ollut neljä vuotta sitten ennen kuin selkäsairaus todettiin. Kivun ollessa pahimmillaan soimaan itseäni ja rankasti, mutta en kuitenkaan päätä tehdä asialle jotain vaan itken itsesäälissäni. Syön kipulääkkeitä mutta mahani ei enää kestä ja silti olen saamaton. Kiitos kun avasit silmäni. Nyt minulle jää omantunnon polte joka kaivertaa illalla ennen nukahtamista jos en ole liikkunut. Muistan silloin tämän kirjoituksesi. Olen menossa naprapaatille jotta he tekisivät minulle oikean kunto-ohjelman, eli kuntosalilla ja muutenkin liikkeitä jotka vahvistaisi selkä- ja vatsalihaksia, ja varmistaisivat minun tekevän niitä oikein. Ja siinä sivussa paino putoaisi. Äitini sanoi kerran: Se joka ei halua keksii syyt ja se joka haluaa keksii keinot. Eli minun on vain otettava itseäni niskasta kiinni. Kiitos!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Kiitos kommentistasi, se kosketti minua! Äitisi on fiksu nainen! Se on juuri noin. Ja olen itsekin ollut ennen kovin saamaton, se on kamalaa. Ja ehkä kamalinta on juuri se itsensä soimaaminen. Helpommalla oikeastaan pääsee kun lähtee vain urheilemaan. Sen jälkeen on hyvä olo, eikä tarvitse tuntea niitä itseinhon kamalia tunteita vaan voi olla ylpeä itsestään.Tosi paljon tsemppiä jatkoon! Tule tänne sitten kommentoimaan, että miten on lähtenyt käyntiin!:)

Anonymous

No tänään minä tein sen :) Lähdin ulos. Kävin kokeilemassa kuntoilupuistoa tuolla tuulen tuiverruksessa. Sieltä löytyy mm Abdoback -vatsa-ja selkälihaspenkki, Stretch -tikkaat, Freesmith -painot ja Russianbar. Carousel Oy: toimittamat http://www.carousel.fi/ Paikalta löytyy myös taulu jossa on käyttöohjeet ja esimerkkitreenejä. Aloitin kevyesti ja tein kevyen/helpon treenin kerran ja sitten vähän ekstraa vatsalihaksia ja selkälihaksia. Tuli hyvä mieli. Kävin samalla matkalla kaupassa ja tuulesta johtuen aloin olla jäässä vaikka hiki tuli. Kävin ulkoilutakkia etsiskelemässä ja huomenna jatkan etsintää. Motivaation kohottajana hyvät urheiluvaatteet ovat vertaansa vailla Ja täällä joku toivoikin jo että tekisit postauksen treenivaatteistasi, suosittelen minäkin. Minä todella tarvitsen uuden takin koska edellinen tuulipuvun takki on pieni. Mutta vielä sitä ei löytynyt, joten huomenna harrastamaan hyötyliikuntaa eli shoppailua pyöräilemään siis kohti kauppoja :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Hei mahtava meininki! Nuo kuntoilupuistot on tosi kivoja, itsekin välillä lenkillä käyn niissä! Ja tuo on hyvä aloittaa kevyesti, ettei vaan innostus lopahda. Pikku hiljaa hyvä tulee, ja nälkä kasvaa syödessä ;)Yritän saada piakkoin aikaiseksi treenivaatteista juttua, opiskelen alaa niin saattaa olla paljonkin sanottavaa noin ihan niinkun materiaaliasioista esimerkiksi. Millaisia materiaaleja kannattaa suosia missäkin vaatekerroksessa!:)

Tahra

Epäterveellinen ruoka tulee halvemmaksi vain jos laskee aterian hinnan yhtä kaloria kohti. Euron juuston ostaessaan saa eurolla enemmän kaloreita kuin tonnikalaa syödessä. Kuten sanoit, kun jaksaa itse kokkailla, terveellinen ruoka voi olla hyvinkin edullista. Ostan mieluummin ruokaa jossa energiatiheys on pieni. Ei se tarkoita että minulla hirvittävästi menisi rahaa ruokaan. Onhan ruoka hiton kallista etenkin pienituloisen näkökulmasta, mutta niin se roskaruokakin on. En ole kyseistä juusto"hampurilaista" koskaan syönyt, mutta luulenpa että kaksi vehnäsämpyläviipaletta, jauheliha"pihvi" ja juustoviipale eivät pidä nälkää kovin kauaa jos vertaa täysipainoiseen kotiruoka-ateriaan. Joka voi maksaa niinkin vähän kuin euron per kunnon annos, jos isommassa erässä kokkaa.

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Juuri näin! Puhut täyttä asiaa :) Itse olen valitettavan useasti aiemmin syönyt noita hampurilaisia, ja olet ihan oikeassa siinä että kauan ne eivät nälkää ole pitäneet!