Kävin illallisella Unionikadulla sijaitsevassa Tocassa  viimeviikolla. Vaikka ravintola on vain kivenheiton päässä espalta, ei siitä kyllä sattumalta ohi kävele. Toca nousi kuitenkin kertaheitolla Helsingin ehdottomaksi lemppariksi. Illan mittaan mielessä pyöri useamman kerran ajatus: miten en ollut kuullut tästä aiemmin? Nyt-liitekin oli antanut paikalle komeat viisi tähteä, mutta silti maine ei ollut levinnyt omaan ystäväpiiriini. Viimeisen viikon olenkin toiminut melkoisena äänitorvena. Tätä ruokakulttuuri on parhaimmillaan. 

Tilana Toca on pieni ja tyylikäs, mutta kuitenkin samalla hyvinkin lämminhenkinen ja kodikas. Ravintolan omistaa pariskunta Elina ja Gennaro, sekä toinen kokki, Pietro. Porukalla on selkeästi hyvä meininki keskenään ja mieletön energia tarttuu myös asiakkaaseen. Elina toimi tarjoilijana ja mutkaton tunnelma, sekä rakkaus ruokaan ja juomaan näkyi myös palvelussa. Aloitimme illallisen aikaisin, joten saimme alkuillan valon lisäksi nauttia tyhjästä ravintolasta ensimmäisen tunnin. Keittiön tervehdyksenä saimme alkuun pienet perunakroketit ja sitruunaista kastiketta. 

Seuraavana oli vuorossa suussa sulava punajuurikeitto, joka kaadettiin vasta pöydässä lautasella komeilevan taideteoksen viereen. Pelkkään estetiikkaan ei silti annoksen upeus rajoittunut, vaan jokainen suupala sai aikaan pieniä riemunkiljahduksia. Annos on kummitellut päässäni koko viikon ja oli sen innostamana pakko tehdä kotonakin vähän punajuuripyree kokeiluja. 

 

Myös viinit oli huolella valittuja ja sopivat loistavasti ruokien pareiksi. Kalan kanssa oli tarjoilla La Vinyeta Heus Blanc-kuivaa valkoviiniä, jossa oli todella vahva ja hedelmällinen tuoksu, mutta lempeä ja kevyt maku. 

Meinasin sanoa, että kalaruoka oli illan lempiannokseni, mutta rehellisesti sanottuna on vaikea nostaa yhtä ylitse muiden. 

Pääruokana oli lihaa kolmessa eri muodossa, kasviksia ja maukkaat kastikkeet kruunaamassa kokonaisuuden. Liha oli niin herkullisen mehevää, että oli pakko kysyä, miten se on valmistettu. Iloksemme kokki tuli ystävällisesti kertomaan, miten oli tehnyt sen. Yllättävänä salaisuutena oli lihan sokerisuolaus, jonka takia se ei kuivu. Puhuimme illallisen jälkeen siitä, kuinka usein ravintoloissa pääruoka jää vähän alkuruokien varjoon. Tällä kertaa ei todella jäänyt. 

Illan punaviini oli myös uusi tuttavuus Vox Populi Bobal, joka oli juuri minun makuuni. Helppo ja pehmeä punaviini, jossa oli kuitenkin makua kunnolla. Bobal oli rypäleenäkin minulle entuudestaan tuntematon. Ihastusta aiheutti myös hauskan muotoinen pullo. Harmi kyllä tätä ei kuulemma saa Alkosta. 

Ruoan jälkeen nautimme syötävät Gin Tonicit! GT on nykyään ihan lempparidrinkki ja tämä olisi melkein toiminut pelkästäänkin jälkiruokana meikäläiselle. Todella hauska tapa nauttia cocktail.

Varsinaisen jälkiruoan kanssa oli hunajainen ja pehmeä Dulce de Murviedro. Yllättävän hyvä jälkiruokaviini myös tällaiselle, joka yleensä vierastaa kaikkea makeaa. 

Ja varsinaisena jälkkärinä oli suklaata, suklaakeksiä, mangopyreetä ja minttujäätelöä. Kaiken kaikkeaan aivan upea lopetus loistavalle illalliselle. Tänne on pakko mennä uudestaan! 

Kommentit (2)

Sane

Hei, olen aina tykännyt sun blogistasi tosi paljon, mutta viimeaikoina olet postaillut paljon reseptejä ja ruokajuttuja. Kaipaisin päivityksiä kuulumisistasi ja tekemisistäsi. Lisää sisältöä.
Terv. uskollinen fani

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Moi Sane! Kiitos, kiva kuulla palautetta :) Oon ihan samaa mieltä, että nyt on ollut paljon aika persoonattomia juttuja! Yritän kirjoittaa jotain muutakin kun ruokajuttuja mahd. pian <3