En tiedä teistä, mutta itse leikittelen usein ajatuksilla, kuten "Olisipa hienoa osata asioita x ja y", mutta se työ ja tuska sen opettelussa ei kuitenkaan tunnu niin houkuttelevalta. Törmään tähän ajatukseen myös muiden ihmisten kohdalla. "Olisipa hienoa osata käyttää järjestelmäkameraa", oli oma ajatukseni hyvin kauan. Kuitenkin se tuntui ihan ylitsepääsemättömän vaikealta, kun ei ymmärtänyt yhdestäkään säädöstä mitään. Joka kerta piti tarkistaa, mitä se F-luku nyt tarkoittikaan ja miten valotusaikaa saikaan lyhyemmäksi.

Uusien asioiden opettelussa on vähän se, että juuri se aloittaminen on kaikkein tympeintä puuhaa. Kun mistään ei tiedä mitään, eikä onnistukaan heti sellaiseen suoritukseen, mitä haluaisi. Urakka tuntuu niin isolta, kun termistö on hepreaa tai lihasmuisti ei osaa oikeita liikeratoja. Kuitenkin heti kun alkukompuroinnista pääsee yli, homma muuttuu mielenkiintoisemmaksi. 

Kun ensimmäisen kerran saa sitten vaikka sen kuvan otettua, jossa on saanut valoituksen säädettyä oikeaksi ihan itse, tuntuu se todella palkitsevalta. Pienet onnistumiset taas ruokkivat halua oppia lisää. Melkein missä tahansa asiassa, nälkä kasvaa syödessä. Kun vieraalla kielellä oppii muutamat perus verbit ja usein käytetyt sanat, haluaa alkaa laajentaa sanavarastoaan, jotta voisi käydä monimutkaisempiakin keskusteluja. 

Kukaan ei ole seppä syntyessään, joten on turha masentua, mikäli ei heti olekaan pro. Kannatan aina sitä, että inspiroituu muiden tekemisistä, mutta ei kannata kuitenkaan vertailla omaa osaamistaan johonkin, joka on harjoitellut taitoa jo vuosia. Jostain on vain lähdettävä liikkeelle. Tyhjensin sähköpostikansiotani raivatessani koneelleni lisää tilaa ja vastaan tuli kuvia, joita olen käyttänyt vanhoissa postauksissa. Nauroimme vedet silmissä poikaystäväni kanssa sitä, miten minulla ei selkeästi ole ollut MINKÄÄNLAISTA silmää kuvauksen suhteen.

Niin se vain kehittyy tehdessä. Vieläkään en ole toki mikään mestarikuvaaja, mutta nykyään homma on kuitenkin mielestäni todella mielenkiintoista. Alkutympeydestä on päästy yli ja perusjutut hallussa. Silloin voi "unohtaa" teknisen osaamisen ja keskittyä oleelliseen, eli oikeiden kuvakulmien ja mielenkiintoisten kohteiden löytämiseen. Jos haluat oppia jonkun taidon, kannatan sitkeästi pinnistelemään alun läpi, jonka jälkeen hommasta tulee todella nautinnollista. 

Oikoteitä harvoin on, joten vähän pitää vain olla malttia. Yhtäkkiä huomaat, että pienten onnistumisien kautta nauttii siitä uuden oppimisesta ihan hurjan paljon. Kuvissa on muuten yksi lempinäköaloistani New Yorkissa, Top Of The Rock! Heiluimme siellä tänään yli pari tuntia ja nautiskelimme näkymän muuttaessa muotoaan illan pimentyessä. Todella mykistävä maisema. Räpsin myös aika kasan kuvia, joten niitä tulossa vielä myöhemmissä postauksissa lisää. 

Kommentit (6)

Heini

Elisa kiitos tästä tekstistäsi! Tämä tuli juuri sopivaan saumaan ajatellen elämäntilannettani. Aloitin "Elämäsi huippukuntoon"-liikuntaryhmän ja olotilat aloituksesta ovat olleet innostuneen ristiriitaiset.

Kävelin ensimmäisenä salipäivänä sormisuussa salilla ja kiusasin kanssa salittajia, kysymällä kuinka mikin laite toimii ja sain suurimmaksi osaksi treenin tehtyä, en tyylipuhtaasti mutta kävinkä kokeilemassa. Sekin on jo saavutus tällaiselle sohvaperunalle. Tai mä oon ehkä enemmän mallia ranskis, pitkä ja hoikka, mutta lihaskunto todella heikossa jamassa.

Ja sitten iski pieni flunssanpoikanen riivaamaan. No, eiköhän nämä poppaskonstit toimi - inkivääriä teen joukkoon ja kurkkupastilleja laksatiivisista vaikutuksista huolimatta kilokaupalla naamaan. :D

Mikähän siinä oikeesti on, kun aloitat uuden terveellisemmän elämäntyylin, saat karsean taudin pokaalina suorituksesta. :D
Mua oikeesti ottaa pannuun, kun kaikki puhuvat, että pian huomaan kuinka painojen määrät nousee ja tuloksia tulee nopeasti - fuck it! Moneskohan kerta tää jo on, kun flunssa tulee pilaamaan viikon salitavoitteet. Ja se lihaskipu - tottuuko siihen oikeasti? Poikaystäväni kuuli pianon soittonsa läpi, kun meikä olkkarissa vääntää vatsiksia ja välillä kuuluu epämääräisiä ääniä kuin: "iiik, uuugh, ei luoja, mä kuolen tähän, ääährrrgh, hnnngh" ynnä muita tuskanparkaisuja! :P
Sori vuodatus, mutta kaipaan myötätuntoa ja hieman järjen ääntä salilla pyörineeltä tyypiltä! <3

Tämä alun koitos on ilmeisesti pahin, kun joudut taistelemaan omaa mieltäsi ja ajatuksiasi vastaan, jotka houkuttelisivat jäämään pimeänä syysiltana lämpimän viltin alle turvaan.

Niin kuin sanoit maltti on valttia ja tekniikka ja arkuus omasta osaamisesta ilmeisesti pyyhkitytyy, kun heittää vaan ne liikuntakamat niskaan ja astuu mökistä ulos liikkumaan.

Kiitos Elisa inspiroivasta blogistasi, käyn hakemassa säännöllisesti täältä postiivisia ajatuksia arkeeni. Osaat kirjoittaa niin persoonallisesti, mutta selkeästi, että tässä tapauksessa oli pakko kommentoida! Vaikutat kultaiselle ihmisille! <3

Nauttikaa poikaystäväsi kanssa New Yorkista, itse näin kaupungin varsin hyisenä helmikuussa vuosi sitten, mutta uudestaan on pakko päästä, kun siellä on vähän aurinkoisempaa ja lämpimää. Iso ja monipuolinen kaupunki!

Ihanaa seikkailua ja mukavaa syksyä sinulle!

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Moi Heini!

Toi on rosi usein tosiaan, että kun ei ole tottunut kovaan treeniin, kroppa pistää vähän vastaan ja tulee kipeäksi sen jälkeen. Se kuitenkin yleensä on merkki siitä, että on aloittanut vähän liian rankasti. Lihaskipu helpottuu myös hurjan paljon, sitten kun hommasta saa rutiinin. Kuitenkin ihan sellaiset tulehduskipeät lihakset voi olla myös merkki siitä, että on tullut revittyä vähän liikaa ensimmäisellä kerralla.

Ja oot ihan oikeassa, että toi mieltä vastaan painiminen on tosi vaikeaa alussa, mutta SEKIN helpottuu! Ja jossain vaiheessa sinne salille ei tarvitse enää raahata itseään, vaan se alkaa tuntua jo kivalta hommalta. Koita ottaa sillä tavalla vähän pienemmin askelin, ja sitten rankkuutta voi lisätä kun alkaa tuntua että kroppa kestää! :)

Tsemppiä hurjasti projektiin, kyllä se siitä! Olisi kiva kuulla myös mietteitä myöhemmin. Että helpottuiko se homma ja auttoiko rauhallisempi treenityyli.

Kiitos ihan hurjan paljon kommentistasi ja ihanaa syksyä myös sinulle! Suosittelen tätä syksyistä New Yorkia tosi lämpimästi, mikäli joskus on tällöin aikaa lähteä reissuun. Kaupunki on varmaankin kauneimmillaan just nyt! <3

tiiii

Valotuksista ja muista puheenollen millä asetuksilla nämä kuvat on otettu? Olen matkalla New Yorkiin keväällä ja olisi kiva yrittää saada näin hyviä kuvia :)

Elisa
Liittynyt17.11.2015

Heips! Säädän aina kuvakohtaisesti asetukset, joten en osaa sanoa mitä näissä on ollut. Säädän valotusta vielä usein jälkikäsittelyssä jonkin verran :)