Lupasin kirjoittaa pelosta omia unelmiaan kohtaaan. Uskon, että jokaikinen joka on lähtenyt jahtaamaan omia unelmiaan, on jossain vaiheessa ollut peloissaan. Jos unelmat eivät edes hiukan pelota, eivät ne ole tarpeeksi suuria. Pelkoa tietysti on monenlaista ja jos se on aivan lamauttavaa, saattaa se olla esteenä sinun ja unelmasi välillä. 

“There is only one thing that makes a dream impossible to achieve: the fear of failure.”  -Paulo Coelho, The Alchemist

Unelmien tavoittelu vaatii siis aina uskallusta, muutenhan jokainen tekisi sitä. Joskus pelkona on epäonnistuminen, mutta myös itse unelman toteutuminen voi pelottaa. Olenkin sitä mieltä, että usein ne ketkä menestyvät elämässään, eivät välttämättä ole parhaita vaan heillä on eniten pokkaa ja rohkeutta tehdä asioita. Miten siis saada rohkeutta lähteä kohti unelmiaan?

“Twenty years from now you will be more disappointed by the things that you didn't do than by the ones you did do. So throw off the bowlines. Sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails. Explore. Dream. Discover.” -H. Jackson Brown Jr, P.S. I Love You

Ensin tietysti kannattaa miettiä, haluaako unelman oikeasti toteutuvan vai onko se vain asia minkä haluaa pitääkin haavemaailmassa? Tällaisia voi olla vaikka ajatus siitä, että muuttaisi johonkin paratiisisaarelle, hyppäisi pois oravanpyörästä ja elättäisi itsensä siellä minimipalkalla tehden hanttihommia. Saatat tietää, ettet koskaan tule tekemään sitä, mutta herkuttelet välillä ajatuksella että sekin on mahdollista. Tällaisiakin unelmia saa olla, mutta on hyvä erottaa ne sellaisista, mitä oikeasti haluat saavuttaa. 

Kun unelma on selvillä, mielestäni ensimmäinen askel uskalluksessa on sanoa se ääneen jollekin. Silloin siitä tulee jotenkin todempi, julkisempi ja unelman sijaan se muuttuu tavoitteeksi. Ylipäätään mielestäni on hyvä avata suunsa, jos jotain haluaa. Joku saattaa nimittäin pidellä taskussaan avainnippua oveen, jonka kovasti haluaisit auki. Hän ei vain tiedä sinun haluavan sitä. 

Minulle on jäänyt mieleen joitain vuosia sitten lukemani lehtiartikkeli, jossa oli haastateltu ihmisiä heidän viimeisinä hetkinään. Heiltä oli kysytty se, mitä he katuvat elämässään? Katumuksen aiheina olikin juuri ne asiat, jotka olivat jääneet tekemättä, kokematta tai kokeilematta. Sitä mietin aina, kun epäilys nostaa päätään. Mielummin kokeilen, epäonnistun, opin, teen uudestaan, onnistun, tajuan ettei se ollutkaan minua varten ja jatkan seuraavaan unelmaan, kuin mietin vuositolkulla uskallanko lähteä jotain asiaa tavoittelemaan. 

Ja lopulta voi aina miettiä, mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Yleensä riskit ovat loppupeleissä kuitenkin melko pieniä tai pelot irrationaalisia. Päässäni kaikuu myös Kreikassa tapaamamme taksikuskin sanat  "you have to start living right away, life is too short. If you don't do it now, you will soon be as old as me. If you don't live now, you're dead before you die."

IHANAA viikonloppua!  

Kommentit (11)

Satu

Itse tykkään myös muistutella itselleni Tommy Tabermannin lausahdusta, kun pelko meinaa hiipiä unelmien tielle: "Epäröinnin kynnyksellä kysy itseltäsi, kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä". Tulee heti jotenkin itsevarmempi olo :)

Vilhelmiina

Ihana postaus, täynnä asiaa! Oon ihan samaa mieltä Elisa sun kanssa siitä, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan enkä usko, että unelmiaan voi saavuttaa, jos ei uskalla hypähtää epämukavuusalueelle. Pohdin itse alkuvuoden ja kevään todella paljon elämääni, sitä mitä haluan tehdä ja saavuttaa, mitkä ovat minun unelmiani ja mitä olen valmis tekemään niiden eteen. Tein hyvin raskasta työtä, ja olin henkisesti melkoisen loppu. Sinun postauksesi rohkaisemana tein itselleni aarrekartan, ja asetin sen näkyviin, ja päivittäin sitä tuli vilkaistua (joskus jopa tiedostamattakin). Syksy toi mukanaan elämänmuutoksia, joiden voin sanoa vain parantaneen elämänlaatuani. Nykyään herään aamuisin kiitollisena ja onnellisena elämästäni ja tulevasta päivästä. Tällä viikolla poikaystävän kommentti herätti minut tajuamaan muutoksen voiman: "Pitäiskö sun kulta tehdä itellesi uus aarrekartta, kun sähän oot jo saavuttanut lähes kaikki, mitä tossa nykyisessä aarrekartassa on?" Kun uskaltaa heittäytyä kohti unelmiaan, uskoo ja luottaa, niin kaikki on mahdollista :)

maria

Tämä ei liity suoranaisesti tähän postaukseen, mutta tämä on hyvä esimerkki siitä, mistä pidän kovasti sinun blogissasi. Blogit ovat tottakai aina henkilökohtaisia ja kertovat myös kirjoittajastaan, mutta sun postauksissa on sen lisäksi lähes aina joku idea, vinkki tai ajatus, josta lukija saa jotain. On liian paljon blogeja, jossa bloggarit vaan tahtovat kertoa omasta itsestään ja päivän asustaan. Ei sillä, tottakai sun elämä ja asut ja muut kiinnostaa myös, mutta lähes aina, kun olen blogissasi käväissyt, tunnen oppineeni jotain tai ainakin saaneeni ajattelemisen aihetta. :) Kiitos siitä! Kirjoitat blogiasi selkeästi lukijoillesi.

Emma

Olen samaa mieltä, unelmien tavoittelu on tärkeää! Yksi pieni juttu vaan, tuo ylempänä oleva sitaatti on mark twainin eikä ps i love yousta..

bebe

Nyt oli niin ihana postaus, että melkein itkettää :') samoja asioita muistuttelen itselleni vähän väliä. Silti välillä pelko voittaa, mutta suunta on oikea ja kyllä harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa :) kiitos tästä!

Vierailija

Moi Elisa! Tää on kyllä todellinen voimablogi mullekin! :) Kiitos monista sanoista ja ajatuksista, jotka on vain vahvistaneet omia aikomuksiani. Oon itsekin tollanen aarrekartta-ihminen ja omat kollaasini on syntyny jotenki todella helposti kun hetki ja fiilis on ollut oikea. Halusin nyt kommentoida, koska oma unelmani on juuri tuo paratiisisaarella asuminen. Ei vielä lopullinen muutto, mutta että pääsisin taas elämään siellä. Ja tuo on asia, jonka aion toteuttaa, mutta joka vaatii isoja muutoksia tämänhetkisessä elämässäni. Tiedän kuitenkin toteuttavani tuon, unelma on niin vahva, ettei minulle jää muita vaihtoehtoja. Kuulostaako unelmani sinusta ihan utopistiselta? Olin aiemmin kahden kuukauden reissulla ja se muutti elämäni. Ja tiedän kaiken olevan mahdollista, mutta koska olen jo niin tosissani, tuo pelko on hiipinyt pintaan. Eniten tulee mietittyä juuri sitä, mitä muut sanovat. Miten satuitkin juuri kirjoittamaan tästä aiheesta. :)

Lili

Ihana postaus, tuli oikein hyvä mieli kun lueskelin tätä. Viime vuonna unelmoin juoksevani joskus puoolimaratonin ja niin mä lopulta tein! Unelmia kannattaa tavoitella :-)
Jos haluat käydä kurkkaamassa mun hyvinvointi/lifestyleblogiin, se ois tosi kiva :-)
www.do-what-you-really-love.blogspot.com

Mariel

Kiitos!! <3 Ps. Aarrekartasta, teitkö sen leikkaamalla lehdista vai piirsitkö /kirjoititko itse?