Blogia seuranneet ovat varmaan ajatelleet, että täällä työnteko on paljon helpompaa kuin Suomessa. Tauolla voi piipahtaa lähikahvilaan hedelmäsalaatille tai pulahtaa mereen uimaan. Monin tavoin se varmasti onkin sitä, ja nautin ehdottomasti jokaisesta hetkestä. SIlti välillä tulee mieleen, kuinka kaikista ei varmasti olisi tähän. Ei se elämä nimittäin ole pelkkää kauniiden maisemien tuijottelua ja smoothien juomista.

Elät käytännössä koko ajan matkalaukusta. Rinkkaa ei edes kannata purkaa parin yön takia, joten suurin osa vaatteista pysyy tunkkaisena repun pohjalla jopa viikkoja.

Kannattaa tottua ajatukseen, että parilla eri paidalla voi elää parikin viikkoa.  

Majoitus on, mitä on sillä budjetilla, mitä olet valmis siihen käyttämään. Joskus puitteet ovat todella kunnossa, toisinaan taas huoneesta löytyy vain rikkinäinen sänky yhdellä tyynyllä. 

Eksoottisemmissa maissa täytyy tottua siihen, että huonetovereiksi voi odottaa ainakin muutamaa liskoa, torakkaa ja hämähäkkejä. Onpa meiltä löytynyt jo kaksi skorpioniakin huoneesta. Toinen löytyi vieläpä alusvaatepussistani. 

Suihku jo sinänsä on luksusta, mutta lämmin vesi sitäkin harvinaisempaa. Koska fööniä ei luonnollisesti ole mukana, täytyy hiusten kuivumista odotella kosteassa ilmassa useamman tunnin. Sen takia hiustenpesu ei tosiaankaan ole mikään jokapäiväinen juttu. 

Koti-ikävä saattaa paisua jonain päivänä ihan megalomaanisiin mittasuhteisiin, eikä Facetime-puhelut auta siihen, ettei näe rakkaitaan pitkään aikaan. 

Rutiinien puute alkaa väsyttämään. Harva se päivä pitää selvittää asioita, kuten mistä saa ostettua vettä, onko kylässä automaattia, miten on järkevintä siirtyä seuraavaan paikkaan. 

Itsetehty ruoka tuntuu luksukselta. Kun on nälkä, ei valinnanvaraa ole välttämättä kuin kala tai kasvisvaihtoehdon välillä. Siinä ei paljoa mietitä, mitä ravintoaineita ruoka sisältää, vaan sitä saako ruoasta vatsan täyteen.

Jos on kuuma, on yleensä niin kuuma, että paikkallaolokin saa hikipisarat valumaan kasvoja pitkin. Kuitenkin töitä on tehtävä, vaikkei tuuletusta olisikaan tarjoilla. 

Uusia paikkoja on ihana nähdä, mutta jokaiseen siirtymiseen kuluu yleensä melkeinpä yksi vuorokausi. Tämä aika on luonnollisestikin pois työnteolta, ja se täytyy korvata jossain muussa paikassa. 

Vaikka olet yrittänyt pakata niin kevyesti, kuin mahdollista, huomaat raahaavasi mukana joitain aivan typeriä asioita käyttämättä niitä kertaakaan matkan aikana, kuten esimerkiksi hajuvettä…En tiedä mitä ajattelin!

Jos työhön kuuluu Suomeen päin yhteydessä oleminen, tulee aikaeron takia monia haasteita. Keskellä yötä saattaa tulla maili, johon olisikin tullut reagoida heti tai Skype-kokousta on välillä mahdotonta saada sovittua eri aikataulujen takia.

Mikäli Skype kuitenkin onnistuu, on nettiyhteys usein niin huono, että suurin osa puhelusta menee puolin ja toisin ”kuuluuko? nyt mä kuulen? kuuluuko siellä? haloo” - tyyppiseen huuteluun. 

 Kuitenkin, vaikka näitä kääntöpuolia on, en vaihtaisi tätä tilannetta nyt mihinkään. On aivan mahtava päästä näkemään uusia paikkoja, enkä uskoisi, että jaksaisin vain lomailla näin kauan. Työ rytmittää mukavasti eloa täälläkin, ja sen avulla osaa myös ehkä nauttia paremmin niistä vapaahetkistä. 

Kuvat: Sara / Tickle Your Fancy

Kommentit (3)

Tinka

Hei ihan totta :D varmaan jokainen pidempään reppureissannut (eli suuri osa nuorista nykyään) on noi hetket elänyt . Tuosta asioiden jatkuvasta selvittämisestä olen samaa mieltä. Mutta vesi, torakat, ?? Ja jos ruokaa on saatavissa se on erittäin hyvä. Varmaan jos toki on tottunut luksus elämään voi tuntua epämieluisalta työskennellä ulkomaan olosuhteista. Ja voisithan vaikka antaa ylimääräiset kamasi aina pois. Kaikkeen on ratkaisu :D ihanaa matkan jatkoa!!

Elisa L.
Liittynyt24.11.2015

Onhan se näinkin, mutta en raaski luopua jutuista, joita tiedän tarvitsevani parin kuukauden päästä suomessa. Ja sillökin uhalla että kuulostan nyt tosi elitistiseltä, ei mun mielestä ole kiva syödä päivätolkulla huonoa ruokaa. Joillekin ruoka on vain polttoainetta, mutta mulle se ei oo koskaan ollut. Ja se vaikuttaa yllättävän paljon fiilikseen, (niin henkiseen kuin fyysiseen) jos lautasella on vain riisiä :D

Lilja

Moi! Löysin blogisi pitkästä aikaa uudestaan ja täytyypä jäädä taas seurailemaan! Ulkomailla pitkään on kyllä osaltaan rankkaa, ja siinä oppii kummasti arvostamaan omaa kotimaataan. Mitä siis teetkään työksesi kun ulkomailla kerran olet?